Eräs nuori toimittaja kirjoitti kolumnissaan, että opiskelijoita rangaistaan ahkeruudesta, sillä tulorajoilla estetään heidän työntekonsa. Opiskelijoiden tulorajat tulisi siksi poistaa. Tämä on aika usein kuultu väite. Lisäksi kyseinen toimittaja ehdotti opintotuen muuttamista ”opiskelijan palkaksi”, jonka saisi sitten kun tietty määrä suorituksia on tehty. Tällaisena palkkana se kuuluisi täysimääräisenä jokaiselle tutkintonsa suorittajalle riippumatta muista tuloista. Kyseinen toimittaja kertoi olleensa opiskelujen ohessa paljon töissä ja siksi tulorajat ylittyvät niin, ettei hän saa opintotukea jokaiselta kuukaudelta. Hän kertoi edelleen pysyttelevänsä tarkoituksellisesti opiskelijana saadaksen opintotukia niin paljon kuin mahdollista. Perusteluna tähän hän myönsi olevan ahneuden: hän ei tarvitsisi opintotukia, mutta halusi niitä niin paljon kuin mahdollista, koska muutkin sitä saavat – ja hän sentään oli ollut ahkera ja käynyt töissä.
Tässähän kyse ei oikeasti ollut siitä, ettei töitä olisi saanut tehdä, päin vastoin, töitä hän oli saanut tehdä ja paljon. Kyse oli siitä, ettei hän palkan lisäksi saanut täyttä opintotukea. Aika usein nämä vaatimukset tulorajojen poistosta puetaan muotoon: ”Voi meitä raukkoja, kun emme saa tehdä töitä.” Se kuulostaa toki myyvemmältä kuin: ”Voi meitä raukkoja, kun emme ison palkkamme lisäksi saa täysimääräistä opintotukea.” Tähän joku sanoisi, ettei se palkka välttämättä niin iso ole. – On se kuitenkin niin iso, että tulorajat ylittyy. Kuten toimittajakin huomautti, opintotuki on sosiaalietuus, ei palkka. Millä rahalla silloin opiskeltaisiin, jos opintorahan saisi vasta jälkeenpäin palkkana?
Ahneus kohdistuu aina johonkin, ollaan ahneita suhteessa johonkin. Jos toimittajan ahneus kohdituu opintotuen maksimaaliseen nostamiseen, sitten hän toimii, niin kuin toimii. Ei minulla ole sitä tarvetta moralisoida. Jos kuitenkin toimittajan ahneus kohdistuisi itse rahan maksimaaliseen tavoitteluun, niin silloin hänen luultavasti kannattaisi keskittyä kokoaikaisesti niihin palkkatöihin, joita hänellä tuntuu riittävän ja viitata kintaalla mitättömille opintotuille.
Sitten joku ehdottaa perustuloa. Se on ihan hyvä ajatus ja poistaisi näitä kannustinloukkuja, mutta se ei ole toimittajan vaatimaa opintopalkkaa. Perustulo nostaisi myös verotusta, minkä taas osa näkisi työhön kannustavuuden esteenä. Käsittääkseni nykyinen opintotukijärjestelmä on hyvin lähellä perustuloa.
Jokaista opintotuellista kukautta kohti opiskelija voi ansaita 660 euroa, ja jokaista tuetonta kuukautta kohti 1970 euroa, ilman että se vaikuttaa opintotukea vähentävästi. Opiskelija voi itse päättää moneltako kuukaudelta vuodessa opintotukea nostaa. Jos nostaa 12:lta kuukaudelta opintotukea, saa vuodessa ansaita 7920 euroa, eli silloin opintoraha asumislisineen palkan kanssa nousee vuodessa noin 14 000:ään euroon. Jos ei nosta opintotukea ollenkaan vuoden aikana, saa ansaita kuinka paljon tahansa.
