Maahan kaatunutta maitoa, ei kannata itkeä, mutta iltalypsylle kannattaisi yrittää. Kuitenkin vain siinä tapauksessa, että konsensusyhteiskunta halutaan säilyttää. Selvää on, että tapahtunut ”yhteiskuntasopimuksen” toinen kaatuminen on pääministerille karvas pala. Hän reputti yhteiskuntaopissa. Vanhan työmarkkina totuus on, että sopimukset kyllä syntyvät ennemmin tai myöhemmin, eli kolmattakin kertaa kannattaa yrittää, jos ei ole muuta vaihtoehtoa esitettävänä, kuten ainakin nyt näyttää. Tälle tielle uskoisin lähdettävän. En usko, että Sipilästä on korporativismin haastajaksi. Tyhjällä tuli uhattua ja kun se on nähty se syö uskottavuutta.
Nyt olisi kuitenkin sovelias hetki kuulla eri puolueilta, mitkä ovat niitä asioita, jotka niistä tuntuvat kuuluvan kolmikannan piiriin ja mitkä eivät. Konsensus, kolmikanta ja korporativismi ovat suomalaisen tasa-arvoajattelun ydintä. Ehkä nyt olisi hedelmällinen hetki haastaa se? Ehkäpä osa yhteiskuntamme voimista ovat jo haurastuneet siihen mittaan, että niitä tarvitaan sopimiseen vain siksi, että jonkun kanssa on sovittava.
Se on vahinko, ettei ”yhteiskuntasopimusta” oli sen nyt sisällöltään millainen tahansa. Sillä olisi ollut mielialalääkkeeseen rinnastettava vaikutus yhteiskuntaamme. Pelkillä työajan pidennyksillä ja palkkojen alennuksilla ei kuitenkaan maamme tilannetta ratkaisevasti parane. Minä uskon siihen, että elinkeinorakenne on liian kapea ja sitä olisi nopeasti levitettävä. Tässä asiassa odotan Elinkeinoelämän etujärjestöiltä suurempaa aktiivisuutta, kun niille työmarkkinapolitiikka on lopulta sivusektori.
Nyt on syytä odottaa mitä hallitus tekee vatuloinnin lisäksi. Työmarkkinoilla ainakin vetkutellaan sopimuskauden loppuun, silloin hallituksella tulee olla valmis lista ja myös uskallusta sen toteuttamiseen, jos työelämään halutaan puuttua.