Kansanedustajat pohtivat heidän käsistään verkkoon karannutta Yleä parlamentaarisessa työryhmässä. Työn pitäisi valmistua kesäkuun loppuun mennessä. Taustalla on sanomalehtien huoli, että Ylen ilmaiseksi tarjoamat verkkopalvelut ovat pois heidän elinkeinostaan.
Yleisradion hallintoneuvoston asiantuntija Hannu Nieminen ja hallituksen jäsen Heikki Hellman puolustavat Ylen printtiin menoaSuomen Kuvalehdessä. He ovat löytäneet tutkimuksen, jonka mukaan Norjan yleisradion verkkosivut eivät nekään kilpaile lehtitalojen kanssa.
Tämän voi kyllä todeta ilman tutkimuksiakin vierailemalla NRK:n verkkosivuilla. NRK:n sivut ovat ohjelmalähtöiset ja varsin vaatimattomat Ylen täyden palvelun sivustoihin verrattuna.
Ylen verkkoon menon taustalla ovat johtajat, jotka on haettu alan ja välineen ulkopuolelta. Toimitusjohtaja Mikael Jungner tuli Microsoftilta. Hänen seuraajansa Lauri Kivinen palkattiin Nokian verkkotoiminnoista. Uutistoiminnan johtajaksi puolestaan haettiin Atte Jääskeläinen Helsingin Sanomien päätoimittajan paikalta. Sitten uutisten yhteiskuntatoimituksen päälliköksi istutettiin Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen. Hänen alaisuuteensa perustettiin uusi Helsingin metropolialueen toimitus, vaikka Ylellä oli entuudestaan jo Helsingin toimitus ja Uudenmaan toimitus.
Kun vielä Ylen strategiana on mennä verkko edellä, niin ei ole ihme, josko etenkin Helsingin Sanomat ja maakuntalehdet ovat olleet peloissaan ja huolissaan asemastaan ja taloudestaan.
Tuskin mikään muu suuri yhtiö saatikka yleisradioyhtiö on tehnyt yhtä valtavaa muodonmuutosta kuin Suomen Yleisradio. Radio- ja televisiotoimittajien sivuilla kauhistellaankin mihin on tultu: ”Moni aikoinaan radioon tai televisioon töihin tullut huomaa vääntävänsä kynnet verillä juttuja nettiin".
Tuotantopalveluiden ja tekniikan puolella Yle-ammattilaisten tilalle on palkattu koodareita ja propellipäitä. Nollatoleranssin sijaan lähetyksissä on enemmän teknisiä ongelmia kuin koskaan. Esimerkiksi Brysselin terrori-iskussa Ylen lähetysvalmius petti totaalisesti. Yle Fem kanavalta sai seurata, miten SVT välitti parhainta KV-tason broadcastingia. Kiitos SVT:n televisio näytti ylivertaisuutensa nettiin verrattuna ja tarjosi suoraa tietoa, läsnäoloa ja tuntemuksia tapahtumista. Kaikki ikkunat olivat suoraan auki Brysseliin. Kirjoitin Ylen kompastelusta täällä.
Ylen verkkolaajentuminen onkin tapahtunut Ylen televisio- ja radiotarjonnan kustannuksella. Yleisradio oli Pohjoismaiden parasta A-ryhmää ohjelmillaan, tehokkuudeltaan ja yleisösuhteeltaan. Nykyään näin ei enää ole. Norjakin on mennyt Suomen edelle.
Parlamentaarisesta työryhmästä on tihkunut varsin sekalaista ja eripuraistakin tietoa. Vaarana on, että soppa sakenee entisestään. Kansanedustajien pitäisi nyt vain päättää, että Yle palaa takaisin perustehtävänsä pariin perinteiseksi ja riippumattomaksi yleisradioyhtiöksi ilman lakisääteisiä yhteiskuntapoliittisia tehtäviä.