Kohti Kehitysmaa Suomea III – Tyhmyyttä vai tahallaan?
Yritän ymmärtää eri näkökulmia. Se positiivisempi tulkinta on, että Juha Sipilä ei täysin ymmärrä, mitä oli kiristyksenomaisesti yrittämässä. Negatiivisempi toisaalta oli se, että tähän lähdettiin ilman aitoa halua/uskoa onnistumiseen. Tähän viittasi muun muassa vedonlyöntiyhtiön analyysi toimintatavasta. Tähän negatiivisempaan kuvaan kuuluu, että nyt on syntipukki saatu, työntekijäpuoli, sekä nyt vieritetään vielä mahdolliset syyttömien kurittamiset työntekijäpuolen vastuulle, kun se ei suostunut Yhteiskuntasopimukseen.
Sosiologian professori Harri Melin näkee Taloussanomissa, että nyt oltaisiin sitten repimässä yli viisikymmentä vuotta voimassa ollutta yhteiskuntasopimusta haastamalla työntekijäpuoli vakavalla tavalla.
Ne tiedot Sipilän yhteiskuntasopimuksesta, joita julkisuuteen saatiin, ja joita minulla oli käytettävissä, viittasivat siihen, että Yhteiskuntasopimuksen pääasiallinen luopuja ja menettäjä olisi ollut työntekijäpuoli. En epäile tilanteen vakavuutta, mutta se, että työnantajapuolen tai valtiovallan oma vastaantulo olisi ollut työttömyysturvaan ja erityisesti aktivointitoimenpiteisiin liittyviä toimia, on surkuhupaisa; ensin alennetaan de facto palkkoja ja lisätään työttömyyttä. Sen jälkeen sitten ne 20-40 000 lisätyötöntä pääsevät nopeammin työllisyyskoulutukseen. Hienoa! Asetelma kaiken kaikkiaan ei ollut neuvotteluasema.
Tosiaan, erilaisia laskelmia tuon pidennetyn työmäärän aiheuttamasta lisätyöttömyydestä on esitetty. Tämän vaikutuksen on myöntänyt myös EK. Vaihtoehtoja on esitetty, ja toistamisen uhallakin tiivistän tähän osan. Pyydän kommenttiosioon laittamaan lukijoiden ajatuksia vaihtoehdoista.
Sipilälle vaihtoehtoja
Työn muut (sivu)kulut kuin itse palkka. Kaikki alentamiskeinot byrokratiakeventämisestä alkaen käyttöön.
Ravintolaruuan ja –alkoholin hinnan merkittävä alentaminen kaikin verotuksellisin ja hallinnollisin keinoin: Saksakaan ei ole kehitysmaa, vaikka siellä ravintolaruoka ja –juoma on merkittävästi suomalaista halvempaa.
Majoituksen hinnan merkittävä alentaminen samoin periaattein kuin yllä.
SEURAUS: ulkona syömisen ja juomisen elpyminen, kilpailukyky niin kotimaamme matkailijoista kilpaillessa (ulkomaan turistikohteita vastaan) paranee. Lisäksi Suomi parantaa asemiaan matkailumaana turistihintatason halventuessa, jolloin ulkomaalaisten matkailu Suomeen lisääntyy.
Elvytys: tie-, raide-, vesiväylä-, viemäri-, energiaturvallisuuteen liittyvät hankkeet tärkeysjärjestyksessä aikaistetusti liikkeelle. Suomalaisella työllä. Suomessa Sipilä voi yhtä hyvin kuin tällaisia Yhteiskuntasopimushankkeita yrittämällä (asianosaiset koolla), kutsua infrayritykset ja kertoa, että hankkeita on aikaistetusti tulossa liikkeelle. En epäile, etteikö hän voisi vinkata, että hankkeissa kotikieli suomi voisi auttaa hankkeen voittamisessa omalle firmalle. Ja siitä sitten pidetään kiinni: hanke tyssää per heti ja siirtyy muille, jos vinkkiä ei ymmärretty. Äläkää kuvitelko, ettei näin tehdä ihan Euroopan isoimmissakin maissa, silloin kun se kotimaan pärjäämisen kannalta on tärkeää. Suomalaisten erikoisominaisuus ampua itse itseään jalkaan on pakko saada loppumaan heti – Suomella ei ole siihen varaa.
Sama omaan jalkaan ampuminen on kyseessä ”Sääntö-Suomen” kohdalla. Toivon vilpittömästi menestystä byrokratian torjuntatalkoille tässä merkityksessä. SiinäKIN on viiden prosentin tuottavuusloikka-mahdollisuuksia, joihin pitää tarttua!
Elvytys II: Edellä kokosin ymmärrykseni mukaan aloja, joilla elvytys jopa ilman Uskon (ja Rehellisyyden) miehen Sipilän vinkkejäkin (suomalaisesta työstä) hyödyttää Suomea myös suomalaisena tehdyn työn kautta. Seuraava luettelo vaatii tällaista ohjaamista vielä enemmän, jos halutaan suomalaista laatua, työtä ja sopimusten mukaiset palkat ja näiden verotulot elvyttämään kotimaan kansantalouden kiertokulkua. Eli: homekouluremontit, asuntorakentaminen, julkisten rakennusten kaikki kunnostustyöt. Taas kerran: minulla ei ole mitään virolaisia, puolalaisia tai venäläisiä rakennusmiehiä vastaan, mutta Suomen ELVYTYShankkeissa meillä ei ole varaa elvyttää muiden maiden kansantalouksia. Jo tällä hetkellä maamme vuotaa mm. näihin maihin tuloja, sekä inhaa kyllä myös esimerkiksi lapsilisiä, vaikka vain yksi perheen aikuinen työskentelisi Suomessa. Miettikääpä sitä.
Huoltovarmuus ja kansallinen etu. Suomi ei voi hassata kansallisesti ja strategisesti tärkeitä omistuksiaan. Vesi-, energia-, liikenne-, ruokainfra, kansallinen metsävarallisuus ja puolustuksellisesti tärkeiden maa-alueiden ympärrystöjen maa-alueet ovat tällaisia. Tämä on aiemminkin unohtunut, ideologiakiimassa tai muuten. Esimerkkinä hölmöyksistä sähkön siirtoverkko, Soneran ilmaostokset ja sen seurauksena hävitty omaisuus viranomaisverkko (ulkomaisiin käsiin), joka oli sitten luotava uudestaan, Espoon energia jne.
Kansallisen edun näkökulmasta on surullista, että Häkämies EK:n johdossa on kurmottamassa työntekijöitä. Mies joka oli avainroolissa fosfaattiomaisuuden hävittämisessä Norjaan Yaralle. Ei oikein hyvät kaupat kansantaloudellemme: parillasadalla miljoonalla noin 30 Mrd euron omaisuus. Ostaja ei ole mikään Norjan Sulo Vilen, vaan fiksu markkinatoimija. Mitä kävikään Suomessa lannoitteiden hinnalle? Viljelijät kertokaa.
Politiikot Suomen asialle. Meidän on varmistettava päättäjien isänmaallisuus. Tähän on keinoja – heittäkää ajatuksia, kirjoitan ehkä itsekin tästä joskus – mutta Jyrki Kataisen ja kumppaneiden kaltainen isänmaan edun polkeminen ponnahduslautana Eurotason-virkoihin on syvästi halveksuttavaa.
Millä korolla Alexander Stubbilla, tai Sanni Grahn-Laaksosella on yli 700 000 euroa asuntovelkaa? Tarkoitus on vain kysyä, ei pelkästään saisinko minäkin vaikka vaan puol milliä, vaan lähinnä se, minkälaisen sidonnaisuuden tuollainen luo eri asioihin. Anne Bernerin kohdalla kyse ei ole samasta, koska hän on oikeasti rikas – mutta ensin mainituille on henkilökohtaisestikin (liian) tärkeää että korkotaso pysyy nollatasossa, vaikka se tarkoittaa muuten talouden mataamista syvälamassa…
Vastuulliset ovat vielä hiljaa: Suomi vietiin euroon vastoin kansan tahtoa, petoksella. Nyt kun se alkaa oikeasti, tuhoisasti ja vakavasti näkyä, on murheellista, että vastuulliset ovat asiasta hipihiljaa. Huhuu… Sauli, Lippos-Paavo, Maunoo… Eihän se maata oitis nosta, mutta henkisesti voisi olla kansakunnalle, samoin kuin henkilöille itselleen tärkeää, hyvin tärkeää puhdistaa pöytä. Myöntämistä ja tunnustamista seuraa anteeksianto. Myöntäminen on myös mahdollisuus muutokseen ja vahingon korjaamisen aloittamiseen. Avaimet tässä ovat asian osaisilla. Ehkä jotain tapahtuu, kun jossain vaiheessa eletään aikaan jälkeen Mauno Koiviston?
Teksti on jälleen kerran vaillinainen, eikä niin hyvä kuin voisi ja pitäisi. Siitä pahoittelut jo etukäteen.