Jos on seurannut keskustelua eläkkeistä ja niiden tulevaisuudesta, tämä keskustelu tuntuu olevan "kolmepiikkistä", jossa yksi huolenaihe koskee pieniä eläkkeitä, toinen keskisuuria ja kolmas suuria.
Pieniä eläkkeitä koskeva keskustelu keskittyy tietenkin nykyisen hallituksen suunnitelmien ympärille lakkauttaa eläkkeensaajilta asumislisä ja käytännössä ajaa tästä aiemmin riippuvaiset eläkeläiset toimeentulotuen varaan tai jopa asunnottomiksi, mahdollisena toiveena, että sukulaiset suostuisivat huolehtimaan heistä. On selvää, että tällaisen suunnitelmien toteuttaminen kertoo hyvin paljon hallituksen arvoista ja arvostuksen puutteesta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan.
Keskisuurten eläkkeiden osalta purnataan eniten työeläkkeiden taitetusta indeksistä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että eläkkeiden suuruutta tarkastetaan osittain keskimääräisen palkkatason, osittain kuluttajahintatason mukaan. Käytännössä vaikka indeksi olisi kuinka "taitettu" näiden välillä, se käytännössä takaa, ettei eläkkeiden ostovoima ainakaan laske. Tällaisia eläkkeitä saavan tulisi olla kiitollisia yleensä siitä, että mitään indeksikorotuksia yleensä on, opintotuilta ja vanhempainetuuksiltahan indeksit ovat poistumassa kokonaan.
Suurten eläkkeiden osalta käytetään valtavasti palstatilaa taisteluun julkisista varoista maksettavien eläkkeiden eläkekattoa vastaan. Monet perustelut ovat niin hataria, että niistä kuvastuu todellinen pelko siitä, että taloustilanteen kiristyessä joku vasemmistopainotteisempi hallitus uskaltaisi nostaa asian oikeasti valmisteluun. Eräs perustelu on se, että eläkekaton olemassa ollessa pitäisi riittävän suurten tulojen osalta lakkauttaa velvollisuus maksaa työntekijöiden ja työnantajien työeläkemaksuja siinä vaiheessa kun "riittävä oma eläke on säästetty täyteen". Todellisuudessa on kuitenkin mahdollista muuttaa lainsäädännössä työeläkemaksut nimellisesti työeläkemaksuveroiksi, jolloin eläkekaton mukaisten eläkemaksujen maksamisen jälkeen ei enää säästäisi omaa eläkettään, vaan joutuisi rahoittamaan heikommassa asemassa olevien eläkemaksuja, erityisesti niitä, joihin nyt on kohdistumassa asumislisän menettäminen.
Mitä suuremmista eläkkeistä on kysymys, sitä enemmän niitä puolustavat keskusteluissa korostavat eläkerahoja ansaituksi jo säästetyksi omaisuudekseen, joka on omaisuudensuojan piirissä, ennemmin kuin sosiaaliturvaksi. Työeläkerahastot ovat kuitenkin osa julkista sektoria ja vain osittain rahastoivia. Niiden riittävyys joudutaan käytännössä takaamaan nyt työssä käyvien maksamista maksuista ja vieläkin viimesijaisemmin muista verovaroista ja veroluonteisilla maksuilla kerätyistä rahoista. Nuorten hyväpalkkaisissakaan töissä olevien keskuudessa vallitsee jatkuvasti aiheellinen pelko, että kerätyt eläkerahat syötäisiin tyhjiin ennen kuin itse olisi lähelläkään normaalia eläkeikää. Huolta lisää entisestään se, jos eläkemaksuja alettaisiin "verokiilan kaventamisen ja työllistämisen helpottamisen" nimissä karsia.
