Eilisessä bloggauksessani – joka siis poistettiin (no okei, aiheesta kenties)– jäi käsittelemättä kokonaan eräs teema. Kommenttiosiossa haluttiin vähän taustoja väitteelleni, että länsimainen media pääosin olisi CIA:n talutusnuorassa, ja että riippumatonta mediaa ei olisi olemassakaan. Katsotaan nyt aihetta kokonaan uudella tavalla. kun olen tässä päivän niitä kaivellut.
Osa I: Median nykytila
Länsimaisen median arvosteleminen CIA:n käsikassaraksi ei ole tietenkään koko totuus. Mukana manipulaatiossa on monenlaisia muitakin intressipiirejä, kuten monenkirjavat lobbarit ja liikemiehet. Se vain väitteenä kirpaisee, koska olemme tottuneet pitämään länsimediaaa ainoana objektiivisena lähteenä joka tähtää vain ja ainoastaan totuutenmukaisuuteen.
Yhdysvalloissa – jonka lainsäädäntö oikeastaan säätelee muitakin länsimaita – on viimeksi 1987 vahvistettu laki, joka kieltää valheellisen propagandan niin kotimaan kansalaisten kuin ulkomaalaisenkin yleisön harhaanjohtamiseen. Vasta Obaman hallinto kaatoi tämän lain, ja turvallisuuslakeihin tehtiin lisäys, joka sallii suoranaisen valehtelun propagandatarkoituksissa. Tämä lainmuutos oli se alkukipinä joka loi Eurooppaankin rantautuneet kybersotakeskukset, ja kaikkinensa Yhdysvaltain sotilasbudjetista irtoaa yli 4 miljardia puhtaaseen informaatiovaikuttamiseen. Vertailun vuoksi myös Venäjä on niitä perustamassa mutta sen budjetti on vielä kengännaruluokkaa ja he laahaavat muutenkin yli vuosikymmenen jäljessä.
Suomalaisen median nykytila
Mistä me sitten pääsemmekin kotimaiseen valtamediaamme. On yleisesti tunnettua että esimerkiksi suomalaisten nato-myönteisyys keikkuu alle 20% mutta siitä huolimatta positiiviset nato-uutiset kattavat täydet 100% uutistarjonnasta. Tiedämme että nato-hakuisuutta ylläpidetään Venäjä-kritiikillä – jonka todenperäkin on usein vähän niin ja näin – ja kritiikki täyttää jälleen tasan 100%. Nämä ovat täysin tarkoitushakuisia uutisia. Vastaavasti on kokonaisia teemoja joista vaietaan tyystin. Voidaan sanoa että suomessa viestimet tekevät läpiamerikkalaista propagandaa. Osa väestöstä on tietenkin ollut sen suggestiivisessa lumossa jo alusta asti, mutta valtaosa alkaa tottua siihen, koska se on jauhanut jo vuosia ja arkipäiväistynyt. Jos ette tiedä mistä puhun, niin katsokaa huomiset uutiset, tai ensi viikon, tai ensi kuukauden… tai vaikka vuoden päästä. Sillä ei ole aikomustakaan loppua. Uutistarjonta on nykyisin puhdasveristä manipuloivaa propagandaa, joka ei enää edes perustele tuhteja näkemyksiään. Säälikää kuitenkin amerikkalaista mediakuluttajaa, hän on kestänyt tätä samaa jo vuosikymmeniä. Se nyt vain on rantautunut meillekin.
Siitä huolimatta suomalaisilla on aihetta ylpeyteen, sillä meidän mediaamme ei amerikkalaiset johda. Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja –järjestö listasi 2015 Suomen maaksi, jossa on suurin lehdistönvapaus. Kiinnostavaksi tämän tekee, että tunnetusti tämä samainen järjestö saa budjettinsa suoraan Yhdysvaltain kongressilta ja yleisesti sitä pidetään CIA:n alaisena alajärjestönä. Silloin kun CIA palkitsee suomalaista mediaa, pitäisi hälytyskellojen soida… jotain on tehty oikein kun palkitaan.
Ulf Ulfkotte ja Ostetut Journalistit
Ukrainan kriisin alkumetreillä Saksan yksi suurimman päivälehden toimitussihteeri Udo Ulfkotte julkaisi kirjan Ostetut journalistit – kuinka politiikot, salaiset palvelut ja suursijoittajat käytännössä hallitsevat massamediaa. Kirjassaan ja sittemmin lukuisissa haastatteluissa Ulfkotte ilmoitti jo vuosia palvelleensa CIA:ta ja kotimaisia turvallisuusviranomaisia julkistamalla valheuutisia aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Myöhemmin ilmaantui muitakin toimittajia, jotka alkoivat luopoiksi paljastamalla samansuuntaisia asioita.
Ulfkotte omaa haastatteluissaan suorastaan profetaalisia näkemyksiä. Ulfkotten mukaan on yleisesti tiedossa, että toimittaja voi menettää työnsä, jos hän ei suostu mukautumaan ”länsimyönteiseen agendaan” ja jatkaa että journalistien ja suurimpien uutistoimistojen ja toimitusten korruptio CIA:n taholta on rutiinia, hyväksyttyä ja laajalle levinnyttä länsimediassa. Journalistit jotka eivät hyväksy toimintaa, eivät joko saa töitä yhdestäkään uutistoimituksesta tai tulevat huomaamaan heidän uransa päättyvän pikaisesti.
Suomessa toimittaja Jaana Kivi oli Suomessa ensimmäisiä, joka painostettiin ulos hänen kirjoittaessaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP). Viimeisin tapaus taitaa olla toimittaja Pekka Ervastin vapaaehtoinen että myös salaperäinen irtisanoutuminen hänen suomettuminen 2.0 –kirjoituksestaan. Suurin lehdistövapaus, niinpä niin. Mitä Kiven kommentteihin tulee, näyttää siltä että toimittajia ohjaa ensisijaisesti pelko työmahdollisuuksista. Erityisesti pelätään vasemmistolaiseksi leimautumista ”putinistiksi” joutumista joka on käytännössä tällä hetkellä lähes varma ammatillinen itsemurha. Onko se ihme että kotimainen mediatarjonta on tätä nykyä kuin yhtä puuta?
Enemmänkin. Sehän suorastaan lietsoo välirikkoa Venäjän kanssa ohitse valtiojohdon. Median voi katsoa tällä hetkellä palvelevan ulkopuolista suurvaltaa ohitse kansallisten etujen.
OSA II. Jessikka Aro.
Palataanpa takaisin kohutoimittaja Jessikka Aroon. Tarinahan sai alkunsa kun infosodan expertti yhdysvaltain erikoisjoukkojen mies Joel Harding kirjoitti toimittaja Jessikka Arosta näin:
”Katos vain! Minähän tunnenkin tämän kirjoittajan. […] Kaikissa tekemisissäni Jessikan kanssa olen havainnut hänet erittäin ammattimaiseksi, erittäin sanavalmiiksi, harkitsevaiseksi ja älykkääksi. Erikoisjoukoissa meillä oli ilmaus henkilölle, joka on luotettava, lojaali ja omaa pääsyn sisimpään sisäpiiriin: Hän on ”hyviä ihmisiä” (good peoples).
Kommentti saattaa olla silkka kohteliaisuus mutta siitä ilmenee, että heidän välillään on ollut jonkinlaista kanssakäymistä. Itse asiassa luonteenlaadun kuvailu ilmentää, että he olisivat kohdanneet jossakin kasvokkain. Ovatko he kohdanneet vai olleet vain kirjeenvaihdossa? Missä ja millaisissa olosuhteissa tämä kohtaaminen olisi tapahtunut? Jossakin ulkomailla? Myös sanonta ”good peoples” voidaan tulkita, että Hardingin mielestä toimittaja Aro on ”meidän ihmisiämme”.
Ulfkotte mainitsee haastattelussaan toimittajien roolista ns. vaikuttaja-agentteina, joista Ulfkotte käyttää termiä epävirallinen peite:
"Mikä on "epävirallinen peite"? "Epävirallinen peite" ilmenee silloin kun journalisti olennaisesti työskentelee Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:lle ilman virallista kapasiteettia. Tämä sallii molempien osapuolten niittää yhteistyön hedelmät, tarjoten samalla vakuuttavan kiistettävyyden molemmille osapuolille. CIA etsii koko ajan nuoria journalisteja mentoroitavaksi. Olennaisesti homma toimii siten, että yllättäen ovet avautuvat, palkkiot tulevat jaetuksi ja ennen kuin tajuatkaan, he omistavat koko urasi".
Tämä tuo mielleyhtymiä. Jessikka Aro tuli astui hetkessä julkisuuden valokeilaan saatuaan tutka venäjä-trolleja suomessa (joita kuulemma ovat kaikki Vauva-palstankin keskustelijat?) ja vaikka se olikin selkeä poliittinen mittatilaustyö, se sai Bonniersin myöntämän palkinnon. Mikä yhteys Bonniersilla ja CIA:lla on keskenään on arvoitus. Korostettakoon että tutkimuksessaan Jessikka aivan selvästi leimaa tyystin viattomia ihmisiä vieraan valtion asiamiehiksi, ja vastareaktio oli kova ja ylilyövä – pääosin se sisälsi valitettavaa uhkailuakin. Joten yhtenä miehenä kaikki Suomen päätoimittajat asettuivat Jessikkan taakse tukien häntä. Jessikka on tyhjyydestä noussut kansakunnan kaapinpäälle salamavauhtia. Miettikää tarinan kontekstia eli Ulfkotten siteerausta niin kenties keksitte miksi nousuvahti on ollut komeetan luokkaa, kun samaan aikaan toisia toimittajia erotetaan mikäli he erehtvvät arvostelemaan USAn etuja.
Ironista on, että Jessikkan tutkielma todellisuudessa on hyökkäys rivikansalaisten ilmaisunvapautta vastaan, silloin kun edustavat ns. vääriä mielipiteitä. Tahtomattaan päätoimittajat ovat joutuneet hyväksymään tämän lähes McCarthymaisen mielipidevainon joka tulee vieläpä valtiollisesta instanssista kuin jossain diktatuurivaltiossa ikään.
En sano tähän mitään Jessikka Aron mahdollisesta roolista, annan lukijan tajuta tämän jutun kontekstin avulla.
Sit niitä pakollisia mut tää eka on kyl lukemisen arvonen:
http://maaradio.fi/index.php/fi/uutiset/politiikka-talous/113-toimittaja...
http://vastavalkea.fi/2016/05/31/yleisradion-infosotayhteistyon-nolo-pal...
http://vastavalkea.fi/2015/10/17/sata-virkamiesta-infosodan-oppiin/
http://akl-web.fi/militarismi/Jan_Oeberg_Ruotsin_sukellus