Olen syntynyt Rauhan päivänä, 29.12. Päivänä, jolla on tai olettaisi olevan velvoittavia tekijöitä, etenkin, kun vanhempani antoivat etunimekseni Rauha.
Rauha on seurannut minua vuosikausia, lapsuudestani lähtien. En halunnut, että minua kutsutaan Rauhaksi, sillä nimi kuulosti minusta vanhalta. Myöhemmin tulin tietämään, että isäni ensimmäisen vaimon nimi on Rauha.
Rauha nimenä ei sinänsä ole paha, mutta saatoin joutua kärsimään äitini tiedostamattomasta mustasukkaisuudesta, isäni annettua nimekseni synnytykseen kuolleen, ensimmäisen puolisonsa nimen.
Olemmeko me lapset, nimiemmekin mukaan kantamassa vanhempiemme käsittelemättömien surujen painolastia?
Kyllä, olemme.
Pari vuotta sodan jälkeen syntyneenä, tiedostan hyvin, mitä rauha merkitsi. Miten vanhempamme olivat innoissaan uudesta, elämää mahdollistavasta.
Ruokaa lapsuusperheessäni oli, mutta niukalti aika ajoin. Yhdysvaltalaisten avustuspaketit sisälsivät härskiintynyttä voita. Peltipurkin avaamisen jälkeen, voita ei kukaan pystynyt syömään.
Sodassa psyykkisesti vammautunut isäni yritti loytää selviytymiskeinoja perheensä toimeentuloon. Hänen liikemiesvaistonsa pitää sekatavarakauppaa kodissamme muistuttaa ajasta, jolloin kyläläiset tulivat hakemaan valtion ostokorteilla kahvia, sokeria tai voita. Toimeentuloa oli löydettävä kaikin keinoin, vaikka vähäisinkin. Silti, isäni oli taiteilija, ei liikemies. Kauppiasaikansa oli tuhoon tuomittu.
Rakkautta lapsuusperheestäni ei puuttunut. Yhdeksänlapsisen perheen jokainen oli tärkeä. Jos isämme tai äitimme ei ehtinyt ottaa syliin, isosisämme syli oli aina läsnä.
Turha on kuvitella, etteikö suurperheessä ongelmia olisi ollut. Isäni isä oli avioitunut Annan kanssa, Annan, jolla ei ollut omia lapsia.
Muistan vahvasti vanhempieni ja isovanhempieni riidat, jotka olivat lapsen mielessä pelottavia. Saatoin myös joutua välitttäjäksi. Isosisäni uusi puoliso oli minuun kiintynyt ja usein paistoin pullat hänen taikinastaan kotimme suuressa uunissa.
Lapsuudessani on ollut aina läsnä kolme R:ää - rauha, ruoka ja rakkaus:
Järjestys on kenties erikoinen, mutta silti tunnistan, että järjestys oli hyvä ja toimiva.
Nimenomaan tuossa järjestyksessä.