Miksi Trump menestyy?
*
Joitakin huomioita Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien tähänastisista ilmiöistä..
Erottautua - tunnistautua
CNCB:n kolumnisti Jake Novakin mukaan Donald Trump ja hänen kampanjansa on onnistunut esivaalikampanjassaan siinä, missä hänen monin verroin kokeneempi poliittinen vastustajansa Hillary Clinton on onnistunut heikommin – tai suorastaan epäonnistunut.
Trump on onnistunut erottautumaan, profiloitumaan sekä tuomaan omat kärkijuttunsa näkyvällä ja muistettavalla tavalla esiin. Kaikki muistavat Trumpin sloganin: ”Make America Great Again”! Ja aita Meksikon rajalle – ja vielä meksikolaisten rahoilla!
Mutta miten on Clintonin profiloitumisen laita, miten hän on onnistunut erottautumaan? No, sikäli että on nainen ja vanhan vallan ehdokas; molemmat vähemmän ”purevia vetonauloja” juuri nyt. Ja mikä onkaan Clintonin slogan? …huhuu, onko joku… kuullut sellaisesta? Ainakaan kukaan ei muista.
*
Järjestelmä – vihattu järjestelmä
Hyvin harva yhteiskunnan keskeisistä kantavista rakenteista on niin aliarvostettu ja vihattu, suorastaan inhottu ja torjuttu, kuin poliittinen järjestelmä. Systeemi.
Siihen kohdistuu runsain mitoin odotuksia, vaatimuksia ja häpäisyä. Poliittisen järjestelmän suhteen olemme nykyisin eräänlaisen taantuvan aikuisuuden mallin vankeja: olemme irtisanoutuneet kaikista sitoumuksista tuota likaista sirkusta kohtaan, ja kuitenkin odotamme, että se huolehtii tehtävistä, jotka sille kuuluvat, ja paljosta muustakin.
Tietysti kylmän sodan asetelman murtuminen, globalisaatio ja markkinoiden diktatuuri ovat saaneet meidät ymmälle, meidät kaikki. Emme puolustaneet ja tukeneet poliittista järjestystä silloin, kun se kaikkein eniten elinaikanamme olisi tarvinnut tukeamme, 1985 – 2001. Me vain iloitsimme ”vapauksista”, jotka koittivat, olimme tyytyväisiä kuin lapsi jolle kiireinen setä on ojentanut tikkarin.
Pelkkä ajatuskin siitä, että vuoden 1991 jälkeinen, yli neljännesvusisadan, siis yhden ihmissukupolven, kestänyt globalisaatio ja finanssisaatio, joka näkyy monin tavoin ihmisten elämässä, edistäen mutta monesti nujertaen sitä, ei näkyisi mitenkään Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän ja presidentinvaalien yhteydessä, on absurdi, elämälle vieras.
Nyt me sen näemme: se näkyy sittenkin, globalisaatio ja finanssisaatio, tavassa, jolla ihmiset reagoivat muutoksen tilanteeseen.
Ihmiset antavat politiikalle tukkapöllyä. Kritiikki on sumeaa, mutta vahvaa.
Syvällisemmin ajatellen olemme osasyyllisiä koko tähän soppaan. Mutta emme pysty tunnustamaan sitä.
*
Systeemin nainen
Tietenkin Hillary Clinton on järjestelmän edustaja, niin syvältä sen sisältä, suorastaan mehiläiskuningattaren mesimättäiden ja kennostojen keskeltä. Mihin hän meneekin, hänen kävelykenkänsä jättävät inhottavan valtahunajaisen jäljen, jota on helppo vihata.
The Clintons on tuotemerkki ja brändi, joka edustaa vanhaa, - olevaa ja ollutta – eikä siinä ole pätkääkään uutta ja tuoretta. Herra Bill valittiin kuvernööriksi vuonna 1982 – siis 34 vuotta sitten, se merkitsee että nuorekkaiden äänestäjien toinen puoli on elänyt elämänsä ”clintonien varjossa”. Monet ovat uskoneet äijän eläköitymisen jälkeen päässeensä ikuisiksi ajoiksi eroon tuosta perheestä, mutta eipä vain.
Nainen presidentiksi! Ensimmäinen naispresidentti. Nyt siinä vain ei ole mitään hohtoa; naisia on vain ollut jo niin monessa paikassa, Mount Everestiltä Federal Reserven johtoon. Janet Yellen. Mitä hän on tuonut uutta tullessaan rahamarkkinoille ja finanssitornadoon? Tämä valtti vain ei vedä, ja kun se ei vedä, siitä tulee rasite.
*
Trump ei ole henkilönä sen tuoreempi. Hän on vuotta vanhempi Clintonia, ja tunnettu melko yleisesti jo 1980-luvulta kiinteistöhommistaan, ja viimeistään Diilistä 2006 lähtien.
Mutta poliitikkona hän on uusi ja siksi tuore. Hän tulee poliittisen eliitin ulkopuolelta, aivan toisenlaisesta eliitistä. Poliittinen eliitti inhoaa ja hyljeksii häntä, - yhtä paljon republikaanien kuin demokraattien piirissä. Tai – ainakin vieroksui, viime hetkiin asti hänen ”omassa puolueessaan”, kunnes ne siellä norsunluutornissaan ovat alkaneet ottamaan lusikkaa kauniiseen käteensä..
Trump ei ole häkeltynyt puoluejohdon vihasta. Pikemminkin se on toiminut hänen hyväkseen, ja hän on osaavasti hyödyntänyt tätä ulkopuolisuuttaan: Mikään ei ole sen tehokkaammin toteuttanut yhtä hänen keskeistä tavoitettaan ydinviestiksi: minä tulen ulkoa! Minä en ole niin kuin nuo tuolla, poliittisella katolla.
*
Republikaanien puoluejohto teki paljon aivotyötä ja osti sitä markkinoilta sen seikan selvittämiseksi, minkälainen linja puolueen virallisen ehdokkaan tulisi valita että hän ensinnäkin selvittäisi esivaalin ja toiseksi löisi The Clintons finaalissa, eli varsinaisessa presidentinvaalissa.
Johtava ajatus oli löytää kultainen leikkaus kahtiajakautuneen poliittisen kentän mielipidelaitumen halki, niin että huomioidaan polarisaatio mutta ei jätetä huomioimatta myöskään tiettyä keskikentän voimaa.
Nykyoloissa tämä poliittinen jonglöriikka osoittautui vaikeammaksi kuin mitä se oli: mahdottomaksi, sanalla sanoen.
Mutta oli yksi joka ei sitä edes yrittänyt, yksi joka näki sen, mutta teki siitä voimavaran itselleen. Trump.
Huomattava syy molempien puolueiden puoluevoiman heikkouteen on tämä: johto.
Tässä tapauksessa – tässä historiallisessa tilanteessa – johto oli se, joka luki väärin ”taivaan merkit”. Sillä ei ollut touchia, sillä ei ollut nenää haistaa, ei kieltä maistaa, ei korvaa kuulla, ei otsanahkaa tuta: molempien puolueiden puoluejohto meni metsään.
Kansa yllätti.
Näin voi käydä vain olosuhteissa, joissa eliitti on oikeasti etääntynyt ns. tavallisen kansan, perusamerikkalaisen ihmisen ja kansalaisen ja äänestäjän elämästä, elinehdoista, ympäristöstä, sosiaalisesta kehästä, ilmasta jota se hengittää, mullasta ja risukosta jota se talloo. Eliitti on paennut ihmisten elämistä.
Ja se, mikä tapahtuu, on väistämätön. Ja se on ihan oikein.
*
Poliittinen johto kieltäytyi hyväksymästä kaikkea, joka poikkesi ”perinteisestä viisaudesta” ja etenkin kaikesta, joka häiritsee ”Status Quota”.
Trump – sanan täydessä merkityksessä ”political neophyte” – poliittinen noviisi, alokas, tuntuu ymmärtäneen republikaanien kentän tunnot paremmin kuin kyseisen puolueen johto.
Turmp ei ole ehkä voittanut kannattajikseen kaikkia konservatiiveja, ei ainakaan pääsääntöisiä kelloikkaita. Mutta mitä puoluejohto – ja monet meistä muista – unohti, on vaalipäivä. Siellä ei kysytä puoluejohdon kannatusta.
Parhaimmillaankin puoluejohto on pieni klikki – se ”mahtuu puhelinkoppiin”, - kuten sanonta kuuluu.
En nyt juuri muista, onko Trump itse tämän sanonut, mutta joku, jonka nimen olen unohtanut, mutta se ei ole olennaista. Olennaista on annetut äänet.
Turvaamalla puolue-eliitin kannatus ei voiteta vaalia.
*
”Ja – kuten Matt Romney oppi kantapään kautta vuoden 2012 vaaleissa, ei edes maltillisempaan konservatiiviseen valtavirtaan uiminen riitä Valkoiseen taloon asti”. Ja että on mahdotonta pitää yhtä aikaa hallussa konservatiiviset kannattajat ja laajentaa reviiriä potentiaalisten republikaanien tontille.
Se, minkä Trump ja hänen neuvonantajansa varhain ymmärsivät oli, että on täysin mahdoton voittaa peliä perinteisen Puna-Sini –pelin säännöillä (Demokraatit versus Republikaanit).
Siksi hän hylkäsi sen vaihtoehdon.
Perinteinen republikaaninen viesti ei ole viime vaaleissa mennyt perille. Amerikan väestörakenne ja sen suunta, yhdessä uusien medioiden ja koulutetun keskiluokan tuntojen vuoksi republikaanien perinne-viesti ei ole mennyt maaliin.
*
Uutena ehdokkaana, ulkoa tulevana ja vanhoihin asetelmiin kuulumattomana Trumpin on helppo ottaa etäisyyttä perinteiseen osapuolijakoon, ja sen alati kutistuvaan aktiivisäänestäjäkuntaan.
Hänen valttinsa on poliittisen liturgian vastakohta, karhea epäkorrektius.
Koko läntistä poliittis-yhteiskunnallista puhetta vaivaa 2000-luvulla historiallisesti ottaen erikoinen ilmiö, poliittinen korrektius, ja sen omaperäisyyttä ja värikkyyttä ehdottomin ottein rajoittava legalistis-juridinen nipotusmentaliteetti.
*
Tähän kenttään – ”ei noin voi sanoa” –virren keskelle iskee Trump ruman kämmenlyöntinsä. Eikä hän piittaa vähääkään noista ininöistä.
Toistaiseksi Trumpin häirikkö-strategia on toiminut.
Karkea viesti ja siten normatiivisesta vaalipulppeesta erottuva teksti on kantanut.
Omimalla julkiseksi messagekseen sinikaulustyöläisten kahvinhuoneissa päästämän suljetun tilan avoimen päästön, estottoman protestin ja halkinaisen narration, Trump näyttää iskeneen ajan henkeen, ilmat pihalle perinnepuhetta suoltavilta kilpailijoiltaan, tajunnan räjäyttävän voiton toisensa perään.
Ensin tätä ”tylppä-talkkia” (”Blunt Talk”) kauhisteltiin ja sille naurettiin. Sitä pidettiin typeränä ja väistämättömänä poliittisena itsemurhana, mutta se auttoi vauhtiin hänen projektinsa, mutta samalla myös toteutti hänen keskeistavoitteensa, erottautua. Sen se totisesti teki.
Koskaan kukaan republikaani ei ole tehnyt tällaista, ei edes Richard Nixon vuonna 1972, jolloin hän yllätyksenä itselleenkin vallinneissa oloissa tuli toimineeksi demokraattisen kentän sekavuuden tilanteessa ukkosenjohtimena. Tuloksena maanvyöryvoitto. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_presidentinvaalit_1972
Jotain samoja virityksiä näyttäisi olevan ilmassa nyt.
Historiansa tunteville ei tarvitse kertoa, miten Nixonin kävi. Oma juttunsa on se, odottaako Trumpia samanlainen vaiheistettu ura: menestys – romahdus. ?
*
Mitä järkeä Trumpin on piikitellä yhä Republikaanisen puolueen ”Golden Childíä”, Uuden Meksikon osavaltion kuvernööriä Susan Martinezia. Martinez on kovettu republikaani, New Mexicon ensimmäinen naiskuvernööri ja ensimmäinen latinotaustainen naiskuvernööri Yhdysvalloissa, ja sitä paitsi aika monen suosikki Trumpin varapresidentti-aisapariksi – etenkin rep. puolueen johdosssa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Susana_Martinez
Mutta tässäpä tämä: Trumpille on (edelleen) tärkeämpää erottautua ja ottaa etäisyyttä puolueen johdosta, ”systemistä”, kuin lähennellä naisia ja latinoita, ja muita vähemmistöjä, joita hän on tökerösti loukannut.
Hänelle on tärkeää edelleen varmistaa, ettei häntä tunnisteta republikanien ”joukkuepelaajana”, vaan aitoamerikkalaisena yksinäisenä sutena, ulvovana kojoottina politiikan eksoottisessa maisemassa.
Republikaanit on ”häviävä joukkue”, Trump ei halua olla osa sitä. Hän haluaa tehdä eräänlaiset ”koivistot”, eli lakaista ja luututa hänet presidenttiehdokkaaksi asettavan poliittisen puolueen pölyt, hajut ja värit, pois. Kokonaan pois.
Hän on luultavasti varsin tietoinen – tai hänen asiantuntijansa – että on ajanhukkaa ei-demokraatin juosta tietoisten naisten ja latinoiden perässä tarjoamassa äänestyskuponkia. Silti hänen tapansa läimäyttää governor Martinezia avokämmenellä tuntuu mielettömältä taktiikalta, mutta kuten Trump on osoittanut kerta toisensa jälkeen, Trumpin kamppanja on ”crazy like a fox” - …hullu kuin kettu.
*
Vastaavasti on kummeksuttu, miksi Trump kohdistaa viestinsä valkoiselle äänestäjäkunnalle. Miksi ei-demokraatin kannattaisi tehdä niin? Siksi, että valkoisten äänestysaktiivisuus on laskenut vaali vaalilta. Trump tietää, että hän tarvitsee uurnille mahdollisimman kattavasti valkoiset äänestäjät, nekin – ja nimenomaan myös ne, jotka ovat aikaa sitten lakanneet äänestämästä. Hän teki sen esivaaleissa, ja hänellä on ”kovat piipussa” marraskuuta silmälläpitäen.
*
Tiedäthän – arvoisa lukija – kuka on Reince Priebus?
Hän on merkittävä mies, - vaikka hänestä ei ole verkossa vielä(kään) suomalaista Wikipedia-artikkelia.
Mr. Priebus on Yhdysvaltain republikaanisen puolueen puheenjohtaja (chairperson of the Republican National Committee (RNC)).
Hänellä on vaikea tehtävä. Ei käy kateeksi. Ensin hänen piti avittaa puoluejohdon ehdokas esivaalikiertueen voittoon. Samalla hänen piti torpata Trumpin etenemisura. Sitten hänen pitää tukea tämän vaalikampanjaa. Ja lopuksi: hänen täytyy ratkaista, miten viedä Trump Valoiseen taloon ja samalla nähdä miten tämä ”repii kaiken sen mitä olen vuosia rakentanut”.
Bloombergin artikkeli aiheesta tässä: “How to Get Trump Elected When He's Wrecking Everything You Built”http://www.bloomberg.com/features/2016-reince-priebus/ Joshua Green/Bloomberg, 26.5.2016.
https://twitter.com/jeneps/status/727664278908620800 Priebusin twiitti 2.45.2016:
“ atReal Donald Trump will be atGOP nominee, we all need to unite and focus defeating atHillaryClinton#NeverClinton “
*
Uusimpien NBC/WSJ –kyselyjen mukaan 86 prosenttia äänestäjiksi rekisteröityneistä republikaaneista tukee nyt Trumpia ja katsoo hänet paremmaksi kuin Clintonin.
Tulos on merkitsevästi parempi kuin edellisen kyselyn 72 %, kuukausi sitten.
Republikaanisen puolueen esivaalikampanjan päätökseen, puoluekonventissa heinäkuussa 2016 mennessä, arvioidaan, että kannatuslukemat kiipeävät peräti 95 prosenttiin.
Loput 5 % republikaaneista ei ole koskaan tukenut Trumpia eikä tule häntä koskaan tukemaan.
Ruutia ei kannata siihen segmenttiin hukata.
*
Clinton ja hänen esikuntansa aliarvioi Trumpin kyvyn koota republikaanien laumat taakseen.
Toinen suuri virhe-arvio, johon hillaristit lankesivat, oli varmuus siitä, että Trump ei pysty hyödyntämään liiketoimintaosaamistaan viihdeteollisuuden parissa poliittisesti tehokkaalla tavalla. Samoin kuin he erehtyivät Trumpin toisen fokuksen, nimittäin profiloitumisen merkityksen suhteen.
Vaikka ihminen miten vihaisi ja ylenkatsoisi Trumpin sanomaa ja tapaa tuoda sanoma framille, on pakko nähdä hänen kykynsä esittää vakuuttavasti oma viestinsä, tiivistää se muutamaan mieleen jäävään sloganiin tai tekoon, ja tehdä se niin että viesti ja viestin lähettäjä ovat ”yhtä puuta”, eli viesti vastaa lähettäjäänsä; mitä sanotkin tai kirjoitatkin se on hänen ”aito äänensä ja aito persoonansa”.
Sekä rakentaa selkeä ja tunnistettava tuotemerkki.
Voittoisassa vaalissa nämä kaksi, viesti ja tuote, yhdistyvät.
Jos kuulut niihin, jotka näkevät Trumpin persoonallisuuden/brändin ja olet päättänyt vihata niitä molempia, asia on selvä: et kuulu kohderyhmään. Mutta – tahtomattasikin – olet elävä esimerkki ja todiste siitä, että Trumpin viestintä ainakin on hyvin selkeä ja – se on enemmän kuin puoli voittoa niin liiketoiminnan kuin politiikan taistelutantereilla.
*
Kolmas, kenties ratkaiseva virhe Clintonin kampanjassa on se, että hänen kampanjansa ei ole hyvä. SE ei ole etevä, se ei ole innovatiivinen, se ei ole uusi. Osa syy tähän on odottamaton kahdenrintaman taistelu, johon Clinton yllättäen ja tilaamatta joutui. Hän oli valmistautunut aivan toiseen. Se, mitä hän odotti, oli jotain muuta. Yllättävä peliasetelma ja sen vielä yllättävämmät käänteet ovat vanginneet Hillary Clintonin kahdenrintaman asemasotaan, sen sijaan, että hän toimisi smartisti ja tilanteen mukaan joustavasti. Hän on paljastanut liiaksi, tarpeettomasti, aseensa ja keinonsa, mutta samalla hän on tullut tehneeksi melko alkeellisia virheitä.
Me kaikki tiedämme – Suomessa asti – että Trumpin keskeinen iskulause/lupaus on:
”Make America Great Again”! - Tee Amerikasta jälleen Suuri! https://www.google.com/search?q=trump+make+america+great+again+suomi&biw=1536&bih=727&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwj62cil64vNAhWsAMAKHU41A_oQsAQIPw&dpr=1.25
Mikä siis mahtaa olla Clintonin slogan?
Onko se ”I´m With Her”?
Vai: “"Hillary For America" – used by Hillary Clinton's campaign, most recently, "Fighting for us" and "I'm With Her"
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_U.S._presidential_campaign_slogans
Ei. Ei. Ei…kä. Ja vielä kerran: Ei.
*
Wikipedia:
Hillaryn kampanja: https://en.wikipedia.org/wiki/Hillary_Clinton_presidential_campaign,_2016
Donaldin kampanja: https://en.wikipedia.org/wiki/Donald_Trump_presidential_campaign,_2016
*
Clintonin slogan ei ole hyvä. SE on huono. Hyvin huono.
Mutta ei siinä kaikki.
Clintonin twitterit ja verkkosivut auttavat Trumpin vaalimenestystä äärimmäisellä tavalla, koska ne näyttävät olevan täyteen pumpattuja sellaisista lauseista kuin:
”a Trump precidency” (Trumpin presidenttiys..) ja
“President Trump” (Presidentti Trump) ja niin edelleen.
Clinton mainostaa Trumpia presidentiksi/presidenttinä enemmän kuin Trumpin omat sivut ikinä!
Yksinkertaisesti:
Clinton pitää Trumpia ja hänen presidenttiyttään esillä!
Kampanjasääntö numero yksi:
Älä turhaan mainitse päävastustajasi/pääkilpailijasi nimeä, äläkä varsinkaan mallia ”PRESIDENTTI TRUMP”.
Tämä opetetaan liikeapulaisille jo ensimmäisellä perehdytys tunnilla – tai viimeistään toisella, ja sitä toistetaan väsymykseen asti läpi jatkuvan koulutuksen ja perehdytyksen. Mutta tätä tosiasiaa ei opeteta eikä esitetä Clintonin kampanjaorganisaatiossa eikä kampanjan pääesikunnassa.
Paha virhe. Hyvin paha.
Tällaisen viestin esilläpito ja toistuva toistaminen vahvistaa ajatusta todellisesta presidentti Trumpista: jokainen kerta tämä viesti uurtaa aivoihimme ja alintajuntaamme ajatuksen Trumpista presidenttinä – ja vahvistuessaan tuo ajatus realisoituu ja alkaa jossain vaiheessa normalisoitua utopiasta ja unelmasta realismiksi ja toteutettavissa olevaksi: = lue: toteutuvaksi faktaksi.
Jo televisiomainonnan aamussa opetettiin nikkareille, että kilpailijan tuotteisiin ei viitata nimeämällä niitä, vaan esittämällä vain vihjaavasti ja etäännyttävästi ”malli X”.
Mitä tämä kertoo Clintonin kampanjasta ja sen johtoryhmän, ”Dream Team´in” -työskentelystä?
*
Clintonin kampanjapäällikkönä toimii Robby Mook.
Katso Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Robby_Mook
Robby Mook (/mʊk/), born December 3, 1979) is an American political campaign strategist and campaign manager. He is the campaign manager for Hillary Clinton's 2016 presidential campaign.
Mr. Mook on ikänsä toiminut järjestöjen ja eritoten politiikan kampanjamasterina. Mutta Mookilla ja hänen henkilökunnallaan on vastassaan läntisen pallonpuoliskon liiketoiminnan yksityisen sektorin parhaat markkinointigurut, sellaiset, joihin Trumpilla ja hänen konsortiollaan on mahdollisuudet. Mookin porukka ei ole pystynyt kampanjoimaan edes Bernie Sandersin tapaista harrastelijaa pois linjalta, joka sinnikkäästi jatkaa ehdokasehdokkaana, ja joka esittelee paljon selvemmän messagen kuin kruununprinsessa Hillary, ja joka muutenkin on aidompi persoonallisuus kuin HC.
Huonoin uutinen Clintonille ja hänen johtoryhmälleen on se, että voi olla jo liian myöhäistä pakata uutta henkilöä kampanjan keulaan, luomaan uusi kuva vanhasta mallista.
*
Toisaalta: Tietenkään mikään näissä vaaleissa ei ole vielä ohi. Yhtään ääntä ei ole vielä annettu, eikä aikoihin anneta. Ainoa varsinaisesti nähty juttu on se, että emme nähneet Trumpin pikaista ja rumaa mahalaskua.
*
Lähde:
Eri lähteitä aihepiirin tiimoilta. Varsinainen rakenne ja keskeiset näkemykset myötäilevät em. Jake Novakin artikkelissa esitettyä, josta osaan voin yhtyä, moneen osaan en. Mielenkiinnolla jatkakaamme Amerikan suureksitekemisen tai mukana olemisen teemoin tätä kampanjaa omissa rooleissamme.
*