Kysyn tämän ihan ilman foliohattua: Onko Suomessa tapahtunut muutaman viime vuoden aikana värivallankumous? Katukuva on kylläkin samanlainen mutta mutta... kaikki on toisin.
Suomi vallankaappauksen kohdemaana...
Silloin kun Ukrainan vallankaappaus käynnistyi, valistuneimmat näkivät heti että asialla oli länsimaisten suursijoittajien ja tiedustelupalveluiden alullepanema tapahtuma, ja rohkeimmat arvelivat, että nämä tapahtumat saattavat levitä muihinkin Venäjän naapurimaihin. Kukaan ei vain olisi voinut silloin Ukrainan kriisiä seuratessaan, että seuraava kohde olikin Suomi – maa joka edelleen puolueettomana on valkoinen läntti kartalla, mitä tulee Venäjän saartamiseen. Tähän halusi joku Yhdysvaltain hallinnossa muutoksen...
Mikä on värivallankumous...?
Värivallankumousten tekniikka on vaikeasti hahmotettava, mutta lähtökohtaisesti se ei tietenkään onnistu ilman paikallisvoimia, ja vielä vähemmän stabiileissa olosuhteissa. Ukrainan kriisi tarjosi oivan alustan median harjoittamalle kiihotukselle, ja sai aikaan sosiaalisen turbulenssin, jota ohjailtiin haluttuun suuntaan monelta eri tasolta. Yksi on median suuri osuus tapahtumiin. Sen avulla manipuloidaan yleistä mielipidettä ja luodaan ”hegemoniaa”. Tätä on informaatiovaikuttaminen kauneimmillaan.
Suomen värivallankumous toteutettiin eri tavalla kuin muissa itä-euroopan tai –aasian maissa. Täällä ei tarvinnut juurikaan hyödyntää sosiaalista mediaa, koska valtamedia itsessään oli vallankaappauksen välineenä. Tietenkään valtamedia ei pysty tekemään vallankaappausta, mutta se pystyi pitämään huomion muualla sillä välin kun tehtiin hiljainen palatsikumous.
Värivallankumouksen lähtökohtana voi pitää solutusta jossa verkostoidutaan samanhenkisten intellektuellien, toimittajien, poliitikkojen ja mielellään myös protestihenkisten sotilashenkilöiden kanssa. Kuulostaako tutulta? Tämä oli suora lainaus tutkijoiden määreestä mitä värivallankumous on. Kirjoitettu aikana jolloin Sofi Oksaset, Torsti Sirenit ja Jessikka Arot eivät vielä olleet kuin pelkkiä tuntemattomuuksia, ja parhaimmillaankin vain epäpoliittisia julkkiksia.
Kun tapahtumat alkavat, valtamedia kokonaisuutena alistetaan palvelemaan puhdasveristä propagandaa. Yksipuolista, faktoja vääristevää ja itse itseään loputtomiin toistavaa. Tämä on meille tuttua.
Sen pikantti mauste on, että keskustelutilaisuuksiin ja haastatteluihin tarjotaan sopivia tutkijoita ja poliitikkoja. Heidän kirjoituksiaan levitetään poikkeuksellisen laajasti verkoissa ja muussa mediassa. Tämäkin on meille tuttua.
Niistä olennainen on "informaatiovaikuttaminen väestöön, erit. nuorisoon historiallisten, henkisten tai patrioottisten perinteiden heikentämiseksi Isänmaan puolustuksessa" . Suomen informatiivinen manipulointi onkin melko selvästi suunnattu keski-ikäisen tai sitä nuoremman miesväestön kiihottamiseksi, ja ryssävihan lietsoessa pahimmillaan, voidaan toteuttaa itse vallankaappaus sen varjolla. Tätä on värivallankumous, kun se on sopeutettu paikallisiin olosuhteisiin.
Trollijahti puoluettomuuspolitiikan tuhoajana...
Toimittaja Jessikka Aro sai vallankaappauksessa harvinaisen suuren roolin lannistaessaan aidot suomalaiset patriootit, jotka olisivat saattaneet asettua poikkiteloin. No nythän on niin, että Suomessa ei ole mitään venäjä-mielisiä, eikä ole ollutkaan, ja Kremlin kellokkaita on haettu kissojen ja koirien kanssa löytämättä ensimmäistäkään. Kyse olikin vahvemmasta vihollisesta eli nato-kriittisestä kansanosasta, jota on kansasta selkeä enemmistö. Heidän kansallinen asenteensa lähtee tiukasti puolueettomuuspolitiikasta, joka siis on pahin este länsimaiseen sotilasliittoon liittymisessä. Jessikka trollijahteineen aikaansaikin sen, että puolueettomuuspolitiikan aktiivisimmat kannattajat löydettiin, ja eristettiin muusta väestöstä. Kansallista ajattelua edustava keskivertosuomalainen aktivisti leimattiin suoralta kädeltä Venäjän asiaa ajavaksi, ”putinistiksi” jota kenkään ei pidä kuunnella, ja joka on käytännössä vasemmistolainen maanpetturi. Näin kaadettiin kansansyvien rivien seasta kertaheitolla koko puolueettomuuspolitiikan käsitekin. Vain vapaaehtoinen alistuminen läntisten suurvaltojen käsikassaraksi oli ainoaa oikeaa politiikkaa.
Mitä tässä on tapahtunut siitä hetkestä kun Ukrainan maidanilla kaikuivat ensimmäiset laukaukset?
Media ulkopolitiikan johtajana
Media johtaa ulkopolitiikkaa. Viimeisten vuosien aikana valtamedia on suoltanut ulos mammuttimaisen määrän aitoveristä Venäjä-vihaa, ja huonontanut suhteita itänaapuriin niin paljon kuin on vain kyennyt ohitse ulkopoliittisten normien. Median ”uutisointi” on ollut väliin ihka aitoa sotaretoriikkaa, joka panee huolestuneena kysymään missä määrin tämä valmistelee jotakin lähitulevaisuudessa tapahtuvaa kriisiä tai konfliktia itänaapurimme kanssa. Se on ainakin selvää, että suomalaisia aivopestään päivät läpeensä, ja että media muutenkin ohjaa ulkopoliittisia tapahtumia. Taustalla on mitä ilmeisemmin amerikkalaisvoimat, jotka käyttävät korruptoituneita päätoimittajiamme apulaisinaan. Luultavimmin propaganda tulee juurtumaan pysyväksi osaksi mediasisältöä.
Armeijan upseerisalaliitto
Myöskään armeija ei ole enää kenenkään komennossa. Tai sanotaan näin, että sitä johdetaan tällä hetkellä Pentagonista ja suomen parlamentaarisella järjestelmällä ei ole sille eikä sen touhuille minkäänlaista sananvaltaa. Siitä on tullut valtio valtiossa, joka tekee ominpäin liittolaissopimuksia, ja käytännössä on kai tullut jo osaksi USA:n armeijaa. Armeijan ylipäällikkö eli tasavallan Presidentti saa lukea sanomalehdistä armeijansa touhuista, ja ymmärtää että hän ei johda sitä enää. Armeijan sisällä on tätänykyä `upseeri-salaliitto´ jolla on käsissään vahva USA-kortti jota edes ylipäällikkö ei voi tällä hetkellä pelata pois ilman ulkopoliittisia seuraamuksia. Mielenkiintoiseksi tämän tekee, että kyseessä on upseeriston osalta avoin maanpetos, joka upseerinvalan vannoneelta on erittäin raskaan luokan rikos. Historiamme kylläkin tuntee vastaavia armeijan tekemiä valapattoja aina Valhalla-seurasta alkaen.
Ylikansallisten yritysten temmellyskenttä...?
Suomesta on USA:lle myös hyötyä talouden saralla. Ymmärtäessään että TTIP-sopimus on jäänyt jumiin EU-byrokratiaan, on USA soluttamassa sitä Eurooppaan tutunkuuloisen ”paikallisen sopimisen” nimikkeellä. Tätä Sipilän – tai pikemmin Stubbin – markkinaliberaalinen hallitus tällä hetkellä tekeekin, eli luotsaa Suomea kohti yritysystävällistä maata. Käytännössä tämä tarkoittaa että työ- ja ympäristölakeja ei ole, kaikki keskeiset infrat ovat kaupan, työvoima on tyystin ilmaista eikä verojakaan tarvitse maksaa. Vai ettekö ole aiemmin keksineet hallituspolitiikan lopullisia tarkoitusperiä? Ohjeet tulevat suoraan Washingtonista.
Lähitulevaisuus...?
Suomea vedetään nyt kovaa kyytiä itä-euroopan tielle, joka lähti tälle polulle jo vuosikymmeniä sitten. Seuraukset ovat olleet korruptoitunut yhteiskunta, massatyöttömyys ja yleinen köyhyys maastamuuttoineen. Yleensä joka maassa on vielä se oma nato-tukikohtansa, josta käytännössä tullaan johtamaan koko maan sisäpolitiikkaa. Infosodan keskuksessa politiikkoja tuetaan, poistetaan, myydään, vaihdetaan aina suhdanteiden mukaan, ja kaikkia jotka haluavat nousta urallaan, on vakuutettava isännilleen olevansa ”good peoples” – meidän väkeä. Vähän samaa mitä ennen oli `Moskovan pääkonttori´
Entä ne jotka vastustavat tätä kehityskaarta, joka kiistatta on jo liian pitkällä pysäytettäväksi? Ne viimeiset sissit, vastarintamiehet taloudellisen, sotilaallisen ja informatiivisen viestinnän keskellä – heitä leimataan edelleen putinisteiksi jotta heidät voidaan pitää eristyksissä kunnes viimeisetkin tavoitteet ovat saavutettu.