Onnitteluni vastavalmistuneille! Teillä on nyt kädessänne pätevyyksiä, todistuksia ja muuta mustaa valkoisella. On saavutettu se piste, jossa arviointi vuodesta suoritetaan ja kevät on loppunut. Valmistuminen on kuitenkin minulle toissijaista, haluan pohtia nyt tätä hetkeä ja tulevaa. Mitä te valmistuneet kohtaatte elämässänne? Mitä teiltä odotetaan?
Useimmiten tutkinto on merkki joko pätevyydestä jatkaa kouluttautumista tai harjoittaa ammattia. Ennen sanottiin, että opimme elämää varten. Nykyisin varmaan lause kuuluu niin, että opimme työelämää varten. Tutkintojen ensimmäinen tarkoitus tuntuu olevan se, että voi olla tuottava. Sivistyksen ja oppineisuuden vainojia ei vielä ole, mutta niiden arvoa ei tunnusteta kuten ennen. Oppi on nykyisin osaamista, jotain mikä on toiminnan välikappale eikä sen ohjenuora. Hyvät vastavalmistuneet, onko teidän tutkinto väline vai onnellista oppimista? Onko todistuksenne koko kuva vai ansioiden alkutekijät?
Työelämään siirtyminen on edessä jossain vaiheessa, jos elämä kulkee tavallisella tavalla. Nykyisin on vapaus valita oman osaamisen toteuttamisen tapa. Jotkut ovat julkisella sektorilla, toiset töissä yksityisellä tai tahollaan yrittäjinä sekä kolmannet kolmannella sektorilla töissä. Työelämän kirjoa myös höystää yhtiömuodot, joista johtuen voi vaihdella yrityksen tavoiteet sekä taipumukset. Yhdistykset tietysti ovat oma lukunsa, jossa pitää muistaa voiton olevan toissijaista. Työelämän sisällä on vaihtoehtoja, mutta ura urkenee sujuvana sillisalaattina ennusteissa. Siksi olisi tärkeää olla monipuoliset valmiudet ja henkinen kaikkiruokaisuus hallussa.
Työelämän ulkopuolella on paljon. Elämänsä tärkein asia on se, että elää sen nauttien siitä. Nautinto ja ihmisarvoinen elämä ovat ihmisoikeuksia. Kuitenkin velvollisuutta nauttia ei ole, elämän voi elää huonostikin. Valtio ei siihen puutu, ellei asia vaadi ammattilaisapua. Näistä syistä haluankin sanoa, että elämän eläminen ei ole suoritus. Mullissa tuskin kukaan kuittaa hedonismin tai masokismin kiertopalkintoja. Miten te vastavalmistuneet aiotte elää? Mikä on teidän nautinnonne? Mikä on hinta siitä, että saa kaiken haluamansa?
Elämän ollessa edessä on helppoa kuvitella asioita, haaveilla hurjasti ja pelätä perusteetta. Elämän puoliväliä ennen on helpompi ajatella tulevaa ja kuvitella ponnistusten olevan säästyä vaivaa ehtoota varten. Kuitenkin puhuisin itse jokapäiväisen elämän tavoitteista. Tulevaisuus ja nykyisyys ovat läsnä päivän kulussa, siksi olisi tärkeää miettiä elämää enemmän elettynä kuin suunniteltuna. Työn ja vapaa-ajan lomassa joskus pitäisi muistaa, että opimme elämää varten emmekä joko töitä tai sivistystä varten. Siksi toivon, että koulutuksenne tukee elämäänne, mutta ei määrää sitä. Vielä kerran onnea kaikille vastavalmistuneille vuosimallia -16