Autiolla kadulla liikkuvan hortoilijan poliittinen identiteeti on yhtäläinen hänen tilansa kanssa. Hän antaa äänensä luisua sille taholle, joka esittää parhaalta kuulostavan haukahduksen hänen päällensä. Ahkera vaeltelu terävä kivi sandaalissa saa aikaan ikävän, vertavuotavan haavan jalkaan ilman mahdollisuutta puhdistaa sitä läpimällä vedellä. Markkinat saattavat ymmärtää sen autoimmuunisairautena, joka ei poistu jalasta kauppiaan keinoilla. Siksi vapaus vastuusta on myönnetty ja syyllinen on löydetty. Muussa tilanteessa valpas kauppias tunkeutuu salaisiinkin paikkoihin, jos vähäinenkin mahdollisuus tienata on olemassa. Syntyminen, kuoleminen, pöyrtyminen uupumukseen, taivas ja helvetti, se kaikki kuivuu rahakasassa.
Toimeentulolähteiden ehdyttyä työpaikansa menettänyt ihminen on vapaa kävelemään haluamaansa suuntaan tyhjätaskuna. Eri suunnilla on samanlainen arvo, sillä vailla päämäärää olevalle ihmiselle ei mikään suunta ole mielekäs. Hortoilijalle ei ole paikkaa minne kävellä, siksi käveltyään johonkin suuntaan hän voi istahtaa hetkeksi kadulle lepäämään. Monet kansalaiset purkavat raivoaan mitään omistamattomiin hahmoihin. Ihmisten välillä käydään välitöntä ja pysyvää taloussotaa, joka osoittaa kaikille näkeville ihmisille heti heidän paikkansa. Taloudelliset tuhotyöt ovat tunteettomia, julmia ja järjettömiä. Valta ja voima tekevät mitä haluavat, ja jos joku laittaa hanttiin, niin hänet heitetään kadulle hortoilemaan toisten sekaan.
Lakastuneet ihmiset, jotka eivät pysty itse perustamaan puoluetta, voivat kuitenkin päättää, kannattavatko he äänioikeudellaan maailman omistajia vai niitä tahoja, joihin sisältyy pääomaa omistamaton ihmismassa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus voi tuoda ajoittain valtaan väkivaltaa ja loputonta rahakasaa ihannoivia tyyppejä, sillä kaikkien suulaiden poliitikkojen päämaali ennen vaaleja on äänioikeuden käyttäjä. Valtava määrä rahaa ja tausta ovat sotkeutuneet toisiinsa tavalla, joka antaa muodon harjoitetulle politiikalle. Tavaroiden maailma roikkuu tyhjässä avaruudessa taloudellisen aparaatin varassa, jonka ovat paikalleen asentaneet vain vähän aikaa maailmaa hallinneet kauppiaat.
Julmuus, johon syynä on voitonhimo on rajaton, siksi se käy myös niiden kimppuun, jotka ovat olleet taitettuina jo pitkän aikaa. Hortoilijan sosiaaliset oikeudet voisivat kietoutua Euroopan union kansalaisuuteen laajemminkin, siksi ne pitäisikin kuulua hänen perusoikeuksiinsa Euroopassa. Se parantaisi hortoilijan asemaa kapitalismissa ja edistäisi eurooppalaisen identiteetin rakentamista sekä loisi rauhaa ja poliittista vakautta koko Eurooppaan. Se pakottaisi käyttämään hallitusten määräämät verot kansalaisten hyvinvointiin, eikä kansallisvaltioiden turhaan keskinäiseen pullisteluun.