Viime päivinä on puhuttu siitä miten islamin oppinut on kertonut millä tavalla vaimoa on oikein rankaista fyysisesti. Esimerkiksi youtubessa nähtävässä videossa kerrotaan, että naiset haluavat miehekkään ja suojelevan miehen. Ja tämä suojelu onnistuu vain jos mies on tarvittaessa aggressiivinen myös naista kohtaan. Tässä on kuitenkin rajoituksia. Vaimoa ei saa lyödä naamaan ja tehdä hänestä rumaa. Lyömisen tarkoitus on kasvattaa ja ojentaa, ja siksi mies ei saa kirota naista lyödessään tätä. Lyöntejä ei saa olla yli kymmentä ja luita ei saa murtaa. Hampaita ei saa lyödä sisään ja silmiä ei saa kaivaa ulos päästä. Etiketinmukaisesti käytetään lyhyttä ohutta sauvaa jota ei nosteta pään päälle vaan jolla lyödään rinnan korkeudelta.
Opimme myös, että Allah on antanut naiselle tälläisen kunnioittavan ohjauksen joka on naiselle kunniaksi. Samalla videolla todetaan että se, että islamia syytetään naisten pahoinpitelystä on kauhea vääristelevä syytös. Opettajana on Mohammad Khan Sheerani joka kertoi neuvoston esityksestä Pakistanin parlamentille. Tämä on tietenkin herättänyt paljon keskustelua. Koska Pakistan on maa eikä uskonlahko, on kannanottoja pyydelty jopa Suomessa. Anas Hajjariltaon pyydetty reagointeja. Tämä kysely itsessään vihjaa toki siihen suuntaan että kesäaikana uutisvirta on ollut melko hiljaista. (En tiedä ovatko vastaavasti Suomalaiset kristityt tilivelvollisia kaikesta mitä joku kristillinen johtohahmo on lobbaamassa politiikkaan USA:ssa? Toivottavasti eivät.)Juha Leinivaara on blogissaan kertonut siitä miten Hajjar tuntuu kiemurtelevan vastaamisen kanssa. Tämä tuntuu olevan monen kanta.
Eikö lausunto ole aika yksiselitteinen?
Hajjarin lausunto on ensilukemalta lainmukainen, miellyttävä, kannatettava. Ja siinä sanotaan asioita jotka ovat kauniita ja hyväksyttäviä. Kun Hajjarin sanomisten sisältöä katsoo, hän kuvaa selvästi että"Anas Hajjar kehottaa kaikki Suomessa asuvia muslimeja noudattamaan Suomen lakia." Tämä on yksiselitteistä. "Olemme olleet mukana erilaisissa väkivallattomuusaloitteissa, jotta perheväkivalta lopetettaisiin. Meidän esimerkkimme on profeetta [Muhammad], joka ei ole koskaan lyönyt naista." Tämäkin on melko yksiselitteistä.
1: Uutisessa tästä asia vedetään Koraaniin. Tavalla joka kristillisessä yhteydessä voisi viitata siihen kun nenäkkäät ateistit kommentoivat Raamatun rangaistuskäytänteisiin ja siihen kieltääkö Raamattu suoraan missään kivittämisen. Tässä mielessä lausunnot tuntuvat ohittavan aika ison osan uskonnosta. (Tavalla joka on kristityille selvää aina kun uusateisti on tuolla keinoilla äänessä. Mutta vain harvoin kun islam on kyseessä.)
Nähdäkseni Hajjarin lausunto onkin kuten oikestaan kaikkien epäilyttävien ja epämiellyttävien PR -tapahtumien edessä kiemurtelevat uskonjohtajat jotka samalla viestivät sekä yleiseen mielipiteen, vallanpitäjiin että omiin kannattajiinsa. Oma huomioni tässä keskittyy kuitenkin siihen miten Hajjarilla todella tuntuu lausunnoissaan olevan tiettyä kiemurtelua. Sen sijaan korostan että Hajjarin keikuttelu tuo mieleeni asioita. Ei ole tavatonta että uskovainen tuomitsee seuraajiensa teot mutta tekee tätä tavalla joka viestii että ei haluta suututtaa niitä oman uskonnon jäseniä jotka toimivat tavoilla joita tässä ollaan periaatteessa tuomitsemassa.
Kun Hajjar punnitsee asiaa, hän käyttää tietynlaisia ilmaisuja. "Ne, jotka lähtevät tulkitsemaan asiaa, pitää katsoa, mitä tarkoittaa kurittaminen. Millä tavalla ja missä menee rajat. Pitää muistaa, että Koraanissa mainittu on... Se on viimeinen keino." Länsimaisessa yhteiskunnassa naisten pahoinpitely on sellainen että uskonoppineen pitää vain sanoa että naisia ei saa hakata. Viimeinen keinokin taas on keino. Sillä arvomaailmamme pitää naisten pahoinpitelyä a priori pahana. Siksi sitä ei tarvitse argumentoida. Maan tavasta poikkeaminen vaatii yleensä - niin ärsyttävää kuin se usein onkin siltä kannalta että en itse edusta tavallisinta kulttuuria monessakaan asiassa - selitystä.
Ymmärrän että Hajjar ei ole ajamassa tätä asiaa maahan. Ja kehottaa olemaan pahoinpitelemättä vaimojaan. Mutta vastauksessa paistaa läpi kuitenkin asenne joka on itselleni hyvin tuttu. Viittaan kiemurteluun jossa esitetään vaihtoehtoja koskevia pohdintoja. Sellaisia jotka on selvästi tarkoitettu niille jotka pitävät naisten etiketinmukaista ojentamista mitä mainioimpana perhepolitiikkana.
Tutun kuuloisia juttuja, uhri vaan on toinen.
Ja se taas on sellainen, että on pakko siirtää huomio pois Hajjarista ja palattava Sheeraniin. Sillä hänenkin sanomisensa tuovat mieleeni yhteyksiä. Yhteyksiä joiden kohdalla on mielestäni aivan asiallista puhua barbaarisista yhteisöistä. Tosin lasten piiskaamisesta. Minun lapsuudessani oli usein niin että ihmiset esittivät samansuuntaisia lausuntoja lasten rankaisuista.
Ja monet valtaapitävät tai kasvatukselliset auktoriteetit sitten reagoivat näihin mielipiteisiin aivan kuten Hajjar. Ja tuontyylinen reagointi johtui monistakin syistä. Kaksi mainitakseni:
1: PR -puheissa kiemurrellut ihminen ei kannattanut lasten vitsaamista mutta ei halunnut suututtaa kulttuurista viitekehystään jossa se oli sallittua ellei peräti maan tapa.
2: Hän kannatti oikeasti lasten vitsaamista paljonkin, mutta julkisuudessa pitää pitää PR -suut kiinni samalla kun kuitenkin annetaan omalle kultturiselle viitekehykselle vinkkiä että ollaan samalla puolella tässä asiassa kuitenkin. Kun ihminen tekee tai sanoo tai kannattaa laittomia asioita, puheet ja agendat tuppaavat muuttumaan jännittävällä tavalla heti kun niistä voi joutua juridiseen vastuuseen.
Mutta Sheeranin lausuntoon palatakseni ; Muistan omasta lapsuudestani miten siihen aikaan lapsille ei lain mukaan saanut antaa vitsaa. Kuitenkin moni kannatti vanhaa kasvatustapaa ja käytänteitä. Nähtiin, että vitsaamiselle ainut vaihtoehto oli vapaa kasvatus. Joka taas nähtiin lapsia turmelevana ; Vitsaaminen nähtiin oleellisesti aivan eri kategoriassa kuin lapsen fyysinen pahoinpitely. Ja erottelulistat olivat sen tyylisiä että niistä tuli kieltämättä vahvasti mieleen Sheeranin naisten pahoinpitelyetiketti.
1: Jos perhearvot nykyään koostuvat siitä että mitä erilaisempia asioita kielletään, niin minun lapsuudessani niissä oli aivan positiivisesti sallivaan suuntaan annettua sisältöä. Lasten fyysinen kuritus oli oleellinen osa konservatiivisia perhearvoja. Ainakin monin paikoin. Lasten kurittamista koskevassa laissa uskontojen puolelta tulikin lausuntoja joista lasten vitsaamisen kieltäminen oli osa arvojenturmelupolitiikkaa. Jos nykyään vaarannetaan maailmaa päästämällä homoseksuaalit avioliittoon niin silloin naisen sukunimi ja lasten pahoinpitelemättömyys olivat kovimmat vaaranpaikat kulttuurissa.
De jure asia oli kielletty, mutta de facto jopa opettajien puolella oli lausuntoja siitä miten vapaan kasvatuksen hedelmät menevät turmelukselle sen vuoksi että oppivat ensi sanoinaan kutsumaan lastensuojelua. Vitsaaminen oli lapsen opettamista eikä pahoinpitelyä. Rankaista piti että lapsi pelkäsi rangaistusta ja se ojensi häntä käyttäytymään kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Kun mammat puhuivat tälläisiä hiekkalaatikon reunalla keskenään, oli selvää että lapsen vitsaaja koki että hän ei tee yhteisönsäkään silmissä mitään väärää. Ja että hänellä on joukon oikeutus.
Kun miettii miksi lasten vitsaamista ei parikymmentä vuotta sitten maassamme pidetty pahana monin paikoin ja tätä ei pidetä barbaarisena voinee ymmärtää miksi islaminuskoisissa on ihmisiä joilla on erityinen etiketti jonka kautta perheväkivalta lakkaa olemasta sellaista. Samoin sen ajan kiemurteluja tunteva voi ymmärtää miksi Hajjarin tapa hoitaa asia oli varsin huono - ellei peräti epäilyttävä.
Jälkikommentti.
Minusta olisikin hauskaa katsoa miten kristityt käsittelisivät vastaavaa tilannetta. Jos vaimojen sijaan vitsaamisen kohteena olisivatkin lapset, niin miten uskonnolliset johtajat suhtautuisivat jos heiltä kysyttäisiin kantaa lasten vitsaamiseen. Ja mitä he vastaisivat jos he korostaisivat ajavansa lasten oikeuksia ja fyysistä koskemattomuutta niin vedottaisiin siihen miten Raamatun jakeiden näyttämä suhde lasten fyysiseen kurittamiseen on "hyvin tietynlainen". (En välitä olisiko kristillisyyttä edustamassa Päivi Räsänen, Pirkko Jalovaara tai Kari Mäkinen. Se olisi joka tapauksessa hauskaa seurattavaa kiemurtelua. Kiemurtelun ja kiusaantumisen syyt olisivat toki hyvin erilaisia noissa tilanteissa.) Vielä hauskempaa olisi katsoa aiheeseen liittyviä nauhoituksia viime vuosituhannen loppupuolelta. Jolloin lasten fyysisen kurittamista pidettiin arkijärjen mukaisena ilmiselvyytenä..
0