Välimeren rannoilla on käynnissä ennennäkemätön humanitaarinen kriisi, ja Italian aurinkorannikot täyttyvät paitsi aurinkoa ottavista turisteista myös rannoile huuhtoutuvista ruumiista. Ne pilaavat ikävästi tunnelmaa. Näitä henkensä kaupalla pakenevia ihmisiä Jussi Halla-aho kutsuu iPhone-miehiksi ja puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo elintasosurffareiksi.
Timo Soini on fiksu mies ja tiesi, että tällä hallituskaudella ei kannata olla valtiovarainministeri. Valtavat säästöt, horjuva yhteiskuntasopimus ja kovan linjan oikeistolainen talouspolitiikka ovat asioita, joille populistipuolueen johtajan ei sovi antaa kasvojaan. Mutta vähänpä tiesi Soini mitä loppukesä 2015 toisi tullessaan. Valtava pakolaisongelma putoaa suoraan ulkoministerin tontille, ja nimenomaan maahanmuuttovihasta ponnistavalle puolueelle tilanne on vähintäänkin kiusallinen.
Traagisinta on, että Timo Soini ei itse ole erityisen ulkomaalaisvastainen tai välttämättä edes kovin kiinnostunut näistä asioista. Timo Soini haluaa olla valtiomies ja Timo Soini on todella hankalassa raossa, koska valtiomiesmäisyys kuitenkin edellyttää tolkullista politiikkaa. Soinin kenttäväki taas edellyttää täysin tolkutonta politiikkaa.
Soini onkin ratkaissut tilanteen olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Soini ei itse kommentoi asiaa millään tavalla vaan syyttää muita persujen sisäisiin asioihin sekaantumisesta. Muistatteko vielä miten maahanmuuttokysymyksistä piti voida keskustella? Soini antaa puolueen nokkamiesten viedä keskustelua täysin tolkuttomille laduille eikä tee mitään pysäyttääkseen kaikkien mielestä järjetöntä ja solvaavaa öyhötystä.
Puolue ei varmasti aio tehdä huutelua lukuunottamatta avauksia pakolaispolitiikassa, ja käytännön politiikka jää Kokoomuksen hahmoteltavaksi. Keskustasta ei tästä asiasta ole kuultu mitään. Timo Soini tuntee EU-päätöksentekomekaniikan ja kävi varmistamassa Luxemburgin kokouksessa että taakanjakopäätökset siirtyvät päämiespöydälle mutta niin, että ulkoministereiden ei tarvitse päätöstä tehdä.
Timo Soini siis ulkoministerinä varmistaa että kohtuullista pakolaispolitiikka tehdään mutta niin, että oman puolueen rivit kärsivät mahdollisimman vähän. Sinänsä liike on nerokas: Soini ilmeisen tahallaan ajaa puolueen täysin nurkkaan, jotta puolue ei estäisi päätöksentekoa mutta säilyttäisi omat kasvonsa. Jos näin on, liike oli vaarallinen ja ilmiömäinen samaan aikaan.
Ongelma on, että vastaava manööveri täytyy tehdä vielä useasti ennen seuraavia eduskuntavaaleja, koska tahansa ne ovatkaan. Ja mitä useamman piruetin Soini tekee, sitä lähemmäksi ne vaalit käyvät.
