Demokratiaa on ylistetty niin kauan, että olemme tottuneet ylistämään sitä. Demokratiakriittisyys on nykyään harvinaista.
Demokratiaa minäkin blogistina kannatan, mutta näen, että asialle kuin asialle tekee hyvää se, että sitä myös kritisoidaan. Kritiikki saattaa tuoda esille nurjia puolia, jotka nekin on tärkeää havaita.
Demokratia on edennyt niin, että demokraattinen asioitten käsittelytapa on edennyt lähes kaikkiin käsiteltäviin asioihin.
Perinteisesti taloudenpidossa on ollut vahva johto, joka on pitänyt ohjaimia käsissään. Mielestäni taloudellisten asioiden käsittely pitää jatkossakin pitää sellaisina, että niissä on vahva johto, joka pitää lankoja käsissään.
Esimerkkejä elämässä on runsaasti sekä kansainvälisessä että kansallisessa taloudessamme. Nyt demokratia uhkaa joulupukkia, Kreikkaa, EU:n rahaliittoa, rauhantyötä, hyvinvointia – eli juuri niitä asioita, joita pidämme tärkeinä ja joita tavallisesti puolustamme.
Kansainväliset raha-asiat ovat finanssiasioita ja kansainvälistä finanssipolitiikkaa. Väitän, että kansainvälisen finanssipolitiikan haltijoiden kuuluu olla meille tavallisille ihmisille päin anonyymejä johtajia, jotka niitä lankoja ja ohjaimia pitävät käsissään.
On syntynyt suomeen ongelmavyyhti osittain sen vuoksi, että meidän tavalliset kansanedustajamme pääsivät vuosikausiksi televisioon moittimaan toisen maan taloudenpitoa. Toisaalta, en tuomitsisi tätäkään asiaa kokonaan, sikäli että yhteisissä neuvonpidoissa on havaittu maan taloudenpidon heikentymisen syitä ja niitä on päästy sittemmin korjaamaan ja niihin puuttumaan.
Onko Suomen nykyinen vajaarahoitustilanne syntynyt siitä, että me olemme liikaakin alkaneet pelätä Kreikan kohtaloa – että Suomikin jätettäisiin samaan tapaan yksin selviämään taloudellisessa tilanteessaan? Emme kehtaa nyt hallituksinemme lähestyä kansainvälistä rahoitussektoria rahoitustarpeessamme, kun pelkäämme, että meille osoitetaan ovea.
Niin kauan kuin on ollut rahaliittoja, niiden avulla kansainvälistä rahoitustoimintaa on tehty ja niihin ne ovat tarpeen. Olen sitä mieltä, että valtion rahoitusraha ei voisikaan olla kaikki plussamerkkistä, kuten verorahat tavallaan ovat. Verotulot luovat valtion rahatalouden rungon ja perustan, mutta muutakin rahoitusta tarvitaan ja nykyään tuo muu rahoitus näkyy valtiontaloudessa velkarahana.
Raha on nykyaikaisessa kansantaloudessa välttämättömyys. Myös kansainväliset suhteet ovat välttämättömiä rahatalouden hoitamisessa.
Meidän tulisi finanssiasioita käsitellessämme tiedostaa tämä.
Jokaisen länsimaisen taloudenpidon omaksuneen valtion ja maan perustalousasioita ovat veronkanto. Olen veronkannosta kirjoittanut toisaalla blogissani. Olen koonnut demokratiaa ja taloutta käsitteleviä ajankohtaiskirjoituksiani verkkosivustolle Tyhjäpaperi:
http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/tp9.htm
Kansainvälisessä toiminnassa pitää tuntea ne lainalaisuudet joiden varassa toiminta on. Olemme siirtyneet tai siirtymässä uudenlaiseen talousajatteluun, jota olen blogeissani luonnehtinut.
Talousasioiden käsittelyssä demokraattisesta käsittelymallista on tietenkin hyötyäkin, mutta se ei sovi kaikille tasoille, vaan talousasioiden käsittelyssä pitää hyväksyä se, että siihen liittyy käsittelyn hierarkia. Raha-asioita on aina hoidettu hattu kourassa ja niin se pitää ollakin.