Viikon päästä käytävä Iso-Britannian kansanäänestys EU:sta eroamisesta saattaa ennakoida raskasta koettelemusta Euroopan yhtenäisyydelle. Tämän hetken mielipidemittausten mukaan 52% briteistä kannattaa eroa unionista. Käytännössä kaikki taloustieteen ja politiikan tutkijat sekä valtaosa poliittisista auktoriteeteista niin Iso-Britanniassa kuin muuallakin ovat varoittaneet EU-eron johtavan sekä heikentyvään taloudelliseen kehitykseen että vaarallisiin poliittisiin heijastusvaikutuksiin. Epävarmuus unionin tulevaisuudesta haittaa investointien suunnittelua juuri nyt, kun orastavaa kasvua olisi näkyvissä. Spekulointi Kreikan mahdollisesta euroerosta kiristänee EU-keskustelun ilmapiiriä jo pian Brexit-äänestyksen jälkeen.
Iso-Britannia ei ole EU-kriitikoidensa kanssa yksin. EU-kritiikkiin yhdistynyt kansallismielisyys on poliittisessa nosteessa Hollannissa, Itävallassa, Ranskassa sekä monessa muussakin jäsenmaassa. Kritiikki ei perustu pelkkään fanatismiin, eikä laajamittaista kansalaisten tyytymättömyyttä kannata väheksyä. Euroopan yhdistymiseen optimistisimminkin suhtautuvat voimat ovat myöntäneet, että EU:n kriisejä ei ole hoidettu hyvin. Ongelmat ovat vakavia, ja ne on tunnustettava ääneen. Maahanmuuttokysymyksiin on löydettävä kestävä ratkaisu, taloudellisen yhteisvastuun pelisääntöjä on kirkastettava sekä euroalueen toimivuutta valuutta-alueena on arvioitava tieteelliseen tietoon perustuen mahdollisesti uudelleen.
Eurooppalaisten instituutioiden hävittäminen ja puhtaalta pöydältä aloittaminen olisi kuitenkin kaikista älyvapain vaihtoehto. Elämme nopeasti eskaloituville kriiseille altista kansainvälispoliittista aikakautta. Valtaosa populistisista ja kansallismielisistä eurooppalaisista puolueista pelaa tällä hetkellä Vladimir Putinin imperialistisen Venäjän pussiin – tietäen tai tietämättömyyttään. Informaatiosodankäynti on jo tätä päivää, eikä Krimin venäläismiehitys anna odottaa hyvää. Donald Trumpin mahdollinen presidenttikausi saattaisi aloittaa uuden isolationismin kauden Yhdysvalloille, mikä jättäisi erityisesti Euroopalle kriittisen valtatyhjiön täytettäväksi.
Turvallisuuspoliittiset argumentit on otettava huomioon kaikkia eurooppalaisia instituutioita arvioitaessa, kritisoitaessa ja puolustettaessa. Tämän vuoksi fanaattinen EU-vastaisuus on muutettava rakentavaksi ja hyödynnettävissä olevaksi kritiikiksi, jotta EU:n nykyistä integraatiokehitystä voisi ohjata terveemmälle pohjalle. Pelkkä vallan keskittäminen ja sosialistinen yhteisvastuu ei ole missään nimessä toimiva resepti. Tervehenkinen vallan hajauttaminen paikallistasolle, subsidiariteettiperiaatteen noudattaminen ja eurooppalaisen rauhanprojektin turvaavien perushyveiden: sisämarkkinoiden, perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on nostettava ehdottomaan keskiöön.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä esitti keskiviikkona 15.6. Ylen A-studiossa näkemyksensä siitä, kuinka Perussuomalaisten nostaminen mukaan hallitusvastuuseen on lieventänyt puolueen populistista EU-linjaa ja se on ollut strategisesti viisasta. Annos valtapoliittista realismia ja vastuuta päätöksistä tekee lyhytnäköiselle populismille ihmeitä. Ympäröivät realiteetit on otettava huomioon, on mietittävä päätösten vaikutuksia sekä vaihtoehtoisia ja pragmaattisia skenaarioita. Kriittisimmät eurooppaskeptiset poliittiset voimat ympäri Euroopan käyvätkin voimakassanaista vastustustaan nimenomaan oppositioista käsin. Eikä heillä useimmiten ole mitään realistista visiota siitä, mitä EU:n jälkeen Euroopalle seuraisi.
Kansallismieliset, populistiset ja eurooppaskeptiset liikkeet ja poliitikot onkin syytä ottaa entistä avoimemmin mukaan keskusteluun EU:n tulevaisuudesta. Jokaisella on oikeus mielipiteensä ilmaisuun, mutta fanaattisia tai järjettömiä argumentteja ei tarvitse kuunnella loputtomiin. Sen sijaan meillä on velvollisuus kuunnella rakentavia ja perusteltuja argumentteja – niin unionia puolustavia kuin kritisoiviakin. Faktoihin perustuvaa asiallista debattia, ei lipunpolttotempauksia. Rakentavan ja tutkittuun tietoon perustuvan kritiikin avulla EU:n instituutioiden kehittäminen voisi ottaa uskottavia harppauksia eteenpäin. Eurooppaskeptikoiden vaimentaminen ja nurkkaan ajaminen taas olisi nykytilanteessa erityisen järjetöntä. Marginalisoiminen ja pyrkimys poliittiseen eristämiseen on jo osaltaan johtanut vastareaktiona vahvaan populististen ja nationalististen liikkeiden nousuun, jonka polttoaineena keskustelun vaimentaminen ja keskustelusta poissulkeminen yhä vahvemmin toimii.
0