Länsi-Suomi uutisoi 15.6.2016 ”Professori haluaa tehdä vallankumouksen kouluissa: Viittaaminen ja luokkahuoneet historiaan, kännykät käyttöön”. Jos kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka saisi päättää, hän jutun mukaan muuttaisi koko nykyistä ajattelua koulusta. Lonka puhui vierailevana esiintyjänä kansainvälisessä kouludemokratian konferenssissa ja peräänkuuluttaa koulua, jossa opettaja ei yritä kaataa tietoa lasten päähän, vaan innostaa lapset oppimaan.
Lonka toteaa jutussa: ”Meidän opettajat ovat hyvin koulutettuja, ja he myös osaavat toimia itsenäisesti. Opettajilla olisi ihan oikeasti mahdollisuus demokratisoida koulu. Ei me tarvita siihen mitään vaihtoehtoisia kouluja.” Mutta samaan hengenvetoon hän jatkaa: ” Se mikä tekee minut surulliseksi on, että tässä viikon kestäneessä tapahtumassa näkynyt lainkaan suomalaisia opettajia. Kesäloma ei ole vain loma, vaan sitä olisi tarkoitus käyttää myös itsensä kehittämiseen.”
Kyllä me opettajatkin olimme tällä viikolla Mikkelissä kouluttautumassa. Itse asiassa meitä oli liki sata Otavan opistolla kaksipäiväisillä yksilöllisen oppimisen ja oppimisen omistajuus (YOOJOO) kesäpäivillä. Pääsääntöisesti olimme liikkeellä omalla budjetilla ja paitsi valtavalla innolla myös suurella sydämellä ja rakkaudesta ammattiin. Osallistumismaksu oli huokea 55 €, joka sisälsi kahden päivän lounaat ja yöpymisen asuntolassa. Koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, pitivät kielten opettajat omat yksilöllisen oppimisen päivät Lahdessa.
Lonka osuu oikeaan facebook-ryhmien tarpeellisuudesta, mutta ei vaan oppilaiden oppimiselle. Ne ovat elinehto meille opettajille, jotka teemme konkreettista työtä oppimiskulttuurin muuttamiseksi. ”Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus” facebook-ryhmässä on yli 10 000 jäsentä. Kesäpäiviä ei voinut vielä liiemmin kyseisessä ryhmässä mainostaa, koska kaikki halukkaat eivät yksinkertaisesti olisi mahtuneet mukaan.
Tästä joukosta olisi moni opettaja varmasti halunnut osallistua myös kansainväliseen konferenssiin, jossa oli mukana huippuluennoitsijoita. Sitähän me käytännössä haluamme – demokratisoida koulu. Mikä sitten estää? 275 euron osallistumismaksu, jota ei kovinkaan moni koulu maksa opettajien puolesta. Toinen syy yksinkertaisesti on se, että meillä on huikea opettajien yhteisö, joka tukee toisiaan ja jotka tekevät tätä työtä jo käytännössä. Me opettajat saamme itse kokea sen voiman, joka sosiaalisella medialla on meidän omalle kehittymiselle ja haastamiselle.
Heitän pallon opettajankoulutuslaitokselle ja lainaan tähän kommentin, joka kyseisessä facebook-ryhmässä on osuvasti heitetty: ”Moni opettajakin haluaa tehdä vallankumouksen kasvatustieteen laitoksella.”