Labour-parlamentaarikko Jo Cox kuoli tänään poliittisen murhan uhrina. Kyseessä on ensi kerta yli neljännesvuosisataan kun brittiparlamentaarikko on saanut surmansa poliittisen kiihkoilijan kädestä; edellisen kerran uhrina oli irlantilaisten terroristien murhaama konservatiivipoliitikko Ian Gow. Jon Coxin murha vaikuttaa puolestaan tähänastisten tietojen valossa olevan sidoksissa Brexit-äänestykseen, ja murhamiehen on kerrottu huutaneen surmatyönsä aikana Britain first -iskulausetta.
Historiantutkijan näkökulmasta kiinnostavinta on se, missä määrin suuri yleisö tiedostaa Coxin murhan jälkeen sen asian, että muutaman viime vuoden aikana ihmiset ovat ensi kerran vuodattaneet vertaan ja kuolleet Euroopan Unionin puolesta. Tämä ei ole aivan merkityksetön seikka; ihanteet syntyvät ja säilyvät monasti uhrikuoleman kautta. Jo Coxin tapaus on ensimmäinen lajissaan EU-jäsenvaltiossa, muttei aivan vailla ennakkotapausta, sillä ensimmäiset ihmiset kuolivat Euroopan Unionin lipun puolesta jo kaksi vuotta sitten; kyse oli tietysti Kiovan Maidanille kokoontuneista ukrainalaisista mielenosoittajista. Paradoksaalista on se, että Unioni on saanut ensimmäiset marttyyrinsä kriisitilanteessa, jossa EU:n omat toimet ovat tuottaneet monille jäsenvaltioilla vahinkoa, ja Eurooppa-aate on ehditty jo julistaa kuolleeksi.
Jo Coxin tapaus on kääntänyt valokeilan kuitenkin Unionin puolustajiin, jotka ovat Britanniassa altavastaajan asemastaan huolimatta käyttäneet viime aikoina yhä voimakkaampia puheenvuoroja. Poliittisen aatteen kannalta millään ei ole niin vahvaa painoarvoa kuin kuolemalla. Se, että yksilö on kohdannut kuoleman, vaikka sitten vastoin tahtoaan, tarjoaa ehdottoman ja lopullisen oikeutuksen puolustettavalle aatteelle tai asialle, ja samalla se asettaa kunniavelan eläville. Kuten jo Søren Kierkegaard totesi aikoinaan, tyrannin valta päättyy hänen kuolemaansa, mutta marttyyrille kuolema merkitsee hänen valtansa alkua. Nationalismi ja työväenliike saivat molemmat aikoinaan käyttövoimansa marttyyrien verestä. Lähitulevaisuudessa selvinnee, missä määrin sama pätee aatteeseen yhtenäisestä Euroopasta.