Äsken katsoin Yle-tv:n uutislähetystä, missä pyylevä ulkoministerimme esitteli uutta turvallisuuspoliittista selontekoa omintakeiseen tyyliinsä: rehvakkaan isäntämiehen malliin. No mikäs on olla renttevää, kun on sentään ulkoministeri ja päättämässä maan ulkosuhteiden kujanjuoksusta selvästikin EU:n ja USA:n kirittämänä. Venäjän "historiaton" Krimin valtaus ja Ukrainan kriisi tuli selväksi sekä Nato, tuo maailman turvallisuuden ihmelääke. Ystävätkin löytyivät läntisestä ilmansuunnasta - jopa Atlantin toiselta puolen. Idän ilmansuunnalta ihan naapurista taasen tuntui nousevan uhka, jonka vuoksi piti ottaa esiin jälleen tuo kovasti mainosteltu "pata ässä" eli Nato. Jumalainen Nato...
Mutta kun tätä SOS-hallituksen ulkosuhteiden ministerin sanomaa ja esiintymistä hiukan miettii, tulee väkisellä mieleeni "vanhojen autojen kauppias"; luotanko tuohon "vanhojen autojen kauppiaaseen"? Siis uskonko tuon pulskahkon politiikan helppoheikiltä vaikuttavan miehen sanomaan? Myykö hän vanhaa tavaraa uutena ja uljaana kulkuneuvona kulkea politiikan leveää straadaa Nato-polttoaine tankissa?
Olenko kuullut nämä uhkien virret jo kauan sitten ja pelottelumanipulaatioksikin havaitut? Nimittäin juuri sitä ennen olin sattunut lukaisemaan uutisen, missä Idän Hirmu, itse Putin, tuo kauhuista kamalin, oli Pietarissa (viiden miljoonan ihmisen kaupunki tuossa ihan naapurissamme, jos lukija ei satu muistamaan) sanonut, jotta haluaa Venäjän ja EU:n parantavan välejään talouspakotteista huolimatta. Ja Suomen ulkoasoita hoiteleva ministeri sojotti samaan aikaan Nato-sormellaan itään päin antaen uhkan ja varoituksen sanan kohdistua Pietariin ja Putiniin: jotta mepä saatetaan liittyä vaikka hetimiten Natoon. Kun Venäjän olet niin tuhma...
Tämä oli se sen hetken vaikutelma, jonka sain - ja politiikkahan on juuri sitä, miltä se kulloinkin näyttää.
Toisaalta me tiedämme, että maamme on solminut tai ehkei ihan, mutta kenraalimme kuitenkin, tuon jo kuuluisaksikin nousseen "isäntämaasopimuksen", jonka varjolla mitä ilmeisimmin Yhdysvallatkin kutsutti itsensä pyssypullisteluihin maahamme maihinnousumielessä. Aikoinaanhan tuollaisen vastaavan oloisen kauttakulkusopimuksen Suomen valtioherrat sopivat silloisen rakkaan ystävänsä Adolf Hitlerin kanssa ja pianpa sitten maassamme olikin sadoin tuhansin natsiarmeijan päällepäsmäreitä hyökkimässä Suomi-kaverin kanssa "inhaan itään" - Ural ja miksei myös Moskova tavoitteenaan... Leningradin (ennen ja nykyisin Pietari) hävittäminen oli siinä sivupalana. No tuon seikkailupolitiikan tuloksethan me jo tiedämmekin.
Mutta tiedämmekö tuon nykyisen "isäntämaasopimuken" tarjoaman seikkailupolitiikan mahdolliset tulokset? Onko Nato jossain vaiheessa se "savuava ase", joka laukesi ennen aikojaan ihan oman korvan juuressa - piipun osoittaessa omaan korvaan?
Soisin nyt nykyisen SOS-hallituksen miettivän tarkkaan, mitä se viestittää meille ja maailmalle ja mihin sävyyn? Vaikka meillä onkin nyt juuri ehkä kavereita lännessä, niin ei kai me siitä huolimatta tarvita vihollista idässä? Miten se on herrat SOS-hallituksen ministerit?
Entä miten asia on presidentin kulmilta katsoen? Missä viipyvät tuomiopasuunojen ja uhkakuvien tarjonnan sijaan ne sopua tarjoavat toimet, joista olen joskus kuullut puhuttavan istuvan hallituksen pääministerin ja presidentinkin suusta? Voisitteko vastata - vastata myös tähän: Venäjän presidentti Vladimir Putin haluaa Venäjän ja EU:n parantavan välejään talouspakotteista huolimatta.
s
0