Todella outoa, miten poliittinen energia käytetään toistuvasti muodossa jos toisessa suoranaiseen hömppään. Samaan aikaan todellisista ongelmista vaietaan.
Esimerkiksi YLE:n julkista tehtävää ja rahoitusta arvioinut työryhmä ehdottaa Ylen tehtävistä pois laissa mainittua monikulttuurisuuden tukemista ja tilalle on tulossa kulttuurisen moninaisuuden tukeminen.
Siis ihan oikeasti. Tällaisiin asioihin kansan vaaleilla valitut hyväpalkkaiset kansanedustajat käyttävät osaamisensa ja aikansa.
Miksi asunnottomuudesta, vanhustenhoidosta ja omaishoidosta ei keskustella samalla intohimolla kuin monikulttuurisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä?
Vaalien alla kaikki ehdokkaat lupaavat laittaa vanhusten, lapsien ja sairaiden asiat kuntoon. No, kaikki ymmärtävät, mikä näiden ryhmien arvostus on ollut päätöksiä tehdessä.
Näistä teemoista ei kukaan revi otsikoita, koska tavalliseen ihmiseen sijoittaminen tuntuu olevan liian inhimillistä ja tylsää.
Poliitikot eivät saa irtopisteitä tuottamattomista ja vain kuluja aiheuttavista ihmisistä sekä vähäarvoista työtä tekevistä, jotka ylläpitävät ja edistävät ihmisarvoista elämää.
Samaan aikaan esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen pelastamiseen riittää satoja miljoonia veronmaksajien rahaa, mutta samaan aikaan julkisen sektorin työntekijöiden pieniä palkkoja alennetaan talouden tuottavuuden ja tehokkuuden nimissä.
Maahanmuutosta, tasa-arvoisesta avioliittolaista, seksuaalivähemmistöistä ja uskonnollisista teemoista vouhkataan kyllästymiseen asti.
Näillä teemoilla ei tosin edistetä kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä, vaan ruokitaan vastakkainasettelua ja ennakkoluuloja.
Ajassamme tuntuu olevan tärkeintä, että kansalle tarjotaan sirkushuvia ihmiseen sijoittamisen sijaan.