Ihmisiä suviyössä 1916 ja vähän muutakin – historiaa fragmenttien valossa
*
Kotipaikkakuntani Ikaalisten (ja Jämijärven) paikallislehti Pohjois-Satakunta julkaisee monien lehtien tavoin 100-vuotta sitten–nimistä palstaa, jossa enemmittä kommenteitta esitetään joitain valittuja uutisia menneiltä ajoilta. Tämän viikkoinen historia-annos sattui olemaan kenties tavallista kiinnostavampi, ja kiinnostavuutta kasvatti vielä se triviaali seikka, että viimeinen uutinen, joka sattui olemaan rikosuutinen, leikkautui kesken: arvailujen varaan jäi, mitä lopulta tapahtui, kuka sai surmansa ja kuka oli murhamies.
*
Vaimoni on vuosikymmeniä lukenut paikallislehteä magnetofoninauhalle, näkövammaisia varten. Itsekin tein pitkään sitä joskus 1980-luvulla, kiinnostavaa hommaa. Ehkä siitä on iloa joillekin. Mutta toinen mielenkiintoinen asia, lukijan kannalta, on se, että lehteen saa aivan toisen otteen, kun pitää nopeasti silmäilyn jälkeen, ja vähän perinteitäkin kunnioittaen, valita, mitä lukee, mitä jättää. Tässä tapauksessa olennaista oli se, että vaimoni luki puolituntisen nauhan loppuun juuri tämän 100-vuotta sitten palstan, ja luettuaan huomasi, että mielenkiintoinen uutinen jäi kesken, ja sanoi nauhalle, että toivottavasti toimitus kertoo ensi viikolla, mitä sitten tapahtui. Ehkä pitäisi soittaa sinne ja pyytää.
*
Sadan vuoden takainen uutis-ote on kopio ammoisen lehden yhdestä palstasta, joka käsittää neljä uutista, tai siis noin 3 ja ½.
Tällainen fragmentaarinen, aika pitkälle sattumanvarainen otanta tarjoaa yllättävän tirkistysluukun Ikaalisten elämään 100 vuotta sitten, yhden melkeinpä silmänräpäyskuvan.
Katsotaanpa seuraavaksi tuo uutiskimara:
*
POHJOIS-SATAKUNTA
100 vuotta sitten.
perjantai 16.6.1916
- Väärä huhu. Muutamat Ikaalisiin saapuneet kylpylävieraat kertovat että Etelä-Suomessa on levitetty sellaista huhua että Ikaalisiin muka tuodaan ruokatavaroita Tampereelta ja että niiden mukana on tänne kulkeutunut tarttuvia tautia. Tämä huhu on kerrassaan väärä. Ikaalisiin ei ole vielä tähän saakka tarvinnut ruokatavaroita muualta ostaa ja tuskin tarvinnee vastakaan, mutta päinvastoin on täältä niitä muualle myyty, nimittäin voita, lihaa, munia, perunoita y.m. maalaistavaraa. Eipä edes makkaratehtaan tai puutarhurein tuotteita ole tarvinnut kaupungista tuoda, sillä täällä asuu vakituinen makkaramestari ja kauppapuutarhuri on myöskin Ikaalisten kirkonkylässä, jotka voivat tyydyttää paikkakunnan tarpeet. – Seurahuoneen ravintoloitsijakin ostaa ruokatavarat omalta paikkakunnalta ja meijerijuustot, säilykkeet y.m. joita ei täältä saa, on hän tilannut Porista. – Kulkutautia ei paikkakunnalla nykyään ole.
Hevosen kauppa. Maanviljelijä Kalle Kuotila Hämeenkyröstä on myynyt tummanraution 163 cm. korkean oriinsa Jalon Äetsän tehtaan isännälle 3.000 markan hinnasta.
V. ja U. seura Jymyn järjestämissä jäsenien välisissä urheilukilpailuissa Juhtimäessä omalla kentällään saavutettiin seuraavia tuloksia:
Kuulantyöntö I A. Pentti 11 m 10 cm
II T. Lyytia 10 m 67 cm,
III E. Ylioja 9 m 32 cm.
Kiekonheitto: I A. Pentti 32 m 65 cm,
II E. Ylioja 26 m 20 cm,
III J. Hietaniemi 25 m 70 cm.;
T. Lyytia heitti ulkopuolella kilpailun noin 32 m.
Korkeushypyssä
I A. Pentti 155 cm,
II J. Hietaniemi 145 cm,
III T. Salomäki 140 ja J Ristilä 140 cm.
Kolmiloikkaus
I A Pentti 11 m 36 cm,
II J. Hietaniemi 10 m 75 cm,
III V Kestilä 10 m 50cm.
3000 m. juoksu jäi juoksematta kun alkio sataa ja myöskin osanottajien vähyyden takia. Veteraanit J. Ristilä ja J. Heikkilä eivät myöskään tahtoneet ruveta keskenään kiistelemään.
Kenttä on hieman viettävä vaikuttaen siten vähän tuloksiin. Yleisöä oli kentällä verrattain paljon. - Illalla oli iltama Peuraniemessä, jonne myöskin oli yleisöä kertynyt niin paljon kuin suojiin mahtui, muutamat hyvin pitkältäkin matkalta.
Miesmurha. Ensimäisen Helluntaipäivän illalla (11.6.) saapui polkupyörällä ajaen topparin poika Frans Kallenpoika Kivistö Jämijärven pitäjän, Tykköön kylästä, saman pitäjän Suurimaan kylään Kankaanpäästä hiukan juopuneena ja koitti kaikkien kanssa, joita hän tiellä tapasi, haastaa riitaa kiroillen, hoilaten ja uhkaillen. Tieltä poikkesi hän Mäntylän taloon, missä hän meni jo makuulla olevan isännän luo ja löi häntä nyrkillään vasten kasvoja sekä poistuttuaan läksi tieltä Pitkäkosken taloon. Kujalla hän m.m. tapasi torpparin pojan Juho Salomoninpoika Kauraharjun jonka kurkkuun hän tarttui ja uhkasi häntä puukollaan. Kauraharju riuhtautui kuitenkin hänestä irti, sieppasi tien ohesta puukalikan ja iski sillä hätyyttäjäänsä päähän ja hartioihin”
Näin päättyy lehden teksti 100 vuoden takaa. Mahtoiko toimitussihteerin sakset leiskahtaa?
*
Kuten sanottu: tapausselostus jäi kutkuttavalla tavalla kesken.
Mitä sitten tapahtui? Kumpi oli kovempi sälli, Kivistö vai itseään puolustanut Kauraharju. Hyökkääjällä oli puukko mukanaan, ja Kauraharjulla nyt siis pientareelta poimittu ”kalikka”. Vai puuttuiko tapausten kulkuun joku kolmas mies? Oliko tämä episodi kujalla vain osa pidempää amokia? Huh, miten jännittävää.
*
Elettiin alkukesää 1916, maailmansota jylläsi jossain Euroopassa, mutta Suomessa oli rauhallista, vielä. Töitäkin oli, juhannus tulossa viikon päästä, sitten heinähommat ja muut maaseudun kesätyöt.
Helsingin ympäristössä tehtiin vallitöitä, Saksan hyökkäyksen varalta. Ikaalisistakin meni nuoria miehiä, tiedän erään sällin joka käveli sinne asti ja sai paikan.
Mutta jo vuoden päästä kaikki oli toisin. Jo keväällä 1917 maatalouslakot kiristivät ilmapiiriä, ja tilanne vain kuumeni kun tultiin heinä-aikaan. Kiviä lenteli, ja perkeleitä, myös aseita hankittiin jo, niitä oli hikisissä taskuissa.
Maaseutytyöväen neuvottelijat hyppäsivät pitäjässä. Väkivaltaisuuksia sattui. Torppariasiassa profiloitunut dosentti, kansanedustaja Edvard Gylling kirjoitteli ja soitteli äidilleen Ikaalisten Kalmaalle, miten siellä työmiesten palkka- ja työaika-asiat – silloiset kilpailukyky-neuvottelut, käytäisiin. Demari-kellokkaan kotitilalla asiat hoidettiin mallikkaasti, vieläpä sopimusten edellyttämiä ehtoja paremmin, mikä aiheutti närää paikallisessa isäntäkaartissa.
Gyllingillä oli elonaikaa vielä viikkoa vaille 22 vuotta, siihen hetkeen kun nagant yskäisi Moskovan teloituslanssilla 16.6.1938.
*
Kun luen noiden vuosien lehtiuutisia, tarkkailen niissä esiintyvien miesten nimiä: kuka oli missäkin vuoden päästä ja talvella 1918?
Kummalla puolella, kaatuiko, menikö vankileirillä, voittajissa?
Sälleistä moni ehti vielä Talvisotaan, ja 1899 tai jälkeen syntyneet vielä jatkosodan hyökkäysvaiheeseen… Tuntuu kuin kesä 1916 olisi vielä ollut kaukaista idylliä, sittenkin.
*
Selailin verkosta löytyviä tiedostoja, ja näyttäisi, että ainakin yksi on kapinassa menneitä.
Tuo niin monessa lajissa uroista parhaimpana esiintynyt salaperäinen A. Pentti, voisi olla Ikaalisten Isoröyhiössä 15.11.1892 syntynyt tilallisen poika Aatami Artturi Pentti. Hänen isänsä oli tilallinen Adam Adaminpoika Pentti (s. 6.1.1863) ja äitinisä syntymän aikaan 30-vuotias Maria Pentti. Nuoren urheilijan elämäntaival päättyi Sotasurma-sivuston mukaan näin: Kuollut 20.4.1918 Toijala, Akaa, murhattuna. Lisätieto kertoo karusti ”Ammuttu ohimoon”.
Aatami Pentti kuului suojeluskuntaan – kaiketikin Ikaalisten sk:aan. Hänet on haudattu Ikaalisten sankarihautaan.
*
Muita selkeitä tapauksia en löytänyt. Juoksemattoman 3000 metrin ”veteraani” J. Ristilä voisi olla jotain sukua kapinassa menneille Ristilöille, joita Ikaalisissa oli peräti neljä: Henrik August Ristilä, s. 13.2.1866, kuului punakaartiin, ”pakolla otettu” merkintä löytyy, ja vangittiin luultavasti huhtikuussa ja kuoli 17.5.1918. Papin merkintä kuuluu: ”Ollut vankina Hämeenkyrössä, mutta sitten sieltä kadonnut”. Katoamisen vaihtoehdoista ilmeisin oli: teloitusmonttu, Hämeenkyrön puhdistuksissa.
Henrikin kaksi poikaa meni myös: maatyömies Kaarle Oskar s. 29.7.1895, kuului punakaartiin, kuoli 128.8.1918 Tampereen vankileirillä, suolikatarriin. Hänen veljensä, renki Väinö Vihtori Ristilä, s. 20.5.1898, ei kuulunut punakaartiin, mutta vangittiin Tampereella 6.6.1918, ja kuoli jo 16.6.1918 Tampereen vankileirillä suolikatarriin. Sitten on vielä neljäs Ristilä: työmies/itsellinen Kaarle Johannes, s. 20.12.1896, (isä on itsellinen Heikki Mikko Ristilä, Ikaalisten Isoröyhiöstä) kuului punaisiin hänkin, mutta ei varmuutta oliko kaartin jäsen. Hänen kohtalonsa on jäänyt tuntemattomaksi: kadonnut vuoden 1918 melskeissä. Kaikki nämä ovat Ikaalisten neljä kapinassa mennyttä Ristilää olivat siis punaisten puolella: oliko heistä joku, mahdollisesti Kaarle Johannes, tuo kolmentonnin juoksija? Tuskin, koska hän oli syntynyt 1896 ja oli siis tapahtumahetkellä perin nuori, ei vielä 20-vuottaan täyttänyt. Täytyy siis olla jokin ”viides mies”, joka iältään jo vähän varttuneempi, mutta tällaista J. Ristilää en nyt arkistotiedoista löydä.
Paitsi, että Isoröyhiössä on ollut 1872 syntynyt torpparinpoika Johannes Heikinpoika Heikkilä, joka kesällä 1916 oli 44-vuotais, - hänestä voisi jo käyttää muotoilua ”veteraani”.
*
Jalo-nimisen tummanraution myyjästä, maanviljelijä Kalle Kuotilasta, Hämeenkyröstä, löytyy netistä lyhyt maininta. Hieman pidempään kerrotaan hänen kotililansa, Kuotilan, ja kotikylänsäkin historiasta, kylänkin nimi kun on Kuotila, joka on melko harvinainen nimi. Lue täältä:
Väestörekisterin Nimipalvelun mukaan Kuotila-nimisiä on olemassa alle 5 kappaletta: https://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
*
Mieleeni jäi pyörimään kysymys, mitä teki Ikaalisten nuori mies Toijalassa huhtikuussa 1918? Sitten muistin: Aatami Pentti oli Mustialan Maamiesopiston opiskelija, ja kuului siihen ryhmään, joka joutui ns. Kuurilan junamurhan kohteeksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurilan_junamurhat
Suosittu sotahistorioitsija Teemu Keskisarja on kirjoittanut Mustialan tapauksesta, ja sen taustoista: http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1353059304698
Murhan keskeisen tekijän henkilöstä on YLEn Areenassa vaikuttava tallenne, siinäkin taustatyöt on tehnyt Teemu Keskisarja:
Tarinoita suomalaisesta terrorismista
Osa 3: Miten poika nimeltä Chaplin liittyy yhteen verisimmistä terroriteoistamme?
Nauhan kesto: 37:50 minuuttia
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/23/tarinoita-suomalaisesta-terrorismista
Mistä tietää ihminen osansa ja kohtalonsa?
Niin joutui tuo kesäkuun 1916 kyläkisojen neloisvoittaja (kuula, kiekko, korkeus, pituus) ja reipas nuori mies Aatami Pentti, Suomen terrorihistorian erään verisimmän teon kohteeksi. ”Teko oli sisällissodassa punaisella puolella kenties törkein”, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja.
Ja vaikka Aatami Pentti reiman urheilumiehen ottein pyrki tekemään uhatussa tilanteessa minkä voi, ja hyppäsi karkuun, ei hänkään pystynyt kohtaloaan väistämään. Tekee mieli ottaa hattu päästä ja viettää hiljainen hetki.
Täällä vielä lisää tietoa: http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/webbikolumnit/mustialan.htm
Ja koska tapausten selvittely ei koskaan ole yksinkertainen juttu, tässäkin tapauksessa on eriäviä näkemyksiä niinkin yksiselitteisestä asiasta, kuin Toijalan junasurmien uhrien määrästä. Katso
Kirjasto-fi–sivuston oivallinen kokonaiskatsaus:
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=50deecde-2a7b-47a6-b1e7-0e8d72bd124e
Paikallishistoriallinen näkökulma Toijalasta: http://hyvarinen.blogspot.fi/2006/04/niin-hirmuinen-on-kiihoitettu-kansa-3.html
Kirjasto.fi –sivuston mainitseman Suomen Kuvalehden tutkiva journalisti Risto Lindstedt kirjoitti 1.5.2016 Toijalan surmista (maksullinen, mutta paperiversio löytynee vielä kirjastoista ympäri maan): http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joukkosurma-1918-mustialan-oppilaiden-viimeinen-junamatka/
Mustialan opiskelijan, Antti Lehikoisen elämäntarina on täällä: Antti Lehikoinen, kansalaissodan uhri (googlaa hakusanoin: Antti Lehikoinen, kansalaissodan uhri)
*
Suomen sisällissodan terrori: Wikipedia –artikkelikartta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_sis%C3%A4llissodan_terrori
*
Mustialan/Toijalan/Akaan/Kuurilan murhatapausten käsittelyn päätämme Toijalassa asuneen liikemies Joonas Hyyrysen ( synt. 13.4.1857, kuoli 10.8.1920) lähes päivittäin talvella ja keväällä 1918 tekemiä päiväkirjamerkintöjä. (Päiväkirjan kommentit sivuston laatijoiden, RGJS & Co / Gabrielsson & Co:s kirjoittamat):
Lähde: http://www.rgjsco.com/fi/artikkelit/10-toijala-1918
”L(auantaina).20/4.1918
13–14 vuoden vanhoja poikasia kun kävelee ikkunani ohi maantiellä pyssyt olalla pistimineen vartiopalveluksessa ja ovat olevinaan kai hyvinkin tietoisia suurista isänmaallisista tehtävistään, niin tuota katsellessa tuntee sangen surullista mieltä poika parkoja kohtaan kun opetus on niin harhaan osunut ja pyssy moisen miehen olalla on kuin sian selässä satula. Mitä tulee miehen aluista?
Eilen oli nähty Toijalan – Hämeenlinnan välisellä radalla radan viereen junasta heitettyjä ihmisruumiita useita. Kaikissa tapauksissa ne ovat täältäpäin vangittuina vietyjä. Junassa murhattu ja useat miltei alastomiksi riisuttu ja sitten ilman muuta radalle viskattu. Ketähän ovat nekin onnettomat, ei ole tätä kirjoittaissa vielä tiedossa. (Kyseessä olivat Mustialan maatalousoppilaitoksen opiskelijat, jotka olivat pidätettynä Toijalassa ja joita oltiin siirtämässä Riihimäelle. Heistä 23 murhattiin junamatkan aikana)
S.21/4. Lempäälän rintamalla yllättivät 10 punasta eräässä metsässä 4 valkosta jotka olivat kivellä kaikessa rauhassa tupakoimassa. Punaset pyssyt ojossa vaativat aseet alas. Niinpä yksi valkosista kyyristyy tavallista enemmin asetta selästään ottaessa ja sanoo samalla pitkäveteiseen että täytyyhän sekin tehdä. Samalla kun saapi aseensa siihen järjestykseen kuin oli tuota temppua tehdessä tarkoitus, punaisten huomatessa vaan sen, että vasten mielisesti asetta antaisi, olikin ase heitä vastaan käynnissä silmän räpäyksessä ja punaisia kaatui aivan heti 8 ja 2 kiireesti karkuun, jotka myöskin pääsivät syystä, että valkoset antoi heidän mennä tovereilleen kertomaan taistelun tuloksesta. Punanen, joka täällä siitä valittaen kertoi, että ainakin se oli Jääkäri, joka niin ovela oli.
Vangittuja rauhallisia kansalaisia olivat punaset vieneet myöskin Lahteen pakkotöihin. Sinne viedyille sattui onnen potkaisu. Valkoset näet vallotti Lahden niin nopealla yllätyksellä, ettei punasilla ollut vankienkaan suhteen mitään järjestelyaikaa ja niin pääsi vapauteen m.m. pankinjohtaja herra Airola.(Airola oli viety Viipuriin asti ja hän vapautui, kun valkoiset valtasivat Viipurin)
Eräs aivan täysiverinen punainen oli antanut vaimonsa kautta muillekin tietoon, että pois lähteissä kaikki valkomieliset tapetaan ja talot y.m. poltetaan ja hävitetään maan tasalle ja mustalle mullalle. (Taustalle lienee punapäällikkö Eino Rahjan tarkastusmatkallaan 14.–15.4. antamat ohjeet, joilla monet punaiset myöhemmissä kuulusteluissa perustelivat terroritekojaan) Vaikka siinä onkin liiottelua, niin eipä silti kuulu senlaiset puheet mieliä rauhoittavilta. Kyllä täällä jos missä on nyt elämä pelkoa ja kauhua. Vaikka meillä jo kerran oli tarkastus, niin sittenkin on tänne yhä peljätty uusia tulevan, sillä monessakin paikassa ovat käyneet viisikin kertaa ja toiset verottajat olleet toisia ankarammat.
22/4. Ne onnettomat radan viereen heitetyt, joita oli ollut 24 nuorta miestä, joista enin osa Mustialan maanviljelyskoulun oppilaita. Samassa junassa kuin monet muut täältä, nekin vietiin avovaunussa ja noin 1 km Toijalasta alkoivat heitä vaunussa murhata. Niistä 1 pääsi pakenemaan ja 2 jäi radalle haavoittuneena ja 21 kuolleena. Haavoittuneista heikkona miehenä lähellä Kuurilan asemaa on toinen heistä kertonut olevansa torpan poika ja niin ollen ei olisi luullut olleen kellään murhaamiseen syytä senkään tähden, että jotakin omistaa.
Eilen meni monta junallista Viialasta (noin 8 km täältä) vangittuja sekä puna-rosvoja.
Valkoset kuuluu olevan jo Oitissa noin 15 km Riihimäeltä Viipuriin päin. Sangen lohduttava on sekin tieto. On myös kuulunut huhu puheita siitä, että punaiset siirtää pian rintamansa täältä Hämeenlinnaan. Jospa vaan tapahtuisi mitä pikemmin, että kerrankin pääsisimme tästä kauheudesta.
Nyt juuri tuli tieto, että valkoset pommittaa parhaillaan Riihimäkeä, johon punaset ovat keskittäneet voimiaan ja ryöväämiään tavaroita sekä perheitään.
23/4. Erinomaisia tietoja. Valkoset valtasivat eilen Riihimäen. sekin oli käynyt niin nopeasti, ettei punasilla ollut aikaa edes pahan teon töihin, ei polttamiseen eikä muihin. Kun siellä oli ollut myöskin suuri joukko vangittujakin täältä ja muualtakin, niin sattuipa heillekin erinomaisesti.
Eilen tulin jonkun verran sairaaksi ja merkeistä päättäen kuin ison rokon oireita. Joudunko minäkin siinä muodossa tämän kauheuden uhriksi sen tietää ja siitä voi pelastaa jumala. Säästynkö yli-ikäisyyden nojalla (61 v) petojen kynsistä on aivan epävarma koska erään täkäläisen varikon johtajan, insinööri Holmbergin, raastoivat jo vaunuun asti, vaikka oli jo yli 70 v ikäinen, josta kuitenkin pääsi pois, tietämättä mistä armosta.
Luonnollista kyllä ennen kuin heidän uhrikseen joutua missään muodossa, tahtoisin minäkin olla mukana vielä senlaisen uuden Suomen rakentamisessa, jota ei ole vielä koskaan täällä nähty eikä kuultu. Jospa saisin tilaisuuden viedä siihen rakennukseen vaikkapa vain yhden tiilin. Nähdä se ja sitten kuolla. Sosiaali demokraatin kanssa, jos senlaista Suomessa löytyy, voisimme lyödä ”käsi kätehen” ja hyväksyä heitäkin ei ainoastaan työn tekijöiksi, mutta myöskin työnjohtajiksi. Rosvojen kanssa emme voi olla missään yhteistyössä.
Pakolaisia on vielä tänäänkin mennyt täältä ohi hevosillakin aivan suunnattomat määrät. Kysymyksiin, että mihin he oikein aikoo mennä, vastaa moni nähtävästi täysissä tosissaan ettei tiedä mutta lähteä täytyi kun kerran oli annettu käsky.
24/4. Paikkakunnan punaiset perheineen läksivät kimpsuineen kampsuineen aivan samaa tuntematonta tulevaisuuttaan kohti kuin niin monet muut tuhannet ovat menneet. Koska heidän johtajansa olivat lähteneet viemään sinne onnelliseen maahan aivan vääriä eksyttäviä teitä ja vaikka ovat sitä kohti kulkeneet jo 15 vuotta ja vaikka kulkisivat vieläkin 10 kertaa sen ajan kuin Israelin lapset kulkivat Siinain korvessa, niin sittenkään eivät saapuisi luvattuun maahansa vääriä eksyttäviä teitä kulkien. Kaikista merkeistä päättäen ovat nyt punaisten päivät täällä täyteen luetut. Viialan- Lempäälän rintamalta ovat tuoneet miehensä ja aseensa pois ja edelleen täältä etelään päin. Yöksi jäi vain rippeitä paikkakuntalaisia ja vartiosto.
25/4. Pelastuksen päivä. Kello kolmeen asti mitä epätoivoisin mielen jännitys. Kello 3 pelastus. Varhain 3 aikana kuului muutamia ankarampia jyrähdyksiä kuin on tänne kuulunut pelästyttäen kaikki ja herättäen nekin, jotka olivat edes kokeneet sinä yönä vaikka vähänkin nukkua. Mielen kiinto oli silloin niin jännittynyt, ettei moni silloin aikonutkaan nukkua vaikka kohta ei ollut rauhaisaa edellisinäkään öinä. Nuo niin kovat jyrähdykset, mitkä olivat kuin tässä kylässä, että ikkunat helisi ja huoneet tärisi, johtuivat Viialan rautatien sillan pommilla särkemisestä. Viimeiset tämän paikkakunnan ja muutkin punaset lähtivät tänä aamuna ja kaikkein viimeiseksi jäi jälelle muista kauhein – siltojen y.m. särkijä. Kello 9 aikana se särki pommiensa avulla ensin 3 veturia ja sen työn tehtyä antoi 3 pommia täkäläiseen rautatien siltaan ja sen hyvän työn tehtyään jätti meidät ei ikävöimään. Kun sittenmerkkiä kantavia punasia ei olisi enää etsimälläkään kylästämme löytynyt, niin olisi luullut olevan jo kaikki rauhaisaa ja niin kuin olla pitääkin. Ja niin olisi ollutkin, mutta kun oli aivan itsepintaiset senlaiset huhu puheet liikkeessä, että vielä iltapäivällä tulee 500 miehinen ratsuväki osasto poltolla ja pommien avulla hävittävä osasto ja kun samalla olivat hyvässä muistossa edellisinä päivinä ja edellisenä iltanakin nähty tulipalot, jossa viimeksi mainitussakin palossa toistakymmentä taloa paloi samalla kertaa ja saman päivän aamuna täällä ympäristössä tekivät 4 murhaa vanhoja talon isäntiä vastaan, niin niistä syistä tuota kauhun joukkoa odottaissa saimme kärsiä mitä suurimpia sielun tuskia siitä mitä kaikkea vielä sinä iltana saamme nähdä häviävän muiden suurempia ja omaa pientä yksityis omaisuutta ja kyseessäpä on heidän käsissään henki joka aika ja vallankin silloin viimeistelyjen aikana. Pommeilla piti särjettämän yhteis- ja kansakoulu, Osuuskauppa ja meijeri, mitkä ovat tiilirakennuksia. Senlaisia olivat ne kauhun hetket etten koita ryhtyä kuvausta niistä tunteista tekemään. Jos vielä mainitsen heidän aivan viimeiset tekonsa paitsi jo mainitut 4 isännän murhan, että naapuri pitäjämme Vesilahden papin naulasivat seinään ja erään 7 henkisen perheen naulasivat käsistään pöytään, (Murhat pitävät paikkansa, mutta tähän viimeksi mainittuun naulaamistapaukseen pitää suhtautua hyvin kriittisesti. Kyseessä on huhupuhe, jota on suuresti liioiteltu. Vastaavia huhuja levitettiin muuallakin. Toki tällaisia raakoja murhia tapahtui erityisesti sodan loppuvaiheessa. Eräästä sellaisesta, Uudellamaalla tapahtuneesta, kertoo eversti Wolf H. Halsti muistelmiensa 1. osassa sivulla 85.) niin lukija voipi vain jonkun verran meidän tunteitamme ottamalla m.m. mainitut seikat huomioon ja kun nyt juuri samaan aikaan kuin senlaisia vieraita odotetaan senlaisten tunteiden vallassa, saammekin tiedon, että valkosia on saapunut asemalle (meiltä noin 100 m), niin riensin kaikella kiireellä näkemään ja aivan sanomaan heidät terve tulleiksi ja alamme selvitä itkusta ilon tähden ja tarkoitus tehdä heille kysymyksiä, niin samalla jo näemme maantietä marssivan valkoisia jälkipäätä näkymättä jalkasin ja ratsain. Ensimainitut tulivat rataa myöden. Kiirehdin sinne minkä ennätin. Ensimmäisille näille saimme naapurien kanssa yhdessä muutamia satoja voileipiä ja muutamia kymmen litroja maitoa ja eräille kahvit. En voi edes yrittää kuvata niitä tunteita ilon tähden mitä silloin oli kun valkoset Toijalaan tuli. Jos kuka näitä muistiin panoja lukee, niin koittakoon ajatella olleensa ryövärien luolassa yhtään tietämättä mitä kaikkea nuo villit ryövärit vielä tehnevät ja sitten kun aivan vielä odottamatta saapuu pelastajat, niin voisi saada edes jonkinlaisen käsityksen niistä ilon tunteista mitä oli meillä Toijalassa valkosien tänne tullessa.
Nyt kun olemme päässeet valkoisten valtakuntaan ja niin ollen ei liene muistoon merkinnöilläni enää pientäkään merkitystä, sen tähden lopetan merkintäni tähän lisäämällä kuitenkin vähäisen loppulauseen.”
Toijalan päiväkirjan lähde: Katso tarkemmin: http://www.rgjsco.com/fi/artikkelit/10-toijala-1918
*