Arvoisat Kansanedustajat,
Siirrytään kestämättömastä ongelmajäte-haudan kaivamisesta puhtaan teknologian kehittamiseen.
Päätätte tänään 144 miljoonan lisäsijoituksesta valtion Talvivaaraan. Sitä ei pidä käyttää varmaksi ja ikuiseksi vahingoksi jatkamalla louhintaa, vaan on aika siirtyä jälkien siivoamiseen.
Valtion Talvivaaran eli Terrafamen jatko
Terrafamea suunnitellaan sinänsä oikein alasajettavaksi. Nikkelin hinta, prosessiongelmat ja välittömät vesitalousongelmat ovat suurista kustannuksista huolimatta rajallisia ongelmia. Suurin kysymys ovat kaivannaisjätteet ja pitkän ajan ympäristövaikutukset. Laajemmin kysymys on metallikaivosten yleisistä kestävyysongelmista. Työllistämisperuste ei päde, Terrafame-rahoista menee noin 10% palkkoihin. Lisäpanostus louhintaan on järjetön. Päätösehdotusten perusteena olevien esitysten jatkuva salailu ei ole sopivaa.
1. Kaivannaisjätteet. Sulfidimineraalista seuraa nykykäytännöillä laiton ja erittäin pitkäkestoinen, satojen, todennäköisemmin tuhansien vuosien kaivannaisjätejäteongelma. Se on Talvivaarassa erityisen paha johtuen suuresta louhintamäärästä ja korkeasta rikkipitoisuudesta. Valtion kannalta se vie Talvivaara teoreettisenkin kannattavuuden. Välitön jätteiden varastointi on karannut käsistä kaivoksella ja edellyttää lisäinvestointeja. Laillinen ja kestävä toiminta edellyttää erittäin suurta sijoitusta kaivannaisjätteiden pysyvään stabilointiin. Tämä sijoitus on sitä suurempi, mitä ennemmän louhitaan.Tämä kestävyysvaje on ratkaistava ja ratkaisu on myös mahdollisuus erittäin arvokkaiden clean tech-vietituotteiden kehitykseen.
2. Vesitalouden ongelmat. Välittömän vesitalouden laillinen ratkaisu edellyttää suurempaa panostusta vedenpuhdistukseen. Purkuputki Nuasjärveen on laiton ja kohtuuton hanke, joka pilaa Kainuun matkailua, kalastusta, maataloutta ja hävittää ranta-asukkaiden ja mökkiläisten omaisuutta. Valtionyhtiönkin täytyy noudattaa lakia, oikeudenpäätöksiä ja lupia, ja siksi jätevedet on puhdistettava kunnolla. Purkuputki on kestämätön 60-luvun ratkaisu. Valtionyhtiö/TEM(/YM?) tulisi vastaisuudessakin häviämään hallinto-oikeuksissa, tai jos oikeusjärjestelmä tulisi painostetuksi ministeri Rehnin mallilla, viimeistään EUssa.
3. Valtion ei pidä sijoittaa louhintaan. Louhinnan jatkaminen on vähintään 150-200 miljoonan täydellinen hukkainvestointi aikana, jolloin rahalla on oikeita tarpeita. Kun huomioidaan syntyvät kaivannaisjätteet summa kasvaa 250-300 miljoonaan (1). Louhinnan, kasojen rakentamisen ja purkamisen lisäksi kustannusta tulee kemian tehtaan pidemmästä käytöstä alasajotilanteessa. Loput lisäkulut tulevat lisääntyvästä prosessiliuoksesta ja kaivannaisjätteistä. Jos louhinta ja ylösajo lopetetaan voidaan säästää arviolta noin puolet budjetoiduista kulusta. Toisaalta tarvitaan kiireisimmin kymmenien miljoonien investointeja vedenpuhdistukseen ja hyvin pian myös jätteiden hallintaan.
Louhintaa ei tarvita pyrittäessä myymään kaivos, jos nikkelin hinta hyppäisi odottomattomasti, väiteyt parannukset voisi näyttää jo tehdyillä kasoilla. Todellisuudessa menossa on epätoivoinen testailu miljoonien tonnien kasoilla. Louhinnan myötä ympäristöriskit ja kulut kasvaisivat. Louhintaa ei voi perustella ympäristösyillä, louhinnan jatkaminen lisäisi ympäristöriskejä.
Kunnioittavasti
Jari Natunen
Biokemisti, FT
kansalaisjärjestöjen asiantuntija
040 77 13 781
Viitteet ja lisätiedot
(1)Uusi laskelma Talvivaarasta ja kaivannaisjätteistä löytyy täältä:
http://jarinatunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218811-valtion-talvivaaran-3...
1. Kaivannaisjätteet
Sulfidimineraalit rapautuvat tuottaen rikkihappoa ja raskasmetalleja. Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirastolle suuri kysymys on rikkipitoisten metallikaivosten kaivannaisjätteistä koituvat 1000-vuotiset haitat, jotka uhkaavat kaatua kalliisti valtion syliin (Riksrevisionen 2015). Tähän asti Suomessa vanhat kaivokset on jätetty ainakin nykylakien vastaisesti ympäristöhaitaksi, eikä Talvivaaran suunnitelmat ole yhtään parempia.
Geologian professori ja entinen GTKn tutkimusjohtaja Matti Saarnisto antoi Eduskunnalle hyvän selvityksen Talvivaaran mustaliuskeen noin 8 % rikkipitoisuuden riskeistä (Matti Saarnisto 2016). Rikkipitoisuus tarkoittaa 200 kiloa rikkihappoa jokaisesta mustaliusketonnista. Louhinta on puolet ”malmia” ja puolet sivukiveä, yhteensä 30 miljoonaa tonnia vuodessa.
Saarnisto viittaa GTK:n 2012 raporttiin (Rasilainen et al., Report of Investigation 194), joka on ilmeisesti TEMin uusien mustaliuske Talvivaara-suunnitelmien perusta. Eduskunnan keskustelussa edellisessä lisätalousarviosta edustaja Juhantalo viittaa TEMin suunnitelmiin uusista Talvivaaroista nykyisen jatkon perusteena (Kauko Juhantalo 2016). Ongelmia ymmärtävälle suunnitelma on järjetön. Professori Saarnisto on myöhemmässä keskustelussa täsmentänyt, että mustaliuskesuunnitelma on myös katteeton, koska se perustuu vain k.o. kivilajin esiintymiseen, ei varsinaiseen esiintymien tutkimiseen.
Kaivosalueella on akuutti ongelma vesienkäsittelyn sakoista, joiden luvitus on kesken ja joita sijoitetaan kipsisakka-altaalle. Altaiden reunoja aiotaan korottaa kaksi kertaa 5 metriä. Tästä ELYn alasajoraportti 2016 sivu 7 kappale 3 ja 4. Kyseessä on ongelmajätetyyppinen raskasmetalleja paljon sisältävä materiaali. Samoin ympäristöluvissa edellytetään erillisiä kaatopaikkoja prosessijätefraktioille, joissa on korkeat raskasmetallipitoisuudet ja osassa uraani ylittää säteilyjätteen arviointinormin 1000 Bq/kg.
Suomen lainsäädäntö (190/2013) ja EUn kaivannaisjätelait kieltävät EU-laatunormit ylittävät pintavesi- päästöt jätteistä. Tämä tarkoittaa pitoisuuksia suuruusluokkaa mikrogramma litrassa, kun esimerkiksi metallikaivosten sivukivien päästöpitoisuudet ovat tuhatkertaisia ja luokkaa milligrammoja litra (Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt SYKE 29 2011, taulukko sivu 68). Laki kieltää myös pohjaveden pilaamisen, minkä on todettu selvästi alkaneen Talvivaarassa. Sen hallitseminen edellyttää kestävää jätteiden käsittelyä ja myös louhoksen ja pilaantuneiden maiden ongemien kontrollointia.
Talvivaarassa erityiset ongelmat ovat erittäin suuri louhintamäärä ja poikkeuksellisen korkea rikkipitoisuus.
Talvivaaran jätteiden saneeraus lailliselle tasolle on erittäin kallis ja työllistävä teknologian kehitys- ja clean tech-projekti. Se tulisi tuottamaan vientituotteita myös muiden maiden kaivosongelmien ratkaisuun. Ruotsissa, EUssa (ja Suomessa) saman lainsäädännön alla on paljon laittomassa tilassa olevia entisiä kaivoksia. Kaivannaisteollisuus toimii ympäri maailmaa heikolla vastuulla ja kestävästi lopetettuja metallikaivoksia ei juuri ole.
2. Nuasjärven purkuputki ja poikkeusjuoksutukset
Nuasjärven rannalla on merkittävä osa Sotkamon ja Kainuun matkailusta (Vuokatti ja Katinkulta), maataloutta sekä sadoittain koteja ja kesämökkejä. Mökeissä on kiinni usein koko elämänaikuiset säästö ja niiden arvot ovat laskeneet tai hävinneet Talvivaaran vaikutusalueella. Alueella on harjoitettu ammattikalastusta. Putki hyväksyttiin sittemmin Vaasan Hallinto-oikeudessa monin tavoin ongelmalliseksi ja vääräksi osoitetusssa menettelyssä ilman ympäristövaikutusten arviointia. Purkuputkipäätös ei ollut yllätys Talvivaaran ympäristölakeja vastaan kapinallisia lupa-ja juoksutusprosesseja seurannaille. Se, että Terrafame-TEM jatkaa vanhan Talvivaaran tiellä, on käsittämätöntä.
Putkesta huolimatta valtionyhtiö Terrafame harjoittaa poikkeusjuoksutuksia vanhoja purkureittejä. Juoksutukset kerrotaan välttämättömiksi, mutta samaan aikaan yhtiö tyhjentää vedestä louhoksen toista lohkoa louhintaa edistääkseen. Luvattomissa ja laittomissa ”poikkeusjuoksutuksissa” ei siis ole kyseessä todellinen hätätila vaan kaupallisen tuotannon optimointi. Lisäksi yhtiöllä on ollut kesästä 2013 lupa laskea rajatta paremmin puhdistettua vettä (sulfaati alle 0,2 g/L, purkuvedessä 3- 4 gramma litra). Valtion hallitsemat saneeraus- ja konkurssiyhtiöt loppuvuodesta 2013 alkaen tai Terrafame eivät ole halunneet panostaa vedenpuhdistukseen ja noudattaa ympäristölupaa.
Teknologiaa on saatavilla. Terrafamella on onneksi ollut sulfaatin poiston pilotointi menossa johtuen edellisen eduskunnan talousvaliokunnan vaatimuksesta. Nyt varoja pitää suunnata louhinnan sijasta oikeaan vedenpuhdistukseen ja jätteiden stabilointiin.
Nuasjärvellä SLL raportoi kevätkierron jälkeisen kerrostumisen syvänteestä (SLL Nuasjärvi 2016), asiasta on tehty eduskuntakysely. Kainuun ELY-yritti kiistää tämän, mutta korkea syvänteen Nj35 raportoitu korkea johtokyky ja sitä vastaava sulfaattipitoisuus näkyy myös ELYn omassa toukokuun mittauksessa (Talvivaara tarkkailu toukokuu 2016). ELY-Terrafamen kemialliset tarkkailupisteet ovat tarkoitushakuisesti yli kilometrin päässä valvottavalta alueelta (Esitys purkuputken tarkkailusuunnitelmaksi, 2015, karttaliite2). Tästä huolimatta ELYn omassa toukokuun Nj35 pohja-mittauksessa näkyy EUn uuden laatunormin 5 mikrog/L (vuosikeskiarvo, normiin liittyy mahdollisia tulkintakysymyksiä) ylittävä nikkelipitoisuus 5.1mikrog/L. Jos kerrostuminen on jatkuvaa tai pysyy syksyyn ja kumuloituu talvella, niin vuosinormin ylittyminen on mahdollista jopa yli 1,5 km päässä purkupaikalta ja kilometrin päässä AVIn ehdottamalta sekoittumisvyöhykkeeltä (oikeus laittoi uudelleen käsittelyyn). Sekoittumisvyöhyke tarkoittaa aluetta, jonka ulkopuolella normit eivät saa ylittyä. Normi ylittyy selvästi Nuasjärvellä Jormasjoesta tulevan Talvivaaran kuomituksen vuoksi. Tarkkailuohjelmasta on valitettu. ELYn ympäristölausunnot eivät selvästi ole kestävällä pohjalla. Jormasjoesta tulee myös edelleen kohtuuton yli 10 000 tonnin sulfaattikuorma.
3. Louhinnan jatkaminen
Ohessa on lisätietoa nikkelin hinnasta (Nikkelin hinta). Terrafamen optimististen tuotantotavoitteiden mukaisen hinnan saavuttaminen olisi riskipeliä. IMFn ja Maailmanpankin mukaan oletus, että nikkelin hinnan on pakko nousta ei välttämättä päde johtuen rakenteellisista muutoksista Kiinan taloudessa ja toisaalta kehitysmaiden/kehittyvien maiden kasvavasta kaivosteollisuudessa. Terrafamen ja konsulttien kustannuslaskelmat ovat erittäin optimistisia verrattuna kansalaisjärjestöjen selvityksiin (Antti Lankinen 2016).
Käytännössä 144 miljoonan lisäbudjetti on tarkoitettu kaivoksen tuotannon lisäämiseen ja alasajon kannalta lisäkustannus. Louhinnan, kasojen rakentamisen ja purkamisen lisäksi kustannusta tulee kemian tehtaan pidemmästä käytöstä alasajotilanteessa, jos/kun kasat liuotetaan loppuun. Jos louhintaa ja kasoja ei lisätä, säästöä voidaan saada myös prosessin reagensseista ja mahdollisesti ei tarvitse ajaa kuin kemian tehtaan toista linjastoa.
Kasojen lisääminen tarkoittaa kiertoliuoksen (prosessi/pls-liuoksen lisäämistä). Terrafamen aikana noin 9 kuukauden kasojen rakennuksen aikana liuos on lisääntynyt noin 0.71 miljoonasta kuutiosta (ELYn tarkastusraportti 16.9.2015) noin 1.8 miljoonaan kuutioon (ELYn alasajo-raportti 5 2016), samalla kiertoliuoksen pitoisuus on noussut. 7 kuukauden lisäkasojen rakennuksessa liuoksen määrä voi olla noin miljoona kuutiota eli kolmannes liuoksen koko määrästä. Ilmeisesti alasajon kustannukseksi esitetty 200 miljoonaa lisää vedenpuhdistamoon perustuu tämän vaikeasti puhdistettavan kiertoliuoksen puhdistukseen, kolmannes siitä olisi noin 70 miljoonaa. Ympäristölupavakuus vastavalle liuokselle laimeammassa muodossa on 25 euro kuutio (Vesivarastolupa 2014, s 52, vakuus). Noin miljoonan kuution kiertoliuoksen lisäyksen hinta loppuvuoden louhinnassa ja kasoista on siten 25-70 miljoonaa euroa alasajovaiheessa.
On huomattava, että vastaava kustannus lisättynä kasvavalla liuosmäärällä täytyisi olla kaivostoimintaa jatkettaessa toiminnanharjoittajan maksaman vakuutena samoin kuin muut alasajon kustannukset. On täysin ilmeistä, että kaivokselle ei voi saada yksityistä toiminnanharjoittajaa, joka ottaisi valtion esittämät 300-500 miljoonan alasajokustannukset vakuudella vastuulleen, kun kunnollisen vedenpuhdistuksen pienemmät kustannukset ovat kariuttaneet neuvottelut. Alasajon kustannukset ovat siten väistämättä valtiolla edessä ennemin tai myöhemmin. Jos toimintaa jatketaan, jatkajalla täytyy olla riittävät vakuudet. Valtionyhtiö ei voi olla poikkeus tai kyseessä on myös laiton EUn kilpailua vääristävä valtiontuki ja vapaakauppasopimusten perusteella vakuuksia ei voitaisi vaatia ulkomaisiltakaan kaivosyhtiöiltä.
Epätoivoinen testailu miljoonien tonnien kasoilla. Terrafame on esittänyt, että prosessia on parannettu ja se toimii erittäin hyvin. Totuus on, että kaivoksella on käynnissä epätoivoinen testailu erilaisilla prosessiparameteilla. Tämä näkyy myös professori Kari Heiskasen (Outotecin konsultti) Terrafamea tukeneessa lausunnossa, jossa ehdotetaan lukuisten olosuhteiden testausta, dia 6.
Terrafamen uusin koelupahakemus on haettu 29.4.2016 ja hyväksytty 9.6.2016 (Koelupa 2016). Se on juuri koeluvan väkevän rikkihapon syöttämiseksi kasalle laitettavan mustaliusketuotteen (agglomeraatin) sekaan. Verrattuna tavalliseen prosessiin rikkihapon pitoisuus malmissa kasvaa jopa 50-kertaiseksi (1%), happamuus ja laimenemisen seurauksena myös lämpötila kasvaa. Asiakirjoista prosessi näyttää kemiaa, biokemiaa ja mikrobiologiaa huonosti osaavien insinöörien virittelyltä. Riskinotto on myös vanhaa Talvivaaraakin kovempaa. Prosessin tueksi esitetään laboratorio/ämpäriskaalassa (Koelupa 2016,Liite1) tehtyjä kokeita rikkivedyn vapautumisen kontrolloinnista. Tästä skaalasta on siirrytään AVIn, ELYn ja TUKESin pikasiunauksella 700 000- 2 100 000 tonnin tuotantoskaalan kokeisiin. On mahdollista, että rikkihappoa laimentamalla saadaan raportoitavaksi ennätyslämpötiloja kasoilla. Työturvallisuusriskit ovat ilmeiset ja niiden ymmärrys rajallista. Riskiarvioita ei ole tehty lioutuskasojen olosuhteita ajatellen ja ymmärtäen. Kemiallisesti prosessi poikkea merkittävästi luvitetusta, yllättäviä aineiden vapautumisia ja ympäristö- ja prosessiriskejä ei ole suljettu pois. Pohjavesiriski on ilmeinen kasojen pohjamuovien rikkoutuessa sekä vuodoissa kasojen väleihin ja liittyy jo esiintyvään ilmeisesti luvittamattomaan ongelmaan, kun sitä tarkkailtaisiin pohjaveden suojapumppauksia seuraamalla (Koelupa 2016, sivu 8, kapple 2). Rikkihapon vuotoriskin hallintaa syöttöhäiriön yhteydessä ei ole esitetty. Luvassa ei ole tarkkailua vesi- tai ilmapäästöjen suhteen. Sade esitetään rikkivedyn muodostuksen riskinä (sivu 6, kappale 3), mutta riskiä kontrolloidaan vain auraamalla happo malmiin kuljettimella. Vaikka rikkivety on luvitettu tehtaalle, sen tuottaminen kasoilla käsittää erilaisia riskejä. AVIssa luvan myöntäjä on Erkki Kantola, joka on merkittävästi vastuussa Talvivaaran aikaisemmista epäonnistuneista luvista, toiminut virkavapaalla myös teollisuudessa Kittilän ja Suhangon kaivoksilla. Pahimmassa tapauksessa tulokset ovat traagisia. Epätoivonen Terrafame vaikuttaa yrittävän osittaista rikkihappoliuotusta, kun spekuloitu bioliuotus ei toimi riittävästi.
Louhinnan jatkamista on perusteltu ympäristösyillä. On esitetty, että kasoilla voidaan haihduttaa sulfaattipitoisia vesiä, kuten prosessiveden käänteisosmoosipuhdistuksessä syntyvää rejektiä. Näyttöä kasojen tehosta vedenpuhdistuksessa ei ole esitetty. Rejektiliuosta syntyy sitä enemmän, mitä suurempi prosessi ja enemmän kasoja. Kasojen sijasta tätä liuosta on jostain syystä ajettu kipsisakka-altaalle. ELYn selvityksen mukaan kasat kestävät talvella lämpiminä 2 talvea, mikä on riittävä aika ensimmäisen vaiheen (primääri) kasojen alasajoon. Lisäksi salaillusta selvityksestä ilmenee, että vesiä voidaan hallita natrium-vetysulfidin avulla ja kasoja kääntelemällä ehtyvien kasojen kylmettyä (ELYn alasajoraportti 5 2016, sivu 10,kappale 3). Kasojen kylmeneminen on väistämättä edessä todennäköisessä alasajossa. Jos syksyn louhinnalla ja kasauksella lisätään kiertoliusta noin miljoona kuutiometriä, tarkoittaa se suurempia ympäristöriskejä ja hieman myöhemmin vaikeammin hallittavaa alasajoa. Louhinta on jo lopettu kaksi kertaa pidemmäksi ajaksi. Sen jatkaminen ”ympäristösyistä” on vääristelyä.
Helsinki 15.6.2016
Jari Natunen
Biokemisti, FT
kansalaisjärjestöjen asiantuntija
040 77 13 781
Viitteet
Antti Lankinen Sotkamon Luonto 2016, liitteenä
ELYn alasajoraportti 5 2016, linkki seuraavan lopussa
linkki sivulla: http://yle.fi/uutiset/salattu_talvivaara-asiakirja_julki_samoja_ymparist...
ELYn tarkastusraportti 16.9.2015, liitteenä, sivu 1
Esitys purkuputken tarkkailusuunnitelmaksi, 2015, kartta Liite 2 s.19, tumman siniset ja keltainen piste vs ympyrä.
https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/terrafame-oy-n-purkuputken-ymparistovaikutusten-tarkkailusuunnitelma-on-hyvaksytty-kainuun-ely-keskus-#.V2FIH6LciGc
Kauko Juhantalo 2016
https://www.eduskunta.fi/SV/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sidor/PR_34+2016+3...
”Olen TEMin edustajien kanssa kyllä tullut vakaasti siihen uskoon, että tämä bioliuotusmenetelmä on onnistuessaan, siis malmiköyhässä mutta runsasmalmisessa maastossa, ehkä ainoa toimintatapa, että siitä saamme vielä hyvän ja tuottavan asian Suomelle, mutta se vaatii pitkää kärsivällisyyttä toinen toisiinsa luottaen.
Koelupa 2016
Koelupa 2016, Liite 1
molemmat https://tietopalvelu.ahtp.fi/Lupa/Lisatiedot.aspx?Asia_ID=1295953
Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt SYKE 29 2011, taulukko sivu 68
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37056/SY_29_2011.pdf?se...
Professori Matti Saarnisto 2016, lausunto Valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaokselle 1.3.2016 EDK-2016-AK-44700
Professori Kari Heiskanen 2016, lausunto Valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaokselle 1.3.2016 EDK-2016-AK-45100 dia 6
molemmat sivun lopussa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/H...
Nikkelin hinta, liitteenä
Riksreviosionen 2015, Ruotsin valtiontilitarkastus sulfidimalmien riskeistä
http://www.riksrevisionen.se/sv/rapporter/Rapporter/EFF/2015/Gruvavfall--Ekonomiska-risker-for-staten/
SLL Nuasjärvi 2016
http://www.sll.fi/kainuu/ajankohtaista/tiedote-purkuputki-pilaa-nuasjarv...
Terrafamen tarkkailu toukokuu 2016, Nuasjärvi, liitteenä
Vesivarastolupa 2015 https://tietopalvelu.ahtp.fi/Lupa/Lisatiedot.aspx?Asia_ID=891670