Taiteen perusopetusta kehitetään kaatamaan raja-aitoja?
Taiteen perusopetusta, tuttavallisemmin meille tuttua musiikin, kuvataiteen, tanssin tai vaikka teatterin opetusta kansalais- ja muissa opistoissa, ollaan kehittämässä opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ajan haasteita vastaavaksi. On aika päästä vanhoista raja-aidoista ja hyödyntää olemassa olevia valmiita tiloja ja taitoja yhteistyössä koulutoimen kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen onkin myöntänyt kaiken kaikkiaan melkein 2 miljoonaa euroa taiteen ja kulttuurin harrastustuntien järjestämiseen peruskoululaisille koulupäivän yhteydessä sekä taiteen perusopetuksen saatavuuden parantamiseen (Opettaja-lehti 12/2016).
Suomessa olemme tottuneet siihen, että peruskoulupäivät ovat 6 -7 tuntia ja jo aikaisin iltapäivällä verovaroin ylläpidettävät koulurakennukset seisovat tyhjillään odottaen nuokkuvina uutta arkiaamua. Ruotsissa koulupäivät on integroitu koulutyön ja lasten ja nuorten vapaa-ajan kanssa yhteen; naapurin koulupäivä jatkuu vapaa-ajan toimintana päättyen suurin piirtein siihen aikaan kun vanhemmat lopettavat päivän työn. Suomessa lapset odottavat kotona vanhempiaan töistä, jotta nämä väsyneinä pääsevät kuljettamaan heitä erillisissä harrastuksissa. Ruotsissa lapsilla on mahdollisuus harrastaa tutussa koulurakennuksessa tai lähistöllä iltapäivät sitä mikä meillä tehdään eri ympäristöissä, pitkienkin kuljetusten takana. Myös Suomessa voisi yhdistää koulu- ja vapaa-aikaa kokonaisvaltaisemmin, sillä onhan kyse samoista lapsista ja nuorista, jotka aamupäivät koulun pulpettia kuluttavat.
Taiteen perusopetusta ollaan uudistamassa. Uudet opetussuunnitelmat tulevat käyttöön 2018. Taiteen perusopetus opettaa lapsille ja nuorille tärkeitä elämisen taitoja kuten pitkäjänteisyyttä, yhteisöllisyyttä, tiimityötaitoja ja auttaa jaksamaan arjessa. Miksi tätä kaikkea ei voisi nivoa paremmin normaaliin koulupäivään, sillä tavoitteet ovat samansuuntaiset? Meidän tulee opettaa Maijaa ja Mattia, ei vain matikkaa, musiikkia ja maantietoa.
Korkeatasoinen taidekasvatus kuuluu kaikille. Sitä rahoitetaan verovaroin, kuten kouluopetustakin. Siihen kuuluu edellä mainittujen tuttujen, yleensä kunnallisten kansalaisopistojen tarjoamien opintojen lisäksi myös sirkustaide, kuva-, sana- ja audiovisuaalinen taide sekä arkkitehtuuri. Taidekasvatus tukee hyvin myös uutta peruskoulu- ja lukiouudistusta, jossa valinnaisuus ja taideaineet ovat keskiössä. Tämän vuoksi lasten ja nuorten koulupäivä voisi sujuvasti jatkua näillä vapaa-ajan harrastuksilla samoissa tiloissa, osittain samojen opettajienkin ohjauksessa. Raja-aitoja voi kaataa tässäkin mielessä.
Taiteen perusopetuksen opettajat ovat yleensä myös alueen kulttuurihenkilöitä, jotka innostavat nuoria taiteeseen, ovat paikkakunnan kulttuurivaikuttajia, pyörittävät orkestereita, järjestävät erilaisia kulttuuritapahtumia. Tätä porukkaa voisi hyödyntää myös uudessa tilanteessa, jossa maahanmuutto, kotouttaminen ja nuorten syrjäytymisen estäminen ovat meidän haasteitamme. Taiteen perusopetuksesta voisi tulla entistä paremmin kasvatustyöpari kouluopetukselle. Se avaa uusia ovia kansainväliseen suuntaan, kolmannen sektorin, yhdistysten, kansalaisjärjestöjen ja toisen asteen oppilaitosten maailmaan.
Tiiviimpi yhteistyö avaisi myös haja-alueille uusia mahdollisuuksia opettajakunnan yhteiskäyttöön ja tarjonnan ylläpitämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on mielestäni oikealla tiellä etsiessään synergiahyötyjä ja kokonaisuuksia, sillä ne palvelevat koko Suomea, ei pelkästään pääkaupunkiseutujen lasten taide- ja harrastusmahdollisuuksia. Erityisasiantuntija Hannele Louhelainen OAJ:stä muistuttaa, ettei taiteen perusopetus ole ”mitään hömppää”, vaan tavoitteellista työtä. Sitä voidaan hyödyntää myös vanhusten kuntoutuksessa. (Opettaja 12/2016)
Raija Lummi, torniolainen valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (kok) ja opettaja