Kuin valmiiksi kirjoitettuna löytyi Recep Tayyip Erdoganilta listat vallankaappausyrityksen syyllisistä. Kaukaisimmat asuvat Amerikassa. Gülen, Erdoganin pääsyytetty, on islamisti ja armeija maallinen. Kovin mielikuvituksekas Turkin presidentti ei syyllisten etsimisessä siis ole, jos aatteelliset keskinäiset vastustajat ovatkin liitossa (kuten itse tuon pintatiedoin käsitän).
Jos logiikkaa ei julkisissa kannanotoissa ole, sitä on teoissa: kaikki syytetyt ovat Erdoganin vastustajia. Huoleton ja liki sumeilematon syyllisten etsintä kertoo presidentin luottavan asemaansa kansan suosikkina, vaikkei olekaan uskottava perusteluissaan.
Erdogan islamisoi armeijan ja oikeuslaitoksen. Sen jälkeen armeija ei enää estä Turkin islamisoimista. Kun oikeuslaitos perustuslakituomioistuinta myöten on kokenut saman, hän voi keskittää pääministerin vallan itselleen. Ehkä enemmänkin. Kriittisiä mediataloja pistetään kiinni tai oikeuteen. Oppositiopuolueita kielletään. Lopulta diktatuuri on valmis.
Mielenkiintoisesti Erdogan pahoitteli vastikään venäläiskoneen alasampumista. Ottaen huomioon, kuinka herkkä ja ylpeä hän vaikuttaa olevan, ele lienee ollut vaativa. Jos näin on, se on ollut tärkeä. Pääsyynä on selitetty venäläisturistien katoamista Turkista. Voiko syynä lisäksi olla halu lähentää suhteita Venäjään? Jos vallankaappausyritys oli lavastus ja Erdoganilla oli suunnitelmat jo valmiina tästäkin eteenpäin, hän osaa nähdä suhteiden länteen kärsivän. Lähentymistä Venäjään hän voi käyttää kiristyskeinona länttä vastaan. Länsi ei halua Turkin vyörähtävän Venäjän leiriin.
Ongelmallista lännen kannalta on, että diktaattoreilla lienee paljon enemmän yhteistä keskenään kuin liberaalin lännen kanssa. Paitsi ydinaseet. Turkissa on syntymässä uusi diktatuuri ja lännellä on maassa ydinaseita. Pahimmassa tapauksessa jonain kauniina päivänä ne voivat olla Turkin. SE ei näytä eikä tunnu hyvältä. Yhdysvalloissa taitaa jo kylmä hiki valua ohimoilla. Ehkäpä aseet haetaan kiireen kaupalla kotiin.
Länsi ei haluaisi yhden miehen takia päästää vaikutuspiiristään maata, jolla on ehkä kahdeksanneksi vahvin armeija ja joka kuuluu NATO:on.
Toisinkin voi käydä. Maallisemmat turkkilaiset voivat nousta kapinaan. Puolet äänestäneistä kun ei äänestänyt AKP:ta. Itse asiassa heillä alkaa olla totinen kiire, jos vähän helpommalla aikovat asiaansa ajaa. Pian Erdogan on huolehtinut, että vastustajatkin tottelevat ja vaikenevat. Saatamme nähdä mellakoita tai jopa sisällissodan. Länsi saattaa yllyttää/rohkaista, kulissien takana, Erdoganin vastustajia kaduille.
Erdoganin on annettu hallita, koska kansa on hänet valinnut. Enää se ei ole leikin asia. Nyt kuolee ihmisiä. Irvokasta on, että kun taannoin Turkin oikeus pisti Erdoganin edustaman aiemman puolueen aisoihin, ihmisoikeusinstanssit protestoivat. Eivät tainneet tietää keitä puolustivat. Erdoganin nykyistä puoluetta oikeuslaitos ei sitten ole kyennyt kieltämään. Ehkä islamismi kätkettiin tarpeeksi piiloon, ehkä kansainväliset huomautukset saivat varomaan tai ehkä jotain muuta.
Nyt ei näytä hyvältä Turkissa.