Olisi täysin epäreilua, jos holtittomasti rahansa tuhlailleet ja pikavippejä ottaneet ihmiset saisivat kaiken anteeksi, eli valtio esimerkiksi ostaisi heidän velkansa pois perintäfirmoilta ja antaisi ne anteeksi.
Se olisi kohtuuttoman röyhkeää kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat tarkkoja rahankäytöstään. Sitä kautta me kuitenkin voisimme nopeasti vähentää syrjäytymistä ja masennusta. Lisäksi tuhansien perheiden luottamus yhteiskuntaan paranisi, millä olisi valtaisan valoisat vaikutukset.
Vaikeassa asemassa olevien kotitalouksien velkojen armahtaminen olisi epäreiluudessaan aivan posketon ratkaisu, mutta se tuli yllättävän halvaksi verrattuna moniin muihin elvytys- ja kuntoutustoimiin. Myös ongelmaperheiden lasten mahdollisen rikollisen uran ennaltaehkäiseminen maksaisi nopeasti takaisin eräreilun teon kustannukset.
Aivan yhtä epäreilua ja kohtuutonta olisi se, jos paremmin koulutetut ammattilaiset saisivat muita pienempää palkkaa. Työtätekevällä ja älykkäällä ihmisellä on kuitenkin muita paremmat edellytykset käyttää vähät rahansa järkevästi kuin työttömällä, jolla on rutkasti aikaa ja vähemmän mielenmalttia.
Jos kaikkein köyhimmille suunnattaisiin valtavasti rahaa ilman mitään ansioita tai vaatimuksia, se olisi suorastaan macchiavellimäisen röyhkeä ratkaisu, joka nopeasti parantaisi työllisyyttä ja kasvattaisi bruttokansantuotetta, sillä köyhien käsissä raha muuttuu "nopeaksi rahaksi", kun taas rikkaiden käsissä kaikki pääoma on harkitsevampaa "jähmeää rahaa". Jähmeä raha liikkuu vasta kun on ensin tarkkaan pähkäilty mihin se olisi viisainta sijoittaa. Tällainen raha myös helpommin päätyy lopulta johonkin ulkomaiseen sijoituskohteeseen.
Macchiavellin lailla ajatteleva pääministeri kylväisi valtion kirstusta kaikki miljoonat heti kaikkein holtittomimmin käyttäytyvien yksilöiden käteen, koska heidän hallussaan edes suurempi summa ei viikkoa kauempaa viivy. Vähävaraiset eläkeläiset ja opiskelijat laittaisivat suurella varmuudella ylimääräisen rahansa heti kiertoon, mikä työllistäisi tuhansia.
Suunnitelman oveluus paljastuisi siinä vaiheessa kun rahat lopulta bumerangina päätyisivät takaisin rikkaampien ja säästäväisempien taskuun. Sitä ennen se olisi kuitenkin tehokkaasti pyöräyttänyt Suomen talouden rattaat liikkeelle, hyväuskoisten tuhlareiden avustuksella.
Jotta estäisimme äkkirikastuneita tuhlareita kuluttamasta varojaan ulkomaisiin lomakohteisiin, voisi valtio riihikuivan rahan sijasta lahjoittaa köyhille vaikkapa lounasseteleitä tai Stockmannin lahjakortteja.
Näin taattaisiin se, että kulutusryntäys työllistäisi ihmisiä etupäässä kotimaassa. Ahneat vuokranantajat eivät myöskään voisi korottaa kuukausivuokriaan, koska köyhien käsissä olisi vain "markkoja", eli maamme rajojen sisällä käypiä lipukkeita ja lahjakortteja, jotka liikkeenharjoittajille kuitenkin merkitsisivät puhdasta rahaa. Työllisyystilanteen parantamisen kautta yhä suuremmalla joukolla olisi ostovoimaa, mikä lopulta palauttaisi rahat arvonlisäverona valtiolle sekä omistukseen sidottuina osuuksina parempiosaisille.
Jos ylimääräistä rahaa jaetaan rikkaille, se raha monen talousteorian mukaan päätyy investoinneiksi ja mahdollistaa pankkien paremman lainanannon, mutta todellisuudessa hidas raha on hidasta rahaa, vaikka se miten moninkertaistuisi.
Köyhien raha ehtii tulla sen sijaan kuukauden aikana neljästi tuhlatuksi, kun taas rikkaiden raha odottaa vuoden tai kaksi ennen kuin se liikahtaa milliäkään.
Tästä syystä talouskasvun paras tae olisi täysin epärreilu ja holtiton anteliaisuus, joka pamauttaisi kaikki kulutusmittarit ja talouden luotto-odotukset kattoon ja siitä läpi - kunhan raha pysyisi Suomessa.
Sellaiset eläkeläiset voisivat olla hyvä kohde lahjoituksille, jotka eivät osaa käyttää nettiä, eivätkä näinollen voi shoppailla ulkomaisissa nettikaupoissa. Myös luottohäiriöisille kannattaisi jakaa rutkasti rahoja, sillä ilman luottokorttia heidän on vaikeampi shoppailla netissä. Työttömät työnhakijat eivät käytännössä saa edes poistua maasta, joten heille voisi kylvää rahaa kaksin käsin.
Jos valtio ottaa tänä vuonna 6 miljardia uutta lainaa niin ehdotan, että se täysin kyselemättä sijoitetaan minimieläkkeiden, lapsilisien, opintotukien ja toimeentulotuen korotuksiin. Olemme tähän mennessä kokeilleet vain päinvastaista ja myös tulokset ovat olleet päinvastaisia.
Reilua se ei ole, mutta hei - kuka väitti että maailma olisi reilu?