Kuukauden aikana eurooppalaiset ovat saaneet kakistella "kalanmaksaöljyä" monta kertaa.
Brexit-päätöksestä ei ole kuukauttakaan. Monet terroristien iskut ovat koventaneet asenteita ja se lisää populismia myös USA:ssa. Kukaan ei tiedä kuinka pitkälle tällä pelottavalla tiellä tullaan menemään. Kurjistuneissa maissa pommisankareista ei ole puutetta, eikä Turkin tapa eliminoida vastustajia tepsi.
Populisteja ei kannata syyttää, koska he ovat heijastus kärjistyneistä epäkohdista, joita maassa ei ole pystytty korjaamaan. Tämä selittää Donald Trumpin menestymistä.
Arvioin Suomea kriittisen systeemiheuristiikan avulla ja päädyin kahdeksaan pääominaisuuteen, jotka kuvaavat koko maata melko hyvin käyttäytymismallina. Jokaisella niistä on selviä ristiriitoja haittaamassa kehitystä. Paradoksille olisi löydettävä ratkaisu tai kompromissi.
- Mitä yksilökeskeisempi maa (kulttuuri) on, sitä enemmän se antaa vapauksia yksilöille, mutta sitä vähemmän yksilöt kunnioittavat toisiaan, jolloin antamisen ja saamisen tasapaino ei pääse toteutumaan, ja päädytään sooloilevaan yhteiskuntaan, missä kukin vastaa lähinnä omista tarpeistaan.
- Mitä erikoistuneempaa maassa koulutettu tietämys on, sitä useammanlaisia ammatteja siellä tarvitaan, ja sitä vähemmän ihmiset enää ymmärtävät toisiaan. Syntyy fakki-idiotian tila, missä tarvitaan X ammattilaista vaihtamaan lamppu (X on iso luku).
- Mitä enemmän tietoa some-tuutista tulee sisälle, sitä epäluotettavampaa info on ylimainonnan takia ja sitä vähemmän ko mediaa kannattaa arvostaa. Levitessään syntyy median alennustila, informaatioähky.
- Mitä enemmän ihmisiä (nuoria) rohkaistaan löytämään ammatti, josta pitävät eniten, sitä vähemmän ihmisiä rittää töihin, joilla on oikeasti merkitystä. Taivaanrannan maalareilla ei yhteiskuntaa kehitetä.
- Mitä enemmän rahaa pumpataan finanssitalouden systeemivikojen korjaamiseen, sitä enemmän kansalainen kärsii: a) inflaatio b) eriarvoisuus c) mielipaha. Näin, vaikka talous on juuri kansalaisia varten, eikä jotakin viallista systeemiä varten, joka on pelaamalla menettänyt rahansa. Pankki saattaa olla liian suuri kaatumaan, mutta kun se kaatuu, silloin ilmiö laajenee lumivyöryn tavoin (Italian ja Saksan ja Ranskan pankit vaaravyöhykkeessä).
- Mitä enemmän subjektiivista karsintaa käytetään rekrytoinneissa ja projektoinneissa (resurssit) objektiivisuuden kustannuksella, sitä suurempi vaara on aiheuttaa kuplia. Suvaitsematon, nuori IT-yritys ei ymmärrä edes itseään. Kokemusta arvostamalla saataisiin ikärasismi vähenemään ja työllisyys kohenisi paremman ammattitaidon ansiosta.
- Mitä vähemmän yrityksillä on malttia käyttää tuotteen ja palvelun modulaarisuuden pohtimiseen, sitä varmemmin syntyy räätälöintiä, uuden pyörän keksimistä ja luonnonvarojen tuhlausta. Keskeneräinen systeemi aiheuttaa kestämätöntä kuormitusta, koska tuotteet rakennetaan uusiksi tarpeettoman usein.
- Mitä enemmän infrastruktuurin perustehtäviä delegoidaan yksityiselle sektorille, sitä vähemmän niihin päästään koskaan vaikuttamaan (yhtiöittäminen), jolloin perustehtävistä kansalainen joutuu katkerasti maksamaan. Yltiöpäinen yksityistäminen tulee kansalaisille kalliiksi (esimerkkinä Suomen sähkönsiirtoverkot, TV-verkosto jne).
Suomea on hyvä tarkastella sellaisena mallina (pikkukuva), mikä muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. Videosarjassani olen esitellyt sitä niin, että vuorollaan tulevat näkösälle paradokseineen politiikka, tutkimus, viestintä, uusiutumisprosessit, organisoituminen, työelämä, tuotteistus ja saavutettava hyvinvointi. Ne tulivat esille myös edellä mainitussa listassa. Mikään osajärjestelmä ei saa puhtaita papereita Suomessa juuri tällä hetkellä. Housut kintuissa - vertauskuva sopii kuvaamaan vaikkapa koululaitosta ja korkeakoulu-systeemiä.
Esitys löytyy videosarjana täältä: http://metayliopisto.fi/suomi-tarvitsee-kriittista-nakokulmaa-video-2-tu... ja suoraan Youtubessa: https://www.youtube.com/playlist?list=PLf5BJK1ZHbgw45U5QXlRgTeRcYgT_6r_l
Loppukommentti
Mielestäni Suomen ongelmat eivät ratkea nykyisellä viestinnän ja kommunikoinnin tasolla, missä summittain otetaan esille teema tai ongelma, mutta kokonaiskuva jää selvittelemättä. Suomi Areenan keskustelut unohdetaan parissa viikossa, ja sitten pulina alkaa taas alusta.
Tämän vuoksi tarvitaan systemaattista ja kriittistä ajattelua, missä edetään vaiheittain kohti pysyviä ratkaisuja.