Nizzassa tapahtunut kuorma-autoisku on ollut järkyttävä tapahtuma. Se tuotti melko paljon kuolleita. Kiinnostavaa oli, että kun uutiset tapahtumasta olivat aivan tuoreita, moni oli liittämässä sitä islamterrorismiin. Tästä tulikin sitten se kysymys josta on väiteltiin sen jälkeenkin. Islamilaista terroria vai ei. Tämä alleviivaa sitä teemaa jota tunnun toistavan joka ikisen suuremman kriisin kohdalla, olipa iskun tekijä sitten mitä poliittista suuntausta tahansa. Kysymys ei usein näytä olevan uhreista tai edes tekijästä. Kysymys on siitä miten nämä voidaan valjastaa osaksi maailmankuvallista arvokeskustelua jossa pyöritetään valtapolitiikkaa. Uhreista ei tavallaan välitetä vaan heistä tehdään keppihevosia ties mille.
Suhtautuminen tähän on kiinnostava. Valtaosa lähestyy asiaa sillä ontologisella asenteella, tavalla miten he uskovat asian olevan. Itse lähestyisin sitä epistemologisena kysymyksenä. Eli sillä miten he tietävät miten asiat ovat todella tapahtuneet ja voivatko he päätellä tätä niistä lähdeaineistoista joita heillä on tarjolla, ottaen huomioon näiden lähteiden faktanvarmistustasot ja muut vastaavat.
Ja tässä kohden huomio muuttuu. Kysymys ei minun kannaltani ole se, että mikä on tekojen oikea tekijä. Vaan nimenomaan se, miten nopeasti ja riittämättömällä informaatiolla ihmiset ovat valmiita tekemään pitkällevieviä päätelmiä joissa on takana vakavia syytöksiä. Itse olen nähnyt että merkittävät ja tärkeät asiat vaativat nimenomaan enemmän ja tarkempaa analyysiä. Aiheen tärkeys ei ole siis kommentoinnin tuki, vaan miltei päinvastoin. Jos asia on oikeasti tärkeä, puolivillainen heittely ja mutuilu ei tule kysymykseen.
Kysymys on sitä tärkeä että terroristin tekojen ja toiminnan tulkinta johtaa lähes väistämättä syyttelyyn. Vastakkain ei ollut, noin karkeasti sanoen, liikaa islamia syyttävät ja maltilliset. Vaan tahot jotka korostivat joko mielenterveysteoriaa tai uskontoteoriaa. Mielenterveyskysymys on toki sinänsä kiinnostava, että kun Andreas Lubitz lensi lentokoneen päin vuorta, mielenterveyskysymys riiti. Mutta jos hänen etunimensä olisi ollut joku Ahmed, Muhammad tai vastaava ja hän olisi ollut islaminuskoinen, olisi täysin varmaa että terroriteoria olisi otettu käyttöön välittömästi. Samanlaista yhteyttä kristinuskoon ei nähdä eikä tehdä. Karkeasti sanoen kristityn tekijän teon motiivi tulee selittää mielenterveydellä, islamilaisen uskonnolla.
Kysymys on siitä kiinnostava että Nizzan tapauksessa julkisuudessa olevat tiedot ovat olleet jo varsin varhain ja pitkään vähintään sekavia. Selvästi masennusteoria että terroriteoria ovat olleet mahdollisia. Toisaalla on ollut selvää, että Mohamed Lahouaiej-Bouhlella on olut vuosia ongelmia mielenterveyden kanssa. Tämä punnitseminen ei sitten jostain syystä ole heijastunut asiasta tehtyihin kannanottoihin. Toisaalta voi olla niinkin, että ongelmat ovat ruokkineet toisiaan, eli tämä yhdistelmävaihtoehtokin olisi syytä miettiä.
Miksi lähestyminen on ollut dogmaattista?
Kun mietitään miksi näkemykset ovat näin joustamattomia, näkisin että syynä on jossain määrin tietynlainen empatiakyvyttömyys. Olen suhtautunut teorioijiin syvällä vastenmielisyydellä aina Suomessa tapahtuneen Jokelan ampumisen jälkeen. Syynä oli se, että jo tuon tapahtumispäivänä sain kohdata uskonnollisia julistajia jotka olivat kuulleet tapahtumasta. Kun sanoin tapani mukaan melko töykeästi minua ohikulkijaa käännyttäneelle siitä että "taidat nauttia tästä" hän pahastui syytöksestä. Mutta, kuten asian silloin ilmaisin"vaikea uskoa, sen näkee jo silmistä". Nykyisin osaisin suhtautua tilanteeseen hieman maltillisemmin. Sanoisin että todennäköisesti en ollut väärässä, mutta julistajakaan ei valehdellut vaan oli vilpittömästi pelastamassa ihmisiä.
Syynä on se, että hän oli vilpittömästi ottanut kuolleet ihmiset tukemaan omaa ideologiaansa. Hän oli jollain tavalla järkyttynyt teosta. Mutta ei sellaisella tavalla jossa mietitään sellaisia vaihtoehtoja kuin että teossa on ammuttu nuoria joista osa on ollut uskonnottomia ja että heidän ruumiinsa ei ole vielä ehtinyt kylmetä kun heidät valjastetaan sotimaan sitä ideologiaa vastaan jota he itse eläessään kannattivat. Uhrit olivat vain oleellinen osa teoriaa kristuksettomasta yhteiskunnasta. Tärkeää ei ollut uhrit vaan se miten ne sopivat näiden ihmsiten maailmankuvaan. Ja tässä ei ole mitään kovin erikoista. Me kaikki toimimme jokseenkin tällä tavalla.
Toisaalta näkisin että yleinen ongelma on se, että psykologisista kysymyksistä tehdään aika helposti opillisia kysymyksiä. Ja tässä kohden syntyy suuria virheitä. Virheitä jotka ovat virheitä jo mielenterveydeltään vakaiden ihmisten kanssa. Ja jotka ovat vielä pahempia jos mielenterveys ei ole kunnossa. On selvää että tekijä on ollut "varsin kompleksi" tyyppi. Sellaisella tavalla johon vain sisäisesti ristiriitaiset hahmot voivat yltää. Kun puhutaan ihmisestä joka katsoo ISIS -teloitusvideoita ja juo alkoholia ja harrasti suhteita niin miesten kuin naisten kanssa, ollaan jonkin erikoisen äärellä. Isis kun ei suhtaudu homoseksuaaleihin hyvin. Ja islamin suhde alkoholiin on varsin hyvin tunnettu.
Moni onkin nähnyt että Lahouaiej-Bouhlen ei-opillisuus tarkoittaisi sitä että islamkytkös olisi väistämättä väärä. Itse en usko tälläisiin. Sillä ihmiset eivät oikeasti noudata muutenkaan uskontojaan kuin hyvin valikoiden. Eikä pelkästään hyvällä. ; Voidaan toki nähdä että Luterilaiset papit ovat innokkaasti kertomassa että hyvinvointivaltio ja muut iloiset asiat ovat luterilaisuuden ansiota. Tässä korostuu se, miten uskonto luo näköisensä yhteiskunnan ja jos jonkin idean alkuperä on luterilaisuudessa niin sitten sitä soveltavat ovat ikään kuin velkaa luterilaisuudelle tämän idean ja ovat tätä kautta luterilaisia. Vaikutteet ja alkuperä korostuvat tavalla jossa pitäisi arvostaa koko instituutiota eikä vain sitä osaa jonka siitä hyväksyy.
Mutta jos sitten puhutaan korkeista itsemurhaluvuista, niin kyse ei olekaan siitä että uskonto luo näköisensä yhteiskunnan. Syynä on varmasti se, että luterilainen oppi korostaa lempeyttä ja armeliaisuutta mutta itsemurha on synti. Tässä unohtuu se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen noudata oppiaan kovin koherentisti. Tämä näkyy vaikka lukemalla Alan Bermanin, Morton Silvermanin ja Bruce Bongarin kirjaa"Comprehensive Textbook of Suicidology". Kirjassa läpikäydään erilaisia uskontoja. Ja vaikka katolisuus suhtautuu itsemurhaan hyvin nuivasti, on monissa katolisissa maissa, kuten Unkarissa ja Itävallassa hyvin korkeat itsemurhaluvut. Toisaalta vaikka islaminuskosta tulee mieleen itsemurhaterroristit, on näissä maissa itsemurhaluvut yllättävän pieniä.
Jos kognitiivisesta uskontotieteestä ja uskontoon liittyvästä psykologiasta tulee jotain tietää, niin ymmärtää sen verran että ihmiset eivät ensinnäkään ole kirjanoppineita. Ja se opin noudattaminenkin on vähän niin ja näin. ; Tämä toki on vaikeaa jo senkin takia että monesti vaatimukset ovat konfliktissa keskenään. Jokelan itsemurhan jälkeen reippaasti ja heti julistamaan lähteneet ovat noudattaneet uskonnossaan tärkeää dogmia käännyttämisestä mutta joutuneet antamaan myöten kunnollisesta ja aidosta myötätunnosta.
Tosin alkuperäpuhe saattaa islamin kohdalla iskeä ikävästi.
Itsemurhaterroristinen islam on siitä jännittävä että siihen liittyy erikoinen twisti. Ne tuntuvat ikiaikaisilta. Mutta niiden kohdalla käy vähän kuin joogalle. Asiaa tietävät tuppaavat kertomaan siitä miten modernin ihmisen mieleen tulevista joogan sisällöstä suuri osa on peräisin muinaiselta ikiaikaiselta 1960 -luvulta. (En väitä että joogeja ei olisi ollut tätä ennen olemassa. Mutta se kulttuuri näyttää hyvin hyvin erilaiselta.)
Tämä ilmiö näkyy itse asiassa myös islamissa. Islamin äärimmäisyys on jotain joka tuntuu ikiaikaielta ja joltain joka on peräisin islamista itsestään. Harva näkee ja kokee eurooppalaisuutta islamilaisessa fundamentalismissa. Mutta tosiasiassa esimerkiksi sunnalaisessa fundamentalismissa on mukana sävyjä jotka siihen siirtyi niinkin myöhään kuin 1950 -luvun alkupuolella. Syynä oli se, että islaminoppineet kiersivät globaalisti ympäri maailmaa opiskelemassa ja julistamassa ja tästä heidän mukaansa tarttui monenlaisia ajatuksia.
Yksi näistä tarttuneista asioista oli Kierkegaardilta lainattu eksistentialistinen näkemys ihmisen uskosta ja sen roolista uskontoon. Kierkegaardia on varmasti ihmisenä vaikeaa liittää ongelmalliseen uskomiseen. Mutta kun hänen vakaumuksen ja heittäytymisen ja aitona olemisen teemojaan sovelletaan uskontoon, voi syntyä hyvin erikoisia tilanteita. Islamissa tämä tarkoitti sitä että alettiin korostaa käsitettä jahiliyya. Se tarkoittaa turmeltunutta maailmaa jossa Islamia ei vielä oltu julistettu. Oleellista oli että mukaan laitettiin länsimaiden lisäksi myös islamilainen pinnallinen yhteisö ; Tapauskovaiset katsottiin joksikin jotka eivät enää olleet autenttisesti uskossa, vaan pelkästään uskovaisia. Toisin sanoen kritiikkiä alettiinkin kohdistamaan ummaa, islamilaista uskonyhteisöä vastaan. Oikeauskoiset islamistit elävät ja hengittävät islaminuskoa ja pyrkivät palaamaan alkuperäiseen islamiin, joka on ikään kuin sotakirjeenvaihtoa, ja josta islamilainen yhteisö on liiaksi etääntynyt. Aito uskova ei tässä enää luota tapoihin ja rutiineihin, vaan hänellä on fard'ain, sisäinen velvollisuus, nojata hakimyyaan, kaikkivaltiaaseen. (Tätä ajatusta löytyy esimerkiksi Al Qaidan piiristä.)
Radikalisoituminen on ajatuksena pelkkää puhdasoppisuutta ja muinaisuuskeskeisyyttä monimutkaisempaa.
Usein fundamentalismia perustellaan ja kritisoidaan ajatuksena jossa korostuu dogmi. Dogmi joka nähdään muinaiseksi.
1: Fundamentalistit itse ovat ajatelleet että heidän oppinsa on uskon juuressa olevaa perususkonnollisuutta. Fundamentalistikristittyjen näkemyksen mukaan alkukristityt olisivat heidän kanssaan samaa mieltä, näkemysten uskotaan olleen juuri samalla tavalla aina. Näin ajatellaan että kristillinen fundamentalismi olisi ikään kuin "ikuista" (sen 2000 vuoden historian sisällä, luonnollisesti). Fundamentalismin perustelua värittää nostalgiankaipuu ja paluu alkuperäiseen. Tätä voidaan tietysti perustella sillä, että esimerkiksi homoseksuaalisuutta on vastustettu niin nykyään kuin Paavalin kreikassakin.
2: Myös monet ateistit näyttävät uskovan fundamentalismin olevan kristinuskon ydintä. He nimittäin keskittävät moitteensa ilmiselvän keskitetysti fundamentalismiin ja ohittavat esimerkiksi Paul Tillichin näkemykset teologiasta. Samoin fundamentalismin kohdalla noitavainojen esiinnosto yrittää vihjata että nykyajan fundamentalismin strategiat olisivat olennaisesti liitettävissä noitavainojen tausta -asenteisiin. Tässä korostuu se, että uskonto olisi vanhanaikaista ja se kuuluisi jonnekin barbaarisempiin aikoihin.
En oikein niele tätä teoriaa. Kognitiivisessa uskontotieteessä fundamentalismi on enemmän asenne. Ja asenteena se on jotain hieman enemmän kuin oppi ja se mikä uskonnosta sanotaan ääneen. Kaikkea uskontoa, myös fundamentalismia, kuvaa se, että teologisesti korrektin oikeaoppisuuden lisäksi on monia näkemyksiä ja käytänteitä jotka ovat teoissa ja toimissa vahvempia kuin se mitä osataan jossain kysymyspatterissa sanoa kysyttäessä.
Ja tässä kohden voidaan ymmärtää miten asenneympäristö ja levittämisstrategiat ovat - niin islamin kuin kristilisen fundamentalismin kohdalla - "varsin moderneja" ; Pascal Boyer on korostanut sitä, että Fundamentalismi on uskontoa joka on aktivoitunut ja muuttunut aggressiivisemmaksi. Sen ytimessä on se, että se suhtautuu uskonnosta eronneisiin erityisen nuivasti. Ja toisaalta sen päähenkenä on pitää oikeaoppiset kurissa. Vääräuskoisten rankaisu ei ole pääasiassa isku vääräuskoisia kohtaan, vaan näillä pyritään antamaan viesti siitä että sinne toiselle ideologialle ei kannata mennä. Keinot tämän asenteen toteuttamisessa eroavat tietenkin suuresti. (Fundamentalistinen asenne toimii niin autopommien kuin moraalittomaksi yhteiskunnan vapaamatkustajiksi pilkkaamisen kohdalla. Asenne on sama mutta teot ovat oleellisesti eri asteella moitittavia.)
Ja tässä on tavallaan syynä juuri se että nyt joudutaan valitsemaan. Meillä on tarjontaa erilaisista ideologioista ja oppisuuntauksista. Ja meillä on sananvapautta joka on sananvapautta laajemmin kuin triviaalissa mielessä. ; Ennen sekularismia kaikki noudattivat sääntöjä, joten rangaistuksia ja näytösluonteisuutta ei ole tarvinnut korostaa yhtä vahvasti. Kilpailutilanne sen sijaan pakottaa jollain tavalla korostamaan panoksia. Jokin turvautuu markkinointiin ja siihen että tehdään leppeästi mitä suuri yleisö haluaa. Fundamentalisteilla näkemys alkaa rakentumaan viholliskuvan kautta ja polarisoitumaan ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Näin ollen ei ole ihme että osa ahdistuu. Kun väittely on raakaa ja mukana on ties mitä terroristeja on varmasti ihanaa kannattaa sekularismia. Siinä kun toivotaan rauhaa ja yhteistä tilaa jossa ei tarvitse olla toistensa kurkussa. (Itse en sekularismista hirveästi pidä. Mutta olenkin jokseenkin konfliktihakuinen hahmo jolla on epäterve vihaprofiili ja läpeensä retributistinen maailmankuva.)
1: Sama on toistunut ennenkin. Uskonnonhistorian perusasiat voivat muistuttaa 1700-1800 -luvuista jolloin uskonnon ympärillä oli konflikti jossa sekularismi oli nousussa. Tässä tohinassa nähtiin myös korostetusti evankelistisia ideoita jotka olivat äänekkäitä ja antielitistejä ; sellaisia liikkeitä kuin metodismi ja spiritualismi. Ajattelusuuntausten määrä oli kasvussa ja niiden keskinäinen kilpailu oli kovaa.
Tässä mielessä jokaisen tuleekin omassa mielessään miettiä tukeeko hän yhteiskuntaa joka lisää vastaankirjoittamisen periaatetta vai vähentää sitä. Tästä yksi näppärä indikaattori on se, miten vähäisellä tiedolla ja faktantarkistuksella on itse valmis jakamaan mitensäkin voimakkaita mielipiteitä asioista vain siksi että ne tuntuvat emotionaalisesti niin tärkeiltä. Nizza -testinä voisi esimerkiksi katsoa että montako tuntia kului ennen kuin esitti ensimmäisen teoriansa siitä mikä oli tekijän perimmäinen syy tehdä iskunsa. Jos aika on lyhyt, niin sitten pitää miettiä uudestaan ja paremmin. Ja pitäisi vaikka päätyisi samaan lopputulokseenkin sen harkinnan jälkeen. (Ja ei. En tarkoituksella kerro mikä on mielipiteeni Nizzan iskujen tekijän terrorismin ja mielenterveyden suhteesta ja siitä mikä on ensin ja mikä on vaikuttavampaa. Minulla on toki asiaan mielipide ja nyt tarjolla on huomattavasti enemmän tietoa jolla sen voisi julkistaakin. Mutta ihan tarkoituksella en kerro. Jätän lukijalle molemmat positiot auki.)
0