Nuoriso on taas pilattu vanhojen kääpien mielestä. Maailmanlaajuinen Pokémon Go -mobiilipeli liittyi nuorison tuhoajien joukkoon, sinne rock-musiikin, halpojen ehkäisyvälineiden ja sosiaalisen median mukavaan seuraan. Suurin synti pelaamisessa on ollut se, että nykynuoriso etsii Pokémoneja, eikä marjoja, jotka nyt mätänevät metsiin. Asiaa on ruodittu hesarissa pariinkinotteeseen.
Surkuhupaisissa kirjoituksissa marmatetaan taas, kuinka kirjoittajien selkänahasta rakennetussa hyvinvointivaltiossa ei aikanaan kerätty pokémoneja, vaan kaikki olivat marjametsällä kesät talvet. Samalla myös muistetaan mussuttaa, kuinka virtuaalitodellisuus tappaa sosiaaliset taidot ja kansantaloutemme tuhoutuu. Aika paljon vartijaksi on siis yksi mobiilipeli päässyt :(
Mutta jospa nyt taas ajatellaan hetkeksi asiaa järkipohjalta. Voisiko olla niin, että Pokémon Go itseasiassa aktivoi nuoria liikkumaan? Tiedän monia tapauksia, jotka eivät normaalisti lähde kotikomerostaan ulos juuri koskaan, mutta jotka nyt painelevat ulkona useita kilometrejä päivässä pokémonien perässä. Ulkomaalaisissa uutislähteissä ilmiön on todettu auttavan myös masennuksesta kärsiviä. Masennus on nuorison keskuudessa ikävän yleistä, ja ainakin minun mielestäni on äärimmäisen mainio juttu, mikäli niinkin yksinkertainen asia kuin aktivoiva mobiilipeli tuo tilanteeseen helpotusta.
Mielenkiintoinen nyanssi Pokémon Go:hon liittyvissä kritiikeissä ovat olleet puheet sosiaalisten taitojen degeneroitumisesta. Oma hypoteesini on, että samoille pokémon-apajille tulevat kanssapelaajat itseasiassa jopa vaihtavat toisinaan muutaman sanan muiden harrastajien kanssa. Tekeekö ventovieras suomalainen toiselle näin julkisella paikalla? Ei ikinä, ainakaan ilman 2 promillen humalatilaa. Nuoret peliharrastajat jopa järjestävät keskenään satoja ihmisiä vetäviä massatapahtumia. Jos siellä ei synny uusia kaverisuhteita niin ei sitten missään. Puheet sosiaalisten taitojen degeneroitumisesta taitavat olla hatusta heitettyä legendaa, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista.
Ajatukset pokémoneihin liittyvistä kestävyysvaje- ja kansantalousongelmista menevätkin sitten jo ihan bizarrolle tasolle. Kelataanpa nyt vähän sanoi Axel Smith nauhoista. Nuoret viettävät tällä hetkellä täysin ansaittua kesälomaa kouluista. Osa on kesätöissä, osa ei. Ne, joilla ei mitään velvoitteita ole, painelkoon minun puolestani pitkin lumperoosia älypuhelin kädessä ja nauttikoon elämästä (kunhan liikennesäännöistä pidetään huoli), loma on sitä varten. Muut tehköön kesätyönsä kunnialla ja pelatkoon vapaa-ajallaan. Muutenkin on aika kummallista, että vanhemmalla ikäpolvella, joka esimerkiksi 50% eläkeleikkurilla ja muulla kikkailulla on ryöstämässä nuorilta tulevaisuuden hyvinvointia määrissä, olisi hirveästi natsoja suomia nuorten valintoja mobiilipelin osalta.
Janne Paalijärvi
Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi
Twitter: https://twitter.com/paalijarvi