Olen mielestäni tuonut useassa kirjoituksessani sekä muissa asiayhteyksissä ilmi sen itsestäänselvyyden, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat täysivertaisia kansalaisia siinä missä "seksuaali- tai sukupuolienemmistön", ja että kannatan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Lisäisin, että pidän Aito avioliitto -hanketta täysin käsittämättömänä siltä pohjalta, että toivon mukaan lopullisesti ja kaikkine liitännäislakeineen toteutuessaan uusi avioliittolaki ei vie meiltä heteroavioliitoissa onnellisesti eläviltä ihmisiltä mitään pois.
Olen pitänyt tätä asennoitumista kaiken kohtuuden nimissä riittävänä ja näin ollen itseni ulkona homofobian ikeestä. Äärimmäisyyksiin meneviä aktivisteja tämä tuskin tyydyttää. Tein tämän tulkinnan vierailtuani pääasiassa homofobian määrittelyyn ja homofoobikoiksi itsensä itselleen paljastamaan pyrkivällä nettisivustolla homofobia.fi, jonka nimi itsessään on paljon puhuva. Jos kyseessä olisi vilpitön tiedonvälitys seksuaalivähemmistöjä koskien, miksei sivuston nimeä valittu jotenkin neutraalimmin?
Homo- ja transfobia on pyritty arkikielessä riisumaan fobia-liitteen lääketieteellisestä kontekstista ja kuvaamaan jopa sellaista yksilöä, joka ei halua arkielämässään todistaa homoseksuaalisia akteja siinä missä mitään muutakaan seksin pakkosyöttöä, jota media tulvii.
Jopa siinä määrin, että jos nenäni eteen työnnetään kuvia homoseksuaaleista penetroimassa toisiaan ja käännän mieluiten katseeni pois kyseisestä materiaalista, minulla voidaan tulkita olevan joitain pidäkkeitä, lukkoja ja kammoja asiaa koskien. Siis fobiaa.
Sivuston kautta löytyykin kaikeksi onneksi itseanalyysiä suunnattomasti helpottava osio "Mitä homofobia ja transfobia ovat?" sekä testi "Oletko homofobikko?", joissa homofobian määritelmää on huomattavasti lavennettu ja näkemys itsessään on luonnollisesti sivuston ja sen sisältämän testin laatijoiden sielunmaisemaa mukaileva.
Esitän pari huomiota ensimmäisen linkin takaa luetelluista homo- ja transfobian määritteistä (ja tehkää ihmeessä myös tuo testi, koska sain itse sieltä kaksi [2] noottia asenteitani koskien):
- "Tietämättömyys ja kielteiset ennakkoasenteet. Tieto ihmisen kuulumisesta seksuaali- tai sukupuolivähemmistään [sic] muuttaa tämän muiden silmissä perverssiksi seksimaanikoksi, joka nai kaikkea mikä liikkuu, ja jota on siksi syytä varoa, ettei SE tartu ja ehkä tapa."
Harvinaisen kärjistettyjä olkiukkotason argumentteja koko litania.
Aktivistit pyrkivät hyvään, mutta äänekäs ja olettamuksiin perustuva paatos saattaa kääntyä itse tarkoitusta vastaan ja saada sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat ylitulkitsemaan kohtaamiaan tilanteita tai ihmissuhteita. Kaiken eteen tulevan katsotaan johtuvan seksuaalisuudesta, eikä mistään muusta. Yksilön luonnetta määrittää huomattavasti enemmän moninaisia tekijöitä kuin seksuaalisuus.
Jos tällainen ajattelu vallitsisi kaikkialla, ei kukaan uskaltaisi olla olematta tekemisissä kenenkään kanssa, koska taustalla väijyisi alati pelko siitä, että joku haluaa ottaa toiseen itselleen vieraaksi kokemaan ihmistyyppiin etäisyyttä siksi, ettei koe tämän kanssa mitään yhteistä – ei siksi, että tämän tietää edustavan jotain sukupuolivähemmistöä, jota pitää tosiasiassa täysin toissijaisena toista ihmistä määrittävänä asiana.
Minä esimerkiksi en pidä tahdittomista ihmisistä, enkä siksi ole mielelläni sellaiseen käytökseen taipuvaisten kanssa tekemisissä. Ymmärrän – ja olen sen lyhyen elämäni aikana tiedostanut –, etteivät kaikki halua olla minun kanssani tekemisissä kuin korkeintaan sen verran kuin on mahdollisesti pakko pitkin hampain kitkutella. Ei siksi, että olen heteroseksuaali vaan siksi, että olen jonkun mielestä luonteeltani rasittava.
- "Työsuhde sanotaan irti, kun homofobinen esimies ei halua 'pilata yrityksen mainetta' sillä, että työntekijänä on 'poikkeava' ihminen. Virallinen peruste erottamiseen ei luonnollisesti ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen, vaan etsimällä etsitty jokin muu asia."
Kokemukset perustunevat tositapahtumiin ja tuomitseva suhtautuminen mitä luultavimmin hyvin harvoihin työympäristöihin, joille leimallista ovat ahdasmieliset asenteet. Valitettavasti tämä on melkeinpä synonyymi miesvaltaisille perinteisesti duunareihin lukeutuville aloille. Vaan ovatko kokemukset subjektiivisia vai objektiivisia, joka on olennaista, mikäli halutaan todentaa juurisyy työsopimuksen irtisanomiselle?
Tällainen tietynlaisiin stereotypioihin nojaava tapahtumakulku tuskin edustaa järin merkittävää prosentuaalista osuutta kaikista seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöjen kokemista irtisanomisista. Muutoinkin tällaisen osoittaminen on hyvin vaikeaa.
Jotta näin yleispätevä johtopäätös voidaan laatia, olisi mielenkiintoista saada tieteellisesti verifioitavissa olevaa evidenssiä siitä, kuinka usein työsopimuksen irtisanominen on johtunut siitä, että homofobinen esimies on halunnut turvata edustamansa yrityksen maineen (kenen silmissä?). En usko tällaisen ääritilanteen muodostavan kuin marginaalisen osan kaikista seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten työsopimusten päättymisistä. Voisiko taustalla olla vähemmistöjä uhriuttavaa ylisensitiivisyyttä?
Epäpätevä transseksuaali voidaan irtisanoa pelkästään epäpätevyytensä, eli puutteellisesti työnsä suorittamisen johdosta, eikä siksi, että hänen tiedetään edustavan jotain valtaväestöstä poikkeavaa sukupuolista ja/tai seksuaalista orientoitumista. Jälkimmäiseen on sitä helpompi tarttua mitä enemmän aktivistit muistuttavat polarisoitujen ja yksittäistapauksiin pohjaavien esimerkkiensä kautta rakenteissa väitetysti piilevästä ahdasmielisyydestä.
- "Väkivalta. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat tai sellaisiksi arvellut kohtaavat väkivaltaa, pahimmillan [sic] hengen riistämisen - vaikkapa kun vannoutunut heteromies humalassa tai selvinpäinkin kokee (erheellisestikin), että hän on joutunut seksuaalisen mielenkiinnon kohteeksi toisen miehen taholta. Myös järjestäytyneempää "homojen hakkaamista" esiintyy yhä."
En sinänsä epäile tällaisen skenaarion toteutumispotentiaalia, mutta lähestymistapa on aiemmin viitattuun tapaan stereotypisoiva – luvalla sanoen kärjistävä. Millaisen assosiaation itse kullekin herättää "vannoutunut heteromies humalassa (tai selvinpäinkin – tällaisen olintilan mahdollisuus lienee sivuseikka)"?
Kaikista kovimpaan ääneen seksuaalivähemmistöjen puolesta puhuvien aktiivien äänenpainoissa ja tarkoitusperissä on havaittavissa yhteneväisyyksiä etnistä monimuotoisuutta kannattavien monikulturistien kanssa. Jos et ole joka asiassa heidän kanssaan samaa mieltä, olet automaattisesti täysin eri mieltä ja jostain toisesta ääripäästä, joka on syytä stigmatisoida tiukasti diskurssin ulkopuolelle.
Se, että pidättäytyy ottamasta sukupuolivähemmistöjen nykytilaan kantaa esimerkiksi siksi, että kokee n. 20 muuta yhteiskunnallista teemaa sitä merkittävämmäksi ongelmaksi, tekee sinusta homoseksuaaleja syrjivän, kammoavan tai jopa vihaavan henkilön. Sangen arveluttavan yksilön.
Mikäli homofoobikon määritelmää nykytrendistä poiketen laventamisen sijaan kavennettaisiin, katoaisi aktivisteilta manifestoinnin teema. Jos siis yksituumaisesti todettaisiin, ettei Suomen homoilla asiat joihinkin ulkovaltojen esimerkkeihin verrattuna kovin huonosti ole ja valtaosa kansasta kannattaa niiltä osin yhtäläisiä oikeuksia, tulisi samassa suhteessa kaventua aktivistien toimintarepertuaari, kun aihealue yksi toisensa perään voidaan lukea ratkaistuksi.
Tästä päästään kätevää aasinsiltaa pitkin homofoobikkotestissä mainittuun hetero-olettamukseen, jonka tulkitsen henkilökohtaisesti juontuvan vanhasta ja sitäkin tutummasta kysynnän ja tarjonnan laista. Homofobian määrittelyyn pyrkivän "Mitä homofobia ja transfobia ovat?" -osion ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:
- "Hetero-olettamus. Homoseksuaalisuus ohitetaan siten, että tätä ominaisuutta ei ihmisessä nähdä olevan olemassa. Puolison esimerkiksi oletetaan automaattisesti olevan 'vastakkaista' sukupuolta, eikä samaa sukupuolta olevaa puolisoa suostuta aina ymmärtämään puolisoksi."
Onko homoseksuaalisuus siis ihmisessä kuin ihmisessä olemassaoleva ominaisuus?
Olen jo pitkään lausunut, että ihannetilanteessa mihin tahansa sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen olisi niin arkipäiväistä, ettei esimerkiksi jokaisen näihin valtaväestöstä poikkeaviin orientaatioihin kuuluvien julkisuuden henkilöiden Wikipedia-artikkeleissa asiaa erikseen tähdennettäisi (selatkaapa läpi julkihomoja) ja tämä asia niin sanotusti ohitettaisiin olankohautuksella.
En halua, että kukaan alkaa missään yhteiskunnallisessa ilmapiirissä projisoida itseään oman seksuaalisen orientoitumisensa kautta. Vastaavasti, ja sitäkin kernaammin, en halua, että ketään missään ilmapiirissä tai diskurssissa käsiteltäisiin sukupuoli- ja/tai seksuaalisen orientoitumisen kautta vaan paljon laajemmassa kontekstissa.
Niiden luonteenpiirteiden kautta, joilla oikeasti on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa merkitystä.