Viime päivinä"Pokémon GO" -pelistä on tullut jonkinlainen muodikas harrastus. Itse en ole peliä kokeillut, se vaatinee sen tasoista mobiiliteknologiaa, että pidän sellaisen omistamista syntinä. Ja lisäksi haluan pelata yksin sisätiloissa, se on pelaamisessa parasta. Lisäksi jos haluan skannata ympäristöäni ja nähdä siellä jotain olentoja mitä siellä ei ole, toteutan intoni ennemmin hallusinogeeneilla tai jopa herännäiskristillisyydellä.
Peli on tässä mielessä jotain johon on syytä suhtautua negatiivisesti. Muodikkuuteen onkin liittynyt myös kritiikin puolta. Osa tästä on melko järkevää ja perusteltua. Auschwitzin keskitysleirillä pokemoneja metsästäneet ovat ymmärrettävästi moitittava lieveilmiö. Samoin on ymmärrettävää varoitella jos ihmisiä kuolee siksi että he varomattomasti ja asiattomasti läpikuljeskelevat ja jäävät auton alle. Tämänlainen kriittisyys on aivan järkevää.
Osa moitteista on sitten ns. "omituisia".
Peli on esimerkiksi tulkittu olevan islaminuskon opin mukaan haram Egyptissä. Myös aika vankasti ei-islamilaisella Venäjällä peliin on suhtauduttu erikoisesti. Tai oikeastaan "maan tavan mukaan". Mutta maa on varsin erikoinen suhtautumisissaan yleisesti. Kun maassa aiemmin torjuttiin homoseksuaaleja, monet kristityt iloitsivat. Kuulin jopa esityksiä siitä että tämänlaista olisi hyvä saada meillekin. Mutta Venäjän suhtautuminen on muuttunut myös uskonnonjulistamisen suhteen. Keinot ovat samoja ja tämä suututtaa esimerkiksi Sari Essayahia, ynnä monia muita sellaisia jotka joko kannattivat tai olivat ainakin hiljaa Venäjän homosensuurin kanssa. Pokemonien kohdalla Venäjällä on toteutettu tätä maan tavaksi muuttunutta käytännettä."On sellainen tunne, että perkele on saapunut tämän mekanismin kautta ja yrittää hajottaa meidät henkisesti sisältäpäin, kommentoi peliä Venäjän federaation liittokokouksen puolustuskomitean varapuheenjohtaja Franz Klinzewitsch." ... "Monikansallisen videopeliyhtiö Nintendon julkaiseman Pokémon Go -pelin nähdään uhkaavan Venäjän sisäistä turvallisuutta."
Suomessa paheksunta on sentään ollut "paljolti tavallisenomaista" mutta perusteetonta.
Täällä ollaan sen verran moderneja että esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko ei ole tuominnut peliä vaan on päinvastoin nähnyt että jos peli houkuttaa kirjon ja seurakunnan tiloihin niin hyvä. (Kirkko onkin ehkä tiedostanut että sillä on erityinen suhde öttiäisiin joita terve ihminen ei näe siinä.) Sen sijaan on iso kasa sen mallisia kirjoituksia joissa ehdotetaan miten "Pokémon GO" -pitäisi vaihtaa johonkin joka on tulkittu kehittävämmäksi.
Tästä lähestymistavasta jonkinlaiseksi instant-klassikoksi on muuttunut Liisa Nyqvistin mielibidé "Helsingin Sanomissa". Hänen perusargumenttinaan on hyötyajattelu: "Tuo kaupungilla poukkoilu on hauskaa ja näyttää hauskalta, mutta se hyödyttää ainoastaan Nintendo-yritystä – ei meitä suomalaisia millään tavalla." Toisin oli jonain menneinä aikoina."Niinä vuosikymmeninä, joina Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio, lähes kaikki yli 15-vuotiaat ja vähän nuoremmatkin olivat töissä – paitsi jos olivat koulussa. Jos vakituista työtä ei ollut, hoidettiin lapsia, poimittiin marjoja tai tehtiin jotain muuta avustavaa työtä." Nykyaika on toisenlaista. Täällä ei tahdo kesätyöpaikkoja löytyä kuin kaikista yritteliäimmille. Moni asuu kaupungissa jonka lähialueella ei ole montaakaan marjastuspaikkaa. Nyqvist puhuu kuin että entinen maatalousympäristöön soveltuva elämäntapa onnistuisi automaattisesti asfalttiviidakossa jossa poimittu marja on lähinnä oikotie lyijymyrkytykseen.
Tai sitten ei. Sillä hän modernisoi. Tämä onkin tarpeen. Sillä jos ympäristö on muuttunut ja ajalla pitää olla kansantaloudellista hyötyä, niin sitten täytyy keksiä oikeita konkreettisia ehdotuksia joita voidaan todella toteuttaa sellaisenaan. Nyqvistin ehdotus on seuraava ; "Ehdotus Nintendolle: kehittäkää peli, jossa pelaajat etsivät marjoja metsästä. Yksi olio voisi olla varvullinen mustikoita tai puolukoita, yksi olio kymmenen hillaa. 10–20 oliosta kertyisi litra marjoja. Kaikki nuoret, joilla ei ole kesätöitä, metsään vaan Pokémon-hilloja keräämään. Myös mustikkasato on tänä vuonna runsas."
Nyqvistin mielipide on vallan kummallinen. Ei vain siksi että marjanpoiminta on monilla kaupunkialueilla mahdotonta. Ei vain siksi, että marjanpoiminta on tylsää eikä motivoi kuten Pokémon. Ei vain siksi että marjanpoimintapeli olisi todennäköisemmin niin tylsä että siitä ei tulisi Pokemonin kaltaista menestystä. (Miksi Nintendo tekisi ei-suosittuja pelejä. Miksi he olisivat tehneet jotain väärin kun he ovat peliohjelmia tuottava yritys jolla on käsissään megasupermenestys?)
Ymmärrän toki että tietokonepelaamisesta ei ole hyötyä Suomen kansantaloudelle jos sen ohjelmoijat ovat jotain muuta kansallisuutta. Mutta en ymmärrä miten kansantalous muuttuisi mihinkään suuntaan siitä, että pokemon -pelin sisällä ei kerättäisi pokemoneja vaan mustikoita. Aiheen muuttaminen ei tarkoita sitä että Nintendo olisi yhtään enemmän suomalainen yritys. Kansantalous ei välitä ovatko digitaalisesti kerätyt marjat mustikoita vai öttiäisiä joilla voi tehdä mielekkäitä asioita.
Marjatalous ei ole kovin kätevää, tai edes mahdollista.
Olen itse kasvanut vähävaraisessa perheessä. Ja olen muun muassa kerännyt mustikkaa. Ja vadelmia. Olen ollut niitä ihmisiä jotka ovat pesseet mattojakin. Opin tästä lähinnä sen, että poiminnassa menevät polvet ja jos ei tiedä hyviä paikkoja jo 20 litran ämpärin täyttäminenkin on työ. Työ jonka tuntuansio alittaa kaiken, myös ties minkä mainosjakelun ja fliereidenjaon. (Jotka olivat alle viisi markkaa tunnissa -töitä minun nuoruudessani jolloin niitä tein.)
Ja jos tietää hyvän paikan, siellä on joku ihminen, yleensä vanhempi ihminen, valittamassa siitä että hänen paikkansa on viety. Marjastuksessa on kohdattavissa hämmentävä nollasummapelistö. Ensin pitää olla reipas ja mennä marjaan, mutta sinne ei saa tietenkään sitten mennä poimimaan koska siellä on joku muu. (Pääsy ilman autoa jonnekin syvään korpeen on sitten innostava suorite. Haluan tietää miten ajokortiton ratkaisee tämänlaiset ongelmat ilman että muutaman kympin vuoksi vaarantuu oma henki ja terveys.)
Toisaalta on hyvä tiedostaa että marjanmyyminen, tuo usein ehdotettu asia, on siitä jännittävä että se ei ole mitään "verotonta myyntituloa". Se on useimmiten säästöä. Ja säästöä ainoastaan siinä mielessä jos muutenkin söisi saman määrän mustikkaa tai sieniä.
Niiden myyminen kun vaatisi myyntipaikan ja asiaan liittyvää byrokratiaa. En tiedä menneestä ajasta, mutta lapsia ei voida opettaa laittomuuksiin. (Tai voi, mutta se ei ole kannatettavaa toimintaa tai mitään sellaista johon pitäisi kannustaa yleisönosastokirjoituksissaan.) Olin esimerkiksi huvittunut siitä että pullojen keräys - eli jokin jota itsekin harrastin lapsena - on nykyään mallia "verovirastoa kiinnostaa". Marjojenmyyminen vaatii siis jotain muutakin kuin hyviä polvia ja sitä että sattuu asumaan jossain muualla kuin betoniviidakossa. (Tietääkseni kaikki lapsuuteni marjapaikat Järvenpäässä ovat tällä hetkellä päällerakennettuja.)
Tosiasiassa uskonkin että mustikankeruuta ehdottelevat eivät omista nimissään kovinkaan usein marjanpoimintayritystä jonka avulla olisivat saaneet missään määrin kiinnostavia lisätuloja. Eivät vaikka idea on niin mainio. Itselläni on hyvin tietynlainen suhtautuminen ihmisiin joilla on toisille ihmisille mainioita neuvoja joita he eivät noudata itse. Ja nähdäkseni kaikilla muilla pitäisi olla sama asenne heihin. (Muu on tarpeetonta relativismia ja vaaleanpunasilmälasista lempeämielisyyttä.)
Oikeasti Nygvist moittiikin aihetta eikä kansantaloutta.
On selvää että Nyqvistin argumentti kansantaloudesta on pätemätön hänen peli-ideansa kanssa. En usko että hänen symbolifunktionsa on niin rikki että hän oikeasti ajattelisi näin. En siis lähde sille tielle että selittäisin tuota hänen kannanottoaan mielenterveyteen viitaten. Perusoletukseni on että hänen mielenterveytensä on kunnossa. Ja jos ei ole, en koe mielekkääksi vetää yhden ihmisen väheksyntää kokonaisen blogauksen aiheeksi. Hän on lähinnä hyvä esimerkki tietynlaisesta asenteesta joka on hyvin yleinen.
Minusta on aika selvää että Nyqvist paheksuu enemmän pelin aihetta kuin sen tarjoama hyötyä. Tämä tarkoittaa sitä että moite kohdistuukin tätä kautta kansantalouden sijaan johonkin aivan muuhun kuin siihen että vapaa-ajanvietto on "turhaa ja typerää" vain siksi että siitä ei ole hyötyä kansantaloudelle. On pikemminkin niin että monet sellaiset harrastukset joista ei ole hyötyä kansantaloudelle lasketaan hyväksyttäviksi ja niiden kohdalla asiaan ei vedetä kansantaloutta. Vasta kun asia on ennalta päätetty turhaksi ja typeräksi, viitataan että siitä ei ole sitten kansantaloudellistakaan hyötyä.
Toki tämä twisti johtaa siihen että Nyqvist lähestyy johtopäätöksestä perusteluihin. Se ei kuulu rationaaliseen keskusteluun sanan täydessä mielessä. Se on mielestäni kuitenkin positiivisempi asia kuin se demonstroimani sekavuus jossa virtuaali marjat muuttaisivat Nintendon tekeleen paremmaksi suomen kansantaloudelle.
Kysymys on yksinkertaisesti muiden ihmisten vapaa-ajan kontrollista.
Siitä mistä mielestäni on kyse onkin blogattu toisaalla:"Kokovartalofiilis" -blogiassa nelikymppinen Pokemonin pelaaja kuvasi sitä miten suhtautuminen tähän peliin on vähättelevää hyvin tietyllä tavalla. Asenteellisuus johtuu siitä että aikuisten halutaan tekevän tietynlaisia asioita. Moni ihminen ei rakasta vapautta eikä siksi halua että ihmiset viettävät tietynlaista vapaa -aikaa. Syynä ei ole vapaiden täyskielto. Ei, vaikka argumenteissa kieltämättä toistuukin hyödyllisyysteema ja kansantalouden tapaiset ajatukset. Sillä vapaa-ajanviettojen hyödyttömyys nostetaan esiin vain yksissä asioissa.
Toiset taas ovat sitä oikeaa tapaa viettää vapaa-aikansa."Lomakuvissa bissejen ja festaridrinkkien kanssa heiluminen on sellaista aikuisuutta, jota meillä pidetään tavallisena, hyvänä ja oikeana. Tavoittelemisen ja odottamisen arvoisena. Sen kansanhuvin rinnalla muut tavat olla aikuinen näyttävät tyhmiltä ja ovat lapsellista ajanhukkaa. Turhaa puuhastelua. Outoa vähintään." ... "Asetelmasta tekee hassun se, että ne samat tyypit, jotka tiuhimmin lataavat itsestään lomadokailukuvia, ovat usein ne samat, jotka ovat ensimmäisinä ilkkumassa, miten tyhmää on innostua milloin mistäkin uudesta jutusta. Jos minä mieluummin lataan Pokémon Go:n, koska haluan nähdä millainen se on ja haluan leikkiä sillä, tai jos käytän iltapäivää vaikka siihen, että treenaan miten tubekanavalle saa uuden logon, vesileiman tai muuta vastaavaa, niin se on monen mielestä omituista ja tyhmää aikuisen käytöstä. Sille voi ihan päin naamaakin vähän tuhahdella ja naureskella. Mitä sä nyt tollasia jaksat?"
Itse nostaisin alkoholismin sijaan esiin hieman toiset asiat. Nyqvistin tapaiset ihmiset todennäköisesti väheksyvät myös alkoholinkäyttöä. Mutta he arvostavat jalkapalloa ja luonnossa kävelyä. Moni korostaa että jalkapallon pelaaminen hyödyttää koska siinä tulee liikuntaa. Samoin luonnossa kävellessä ei tarvitse opetella biologiaa vaan pelkkä kävely sellaisenaan riittää. Se on hyödyllistä ja suositeltavaa. Mutta jos kävelemään tai juoksentelemaan menee siksi että saisi jonkun virtuaaliesinen GPS -teknologiavemputtimella, niin se muuttuu sitten pinnalliseksi ja vääräksi tavaksi liikkua.
Tämä asenne-ero, jossa kansantalouden hyötyyn suhtaudutaan kaksoisstandardilla, on osa sitä ihme kulttuuria jossa esimerkiksi joukkueurheilusta ja oluellakäymisestä intoileva voi pitää minun elämäntavallani toimivaa miekkailijanörttiä kidultina. Jos pelaan jalkapalloa se on järkevää. Jos pieksen ihmisiä pitkillä teräaseilla, se on lapsellista ja naurettavaa. Tämä on erikoista sillä miekkailulla on sentään edes teoriassa konkreettisia ja käytännöllisiä ekstrapolaatioita, toisin kuin jalkapallolla jossa sisältö on läpeensä abstrakti turhan esineen kuljettaminen täysin turhaan paikkaan noudattaen täysin mielivaltaisesti valittuja sääntöjä jotka ovat enemmän sopimuksia ja konventioita kuin mitään jota voi pitää sen reaalisempana kuin pokemoneihin liitettyjä numeroita.
Kansantalous, naurettavuus ja hyöty ovat tässä sivuseikka. Todelliset syyt ovat siinä että halutaan kontrolloida ihmisten elämäntapoja myös heidän vapaa-aikanaan. Näistä vaan tulisi noloja argumentteja ja siksi käytetään niitä jotka tuntuvat perustaltaan järkevämmiltä ja sellaisilta jotka voidaan hyväksyä. (Ei vaan sitten noudateta näitä argumentteja muualla missä niitä voidaan soveltaa. Ja tästä syntyy niitä kaksoisstandardeja. Koska syynä ei ole kansantalous, ei tätä skeemaa sovelleta laajasti. Domeenispesifiys sellaisenaan vihjaa siihen että kyse on jostain muusta kuin tästä argumentista.)
Turhuus ja tyhmyyskin ovat tässä siviseikkoja. (Katso kohta "jalkapallo", joka lienee ihmiskunnan kehitelmistä turhimpia ja yliarvostetuimpia.) Tärkein vastustettavuuden syy on "outous". Kun jokin turha vapaa-ajanviettotapa ei ole tavallinen sitä ei suvaita vaan sitä halveksitaan. Halveksitaan, vaikka en keräilisi ulkona pokémoneja vaan sisätiloissa hienoja ja opettavaisia kemiallisia yhdisteitä.
Asia on tietenkin harmillisempaa lasten kohdalla.
Helsingin Sanomiin kirjoittanut Veera Uusoksa ottaa enemmän kantaa lapsiin. Siihen miten lasten on tärkeää leikkiä. Hänestä on erikoista että lapsia pakotetaan loma-aikanaankin olemaan hyödyksi kansantaloudelle "Lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan Suomessa 25 vuotta sitten. On tärkeää muistuttaa aikuisia siitä, että lapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan sekä iän mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan."
Toki tuo lausunto muistuttaa muustakin. Vanhat hyvät ajat eivät olleet kovinkaan hyviä. Vallalla tuntuu olevan jokin kummallinen valikointi jossa vanhat ajat olisivat todella jotain jolloin olisi asioita tehty (1) oikein, rationaalisia ja järkeviä edes aikanaan ja (2) oikein myös sellaisilla tavoilla jotka ovat ehdottoman oikeita ja järkeviä myös nykyaikana.
Jos katsotaan vaikka sen ajan elinajanodotuksia ja verrataan niitä nykyaikaan, voidaan huomata että vanhemman polven, joka tälläisiä asioita tuntuu usein valittavan, kannattaa tehdä juuri kaikkea muuta kuin haikailla kohti noita aikoja. (Paitsi tietenkin jos on suisidaalinen, jolloin suosittelen joko terapiaa tai sitä itsemurhaa. Ihan näin periaatteessa kanssasuisidaalikkona vihjaan.) Muutenkin voin vihjata, että Suomessa vielä 1920-luvulla lapsia myytiin vähiten ylöspidosta vaativille huutokaupoissa. Huutolaislapsilla teetettiin töitä, heidän koulutuksensa laiminlyötiin. Tämä on oleellinen konteksti kaikelle sellaiselle minkä vuoksi entisaikoina lapset ovat tehneet niin kovasti töitä, nimenomaan puurtavia ja aivottomia töitä. (Veikkaan että kun minä ala-asteella opettelin propositiologiikan käytänteitä omin nokkineni niin vanhoja hyviä aikoja eläneistä valtaosa tuskin osaa kirjoittaa propositiologiikka -sanaa oikein lunttaamatta, saati että tietäisi mitä se tarkoittaa.) Koska ennen oli kaikki paremmin, tiedättekös. Lapsia myös kuoli enemmän noina vanhoina, paljon parempina aikoina. (Ymmärrän toki miksi sellainen ajatus voi viehättää. Lasten näkyminen ärsyttää, ja tämä varmasti on lietsonut sitä miksi Pokemonit vaivaannuttavat. Ärtyisä särkyinen ihminen, kuten minä ja moni vanhus, nauttii rauhasta, hiljaisuudesta ja siitä että ihmisolennot eivät pyöri ympäriinsä. Ja ole iloisia toisin kuin itse.)
TL DR.
Pokémonpelin kritiikki vaikuttaa olevan enemmän moralistista kuin kansantaloudellista. Moralismissa on selvää että pelkkä Pokémon pelaaminen tuomitaan, eikä esimerkiksi tuomita ehdoin, on kyse jostain muusta. Kommentoijat eivät tyypillisesti mieti sitä ovatko pelaajat vaikka kokopäivätyössä. Toisaalta kansantaloudelle tuottamaton toiminta - kuten viihdeohjelmien kuuntelu radiosta tai jalkapallo - eivät saa tuomiota. Saippuakuplien puhaltelu tai kivien keruukaan ei toki opeta yhtään mitään. Ei pelkällä kivien keräämisellä tule geologia. Kivien keruuta ehdottelevat tuskin osaavat luokitella ja oikein nimetä edes 200 eri kivilaatua jos heidät laitetaan tenttiin katsomaan miten opettavaista tämä kivien keruu on ollut.
On melko ilmiselvää että kansantalous tai muu asia ei kiinnosta. Kritiikin takana on vahvasti ajatus sellaisesta elämäntavasta jota olisi pakko elää jotta olisi ns. sovelias ja hyvä ja kelpaava ihminen ja Suomalainen. Asenne on toki laajemminkin tuttu. Kidultiksi tai huonoksi vajaaksi Suomalaiseksi voi päätyä veronmaksaja jolla on huvittava keskiaikaismiekkailuharrastus tai joka ei satu nauttimaan evankelis-luterilaisesta kirkosta ja Jeesuksesta. Ja jos ei halua hankkia lapsia.
Pokémonpelin kohdalla tämä vaatimus kohdistetaan selvästi niin lapsiin kuin aikuisiin. Yritys on jossain määrin myös sitä että halutaan määritellä Suomalaisuutta. Taustaksi haetaan pysyvyyttä, tätä yritetään varmasti oikeuttaa itselle jonkinlaisella "aina on tehty näin=perinne=kulttuuria" -asenteella. Mutta vaikuttaa että se on enemmän sitä että roikutaan vanhoissa asioissa, ilman että niitä oikeastaan on hirveästi edes mietitty.
Ajatuksena on se, että vanhat ihmiset ovat olleet yhteydessä johonkin kulta-aikaan jolloin oltaisiin oltu viisaita. Nykyaika ja kaikki muutos ovat tässä vain turmelusta. Koska ne eivät ole perinnettä eli kulttuuria. Katsoessani ihmisten hölmöilyjä niin poliittisella, tapakulttuurin, perinteiden kuin yksilöiden tasolla minun on helppoa samastua ärsytystunteisiin. Minä, jos joku, kykenen ymmärtämään sen moralistisen tunteen jota saa kun kokee että valtaosa ihmisistä on tyhmempiä kuin itse ja ehdottomasti väärässä. Valitettavasti minun on hyvin vaikeaa uskoa että ennen oltaisiin oltu yhtään rationaalisempia. Historiankirjatkin näyttävät tukevan valitettavassa määrin tätä mielikuvaani. Ihmiset ovat enemmän kuin pelkästään nykyään hölmöjä. He ovat aina olleet hölmöjä. (Ja minun kuin Pokémon -kriitikoidenkin on vaan hyväksyttävä että "mekin kuulumme lajiin", eli todennäköisesti olemme itsekin hölmöjä.)
Kokonaisuudessa suhtautuminen kiteytyy siihen miten kokemukseni mukaan eräs vastenmielisimmistä munattoman ruikutuksen muodoista on munaton ruikutus siitä, miten mikään ei enää muka ole yhtä hyvin kuin ennen koska nykynuoret ovat munattomia ruikuttajia ja että ennen oli niin paljon enemmän mistä ruikuttaa.