Turkkilaisuus ei olekaan niin selvä termi kuin vaikka suomalaisuus. Vielä 1800-luvulla ottomaanivallan aikana Türk tarkoitti maaseudun asukasta. Sanalla oli toinenkin tarkoitus, eikä Turkki ollut niin turkkilainen.
Ottomaanit antoivat uskontojen hallita kannattajiaan säännöillään ja ihmiset nähtiin korostetusti uskonsa edustajina. Sharia oli muslimien, kaanonit kristittyjen ja halakha juutalaiset laki. Turkkilaisiksi saatetaan kutsua niitä, jotka ovat muslimeja. Tämä auttaa ymmärtämään osaltaan, miksi Turkin itsenäistyttyä turkinkielisiä kreikkalaiskatolisia muutatettiin Kreikkaan ja tilalle otettiin kreikankielisiä muslimeja. Kaikkiaan kristittyjä muutti tai pakeni Turkista Kreikkaan 1,3 miljoonaa.
Turkkilaisuus on siis varsin tuore termi nykyisessä käytössään, eikä se ole aivan selvä kuitenkaan. Esimerkiksi kurdi voidaan katsoa turkkilaiseksi sunniuskonsa takia. Kielelläkin on kyllä ollut suuresti merkitystä.
Ennen 1,5 miljoonan armenialaisen kansanmurhaa 1915 ja 20 vuotta aiemmin ottomaanivallan aikaista 200-300.000 teurastusta, armenialaisia oli kurdeja enemmän. Turkissa asui 1914 yhteensä 13 miljoonaa asukasta (joidenkin arvioiden mukaan 16 miljoonaa). Heistä 2 miljoonaa oli armeniaa puhuvia ja 1,5 miljoona kurdia (yht. 27 %). Kun ottaa muut vähemmistöt huomioon, kuten kreikankieliset, näitä ryhmiä saattoi olla kaikkiaan jopa kolmannes väestöstä ja ainakin neljännes. Lisäksi miltei joka viides ei ollut muslimi vaan pääasiassa kristitty (armenialaiset ja ns. kreikkalaiset).
Kreikkalaiset asuivat ikävästi juuri turkkilaisten ydinalueella, Istanbulin ja Izmirin seuduilla sekä Mustanmeren rannikolla. Niinpä heidät siirrettiin. Armenialaiset lahdattiin, mutta kurdit oikeauskoisina jäivät. Vuodesta 1965 kurdien osuus turkkilaisista on kasvanut jostain alle 7 % osuudesta arvioituun 18 %, ehkä enempäänkin. Näin siitä huolimatta, että Turkin tavoite on ollut päinvastainen. Täten Kaakkois-Turkissa jopa 80 % enemmistönä asuvien kurdien osuus kasvaisi tasaisella tahdilla 20 % vuosikymmenessä. Aikaisimmillaan 50 vuoden päästä puolet turkkilaisista olisi siten kurdeja.
Em. luvuissa on syytä olla varovainen aiemmin mainituista syistä johtuen, mutta myös siksi, ettei etnisiä tietoja Turkissa tilastoida. Ongelmat on pistetty piiloon.
Turkin kansan oma itsenäistyminen johti siis jo syntytaistelussaan imperialismiin, kun Sevresin rauhassa Armenialle kaavaillut armenialaiset alueet jäivätkin sodan myötä Turkille. Saman kokivat kreikkalaisalueet sekä briteille ja Ranskalle suunnitellut kurdienemmistöiset alueet - niinpä Turkki sai tuliaisina kurdiongelman, jota ei halua ratkaista.
Ovatko turkkilaiset sitten turkkilaisia? Eivät ole, jos geenejä katsotaan. Turkkilaisten esivanhemmat ovat asuneet aina Anatoliassa. He ovat puhuneet milloin mitäkin kieltä ja kumartaneet milloin mitäkin kuningasta tai profeettaa. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista. Niin nykyeurooppalaisetkin ovat enimmäkseen asuneet sijoillaan tuhansia vuosia. Vaikka historia on täynnä kuuluisia muuttoaaltoja hunneista turkkilaisiin (ovat sukua) ja vandaaleihin, ovat ne kaikki olleet lopulta kantaväestöön nähden pienempien ryhmien vaelluksia. Yhtenä näistä turkkilaiset seldjukit tunkeutuivat Anatoliaan 1071 alkaen. Kristityistä kreikankielisistä tuli hiljalleen turkinkielisiä muslimeja. Nyt toiset ovat pahiksia ja toiset koviksia.
Yhteenveto. Turkkilaisuus on nykyisenä käsitteenä tuore ja historiallisesti osin epäselvä. Muslimit ovat aitoja turkkilaisia, mutta muslimikurdit eivät kuitenkaan. Mahdollisesti joka viides Turkin kansalainen on kurdi, joiden turkkilaistaminen on epäonnistunut. Kurdit ovat liian keskittyneitä alueelleen ja liian suuri joukko, mutta nämä tosiasiat kielletään. Turkkilaisnationalismiin on sisältynyt häikäilemättömyys ja raakuus, mitä ei hävetä vaan kielletään. Turkkilaiset ovat entisiä kreikkalaisia. Sitäkään he eivät voi mitenkään hyväksyä.
Jos jotenkin yrittää tiivistää, turkkilaisuus näyttäytyy keinotekoisena rakennelmana, jota on rakennettu naapurikansojen ja vähemmistöjen kustannuksella. Hajanaiselle pohjalle on pitänyt saada liima, turkkilaisuus. Koska se taas ymmärretään ainakin osin islamilaisuutena, kemalistinen turkkilaistaminen ilmeisesti vivuttaa aina sivuvaikutuksena myös islamismia vahvemmaksi. Nyt tuli pää vetävään käteen. Koska turkkilaisuuden pohja on hutera, sitä on korostettu huutamalla ja iskemällä lujempaa. Pidäkkeitä ei vastavuoroisesti näytä olevan. Takaraivossa on epävarmuus. Käsiin Turkille jäi islamismi sekä sen mukana näköjään diktatuuri.
Lisäyksiä lähinnä viimeiseen kappaleeseen 22.7.2016 20:00.