Oletteko muuten huomanneet että sukupuolten tasavertainen edustus koskee vain siistejä sisähommia, joissa vähintään kohtalaiset palkat sekä monesti erilaisia etuisuuksiakin? Sanotaan että "yhteiskunnan huippupaikat" ovat miesten, mutta jätetään sanomatta että niihin enemmistönä pyrkii miehiä. Jos valinta tehtäisiin arvalla että kumpaa sukupuolta valittavan tulee edustaa, niin vaikkapa viime presidentinvaaleissa valinta olisi osunut mieheen 75 % todennäköisyydellä. Sikäli asettuu uuteen valoon väite että naisen on vaikeampi pärjätä milloin missäkin, koska silloinhan tuijotetaan ainoana muuttujana valittavissa sukupuolta. Tosin jos se on itselle lohduttavaa ajatella että jokainen vaalipettymys ja muu valitsematta jääminen johtuu sukupuolesta, niin sen kun, mutta ei sillä itsepetoksellaan kannataisi tehdä politiikkaa.
Saara Särmä on akateeminen feministi joka purskautti some-jaollaan Reilun Kaupan kahvit kollegoidensa iPhoneille. Hän myös haastoi samalla jokaisen paljastamaan All male panel -kulttuurin jossa asiantuntijoiksi, Saaran teorian mukaan, ei ihan vaan ilkeyttään pyydetä naisia panelisteiksi. Mietin että miksei Saaraa kesäisin häiritse vaikkapa tietyömaiden henkilöstön sukupuolijakauma. Tai miksei hän onnittele somessa jakamalla mitään "Congratulations, you've got an all male plumbing crew" tai vastaavia. Sen sijaan naisten vähäinen määrä on ongelma vain asiantuntijapaneeleissa, ministeripaikoilla, toimitusjohtajina ja viimeisimpänä ihan työmarkkinajärjestönkin toimesta haikailtiin kiintiöitä yhtiöiden hallituksiin. Koska teorian mukaanhan vähäinen määrä johtuu pelkästä sukupuoleen kohdistuvasta sorrosta. Miehiltä on olevinaan jotenkin väärin haluta johonkin asemaan vaikka sitten muodostaen enemmistön hakijoista, vaikkei ehdokaspaikkoja olisikaan rajoitettu ja vaikkei naisehdokkaita ilmoittautuisikaan. Jos ehdolla on pelkkiä miehiä, on saatu vuosikymmenten asennekasvatuksella aikaan reagointi että se olisi jonkinlainen ongelma itsessään. Millä tavoin se naisehdokkaiden vähäinen määrä sitten on kaikkien miesten vika, ei ole vieläkään kerrottu, mutta korjaaviin toimenpiteisiin on silti ryhdytty ihan kuntatasolla erilaisten lautakuntien sukupuolikiintiöiden kautta. Ne on kaiken kukkuraksi säädetty lakiin. Tarkemmin ajatellessa sukupuoli on lopullisen valinnan kriteerinä jo ajatuksena täysin makaaberi. Se taas on selvää että nykyinen tasa-arvopolitiikka on vaatimuksineen pelkkää etujen kahmimista, sukupuolisyrjintää liputtavan propagandan varjolla.
Kaiken huipuksi sukupuolittaminen paikkajaon ja muun osalta johtaa lopulta jossain vaiheessa siihen ettemme pystykään toteuttamaan demokratian tärkeintä asiaa eli valitsijoiden tahdon näkymistä valittavien tehtävissään jakaman vallan suhteen. Puolueissa, siis organisaatioissa joihin tällaiset järjettömyydet iskevät heti journalistipiirien jälkeen, onkin tapana kiintiöidä esimerkiksi puheenjohtajapaikat siten että varapuheenjohtajistoon valitaan lähtökohtaisesti aina myös nainen tai useampikin. Toisinaan sitten kuulee ihan julkisestikin avoimia tunnustuksia että jossain asetetaan naisehdokas ihan vain siksi ettei ehdolla olisi pelkkiä miehiä. Se on vielä omituisinta että samat henkilöt, tuollaisten motiivien myöntämisen jälkeen, sitten ihmettelevät kun sukupuolijakaumaa täydentämään lähtenyt häviääkin niille jotka olivat liikenteessä sisällöillä.
Lopputulos jos varmistetaan kiintiöillä tai vuorottelulla, niin päätöksenteon laatu kärsii, koska pelkkä sukupuoli ei oikeasti tarkoita kuin sukupuolta. Se ei tuo ihmeominaisuuksia jotka tekevät jollain tapaa paremman johtajan tai mitään muutakaan. Ihan päältä laskemalla kun katsoo niin miehiä on/olisi erittäin moniin tehtäviin enemmän tarjolla ehdokkaina tai hakijoina kuin naisia, joten vaikka useamman ehdokkaan kesken valittaisiin arvalla onko valittava mies vai nainen, niin miehenä sinulla olisi yleensä yhdeksän tai kahdeksan arpalippua naisten yhtä tai peräti kahta vastaan. Siitä miksei naisia ole ehdolla enemmän joka paikkaan on sitten eri keskustelu, uskon silti että varmaan syitä on muitakin kuin miesten harjoittama julma sorto. Jos naisia on tasamäärä mihinkään pyrkivissä ehdokkaissa, sukupuolten tasa-arvo näyttää maagisen puolensa siten, että vetäessä arpaa kumpaa sukupuolta valittavan tulisi olla, olisi jo 50/50 -mahdollisuus! Jee! Eihän se mitään muuta merkitse, koska kiintiöiden yhteydessä toisinaan ilmoille heitetty "naisnäkökulma" on joutavaa höpinää, yksi plus yksi on kaksi riippumatta tekeekö laskutoimituksen mies vai nainen, samoin tietyt jutut pitää saada aikaan, riippumatta onko niistä vastaava mies vai nainen.
Jostain syystä kaikkea yllä sanottua on tasa-arvosta eniten huolestuneiden vaikea (tai mahdoton) edes yrittää tajuta. Voisiko olla että heidän tavoitteensa ei olekaan tasa-arvon toteuttaminen tasavertaisten mahdollisuuksien kautta, vaan pyrkimys ajaa sukupuoleen sidottuja pysyviä etuisuuksia?