Olipa kerran kahvila, jossa kävi monenlaista väkeä. Yhdellä asiakkaista oli tapana huudella muille asiakkaille törkeyksiä, toisella oli tapana keksiä muista asiakkaista ilkeitä tarinoita, ja kolmas varasti vitriinistä bebe-leivoksia ja myi niitä ominaan.
Kahvilan pitäjä ajatteli ensin, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja niin jatkui arki kahvilassa näin. Eräänä päivänä kahvilanpitäjä kuitenkin huomasi, että muut asiakkaat olivat kaikonneet. Tilalle oli tullut muutamia uusia, mutta he käyttäytyivät törkeästi ja ostivat vain pihistettyjä leivoksia.
Kahvilanpitäjä sai tarpeekseen ja antoi kolmelle asiakkaalle porttikiellon. He suuttuivat ja riemastuivat samanaikaisesti ja juoksivat torille julistamaan:
”Sananvapauttani on rikottu!”, närkästeli ensimmäinen.
”Tarinani olivat täysin tosia ja kahvilanpitäjä vain haluaa vaientaa ne puuttumalla sananvapauteeni, puuskahti toinen. ”Tämä todistaa, että minä edustan totuutta!”
”Kansalla on oikeus näihin bebe-leivoksiin. Sitä paitsi myin vain kuvankaappauksia leivoksista ja annoin itse leivokset ilmaiseksi. Kahvilanpitäjä haluaa vain puuttua elinkeinooni ja sananvapauteeni!”
Torille kerääntynyt väki alkoi nurista. ”Kyllä täällä Konditorlandiassa on helkkarin huono sananvapaus – ihan kuin Pohjois-Koreassa eleltäisiin! mutta kolme eläköön-huutoa kolmelle asiakkaalle, sananvapauden ja totuuden esitaistelijoille: eläköön, eläköön, eläköön!”
- - - - - - - - - - - - -
Tämä tarina on täysin typerä, mutta kertoo millaisilla tavoilla nykyään perustellaan kotimaisia sananvapauskysymyksiä.
PS-nuoret ovat sinnikkäästi yrittäneet vedota sananvapauskorttiin toivoessaan kiihotuspykälän poistamista, ja heidän mielestään islamin kritisoiminen on on tehty hankalaksi.
Ei se ole hankalaa. Itse uskontokriittisenä olen kritisoinut uskontoja riittämiin, mutta koskaan ei ole tarvinnut lähteä dehumanisoimaan kansanryhmiä, trivialisoimaan heidän ihmisarvojaan. Raja on hyvinkin yksinkertainen, mutta meillä on jo nyt runsaasti itsepätevöityneitä islam-kriitikkoja jotka tekevät ihan jotain muuta kuin kritisoivat islamia. Ja ihan rauhassa hekin saavat saarnata. Ajatelkaa nyt: sananvapautemme on niin laaja, että toiveet etnisistä puhdistuksista leikkaavat ilmatilaa päivittäin. Olisi ollut isovanhemmille paljon kerrottavaa.
Tänään uutisoitiin MV-julkaisun vuotamista salaisista asiakirjoista, joissa poliisi vaatii MV-sivuston ja sen kainalosauvan Überuutisten sulkemista, koska ne harjoittavat jatkuvalla syötöllä lainvastaista toimintaa. Tutkittavien rikosnimikkeiden lista on pitkä. Sivustojen ylläpitäjä on melkoinen niiloylivainio, joka on onnistunut vakuuttamaan seuraajiaan, että kyse on sananvapauden rajoittamisesta ja henkilökohtaisesta vainosta.
Niin, se siis kirjoitetaan rahapelirikos, rahankeruurikos, törkeä kunnianloukkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, tekijänoikeusrikos, mutta äännetään sananvapaus. Silkkaa sananvapautta sekin antaa erilaisten häirikköryhmittymien tai Venäjän lakeijojen pelotella ihmisiä, tai vaikka kettuilla päin naamaa äideille, jotka pyytävät julkaisua poistamaan anastetut kuvat pienistä lapsista. Yhtä hyvin voisi varastaa kaupasta Jari Tervon viimeisimmän romaanin ja perustella sitä sananvapaudella.
Eksploitaatio ei ole sananvapautta, eikä sananvapaussuoja päde enää laittomuuksiin. Juoruämmiäkin paheksuttiin aikoinaan, nykyään siitä on tullut jonkinlainen hyve.
Myös verkkolehtien kuten Uuden Suomen moderointi jaksaa herättää ihmisissä tunteita, siitäkin huolimatta ettei tällaisia kirjoitusmahdollisuuksia ole ollut olemassa kuin vähän aikaa. Minusta on hienoa, että US kantaa huolta kirjoittajien viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, sekä pitää yllä keskustelun tasoa. En tiedä kuinka kauan esimerkiksi ministerit jaksaisivat tarjota alustalle ajatuksiaan, jos seurana on jatkuvasti kasvottomia räyhähenkiä.
Kirjoitusoikeudet voi siis menettää kohtalaisen nopeastikin. Joillekin se on suoranaista urheilua päästä testaamaan kuinka nopeasti se käy – näin pääsee kiillottelemaan sananvapausmarttyyrin kruunua ja vakuuttelemaan, että ”vaiettua totuuttahan” tässä edustetaan, vaikka pintaa raaputtamalla löytyy myygeliä. Sananvapauskortin heiluttelu kannattaa – sillä saa huomiota erilaisiin tarpeisiin.
Ei Suomi ole Pohjois-Korea. Tuskin koskaan on ollut niin lukemattomia mahdollisuuksia ilmaista, vaikuttaa, kommentoida, kritisoida, perustaa puolueita, julkaisuja, viestiä, seurata lehdistöä joka on viidettä vuotta maailman ykkönen lehdistönvapaudessa. Uhkiakin sananvapaudelle toki on, mutta ne eivät ole niitä, joihin nyt on hyökätty sananvapauskortilla. Oma sananvapaus pitää myös sisällään vastuuta.
Tällaista sananvapauskeskustelua ei edes käytäisi, jos Suomi olisi Pohjois-Korea, Turkki tai Venäjä. Sanavapauden uhkien kohtaajat ja niiden puolesta taistelevat ovat ihan muita ihmisiä.