Pokémon Go -kännykkäpeli on vetänyt Suomeakin uuteen asentoon. Viime viikolla seurasin tilannetta yksi ilta Seinäjoella Mission Cafén terassilta Lakeuden ristin kupeessa. En voinut sille mitään, mutta jonkinlainen sci-fi leffan fiilis hieman tuli, kun seurasin keskustan ja Aalto-keskuksen maisemaa kunnon panoraamalla.
Lyhyelläkin katselmuksella löytyi 5-6 eri ihmisryhmää, jotka seurasivat katse naulittuna puhelimiaan kuin jonkinlaiset zombiet. Kulttisarja Walking Dead käväisi mielessä.
Aluksi ajattelin, että joku maailmanlaajuinen liikuntapalkinto tälle pelin luojalle pitäisi antaa, kun saa tenavat ja vähän vanhemmatkin pois ruudun ääreltä liikkeelle elävään maailmaan.
Löysin kolikon toisen puolen kuitenkin nopeasti.
Perjantaina sattui näet jotain pysäyttävää. Pari teinilikkaa tuli illalla Jopoillaan aseman laiturialueelle katseet naulittuina älypuhelimiinsa. Kuulin sivusta kuinka taas jahdattiin jotain digitaalista hahmoa.
Toinen likoista katseli ykköslaituria ja tokaisi, että nyt kun junaa ei näy, hänpä hakee kakkoslaiturin puolelta jonkun hahmon. Siitä suit sait sukkelaan vaan aidan yli toisen kiskoparin ylitse kakkoslaiturille ja saman tien takaisin samoja reittejä ykköslaiturille.
Sopii kysyä, että minkälaisia rajoituksia peliin on ylipäätään luotu? Lehdistä on saanut lukea kuinka jo nyt on menty kielletyille alueille vääriin kellonaikoihin. Milloin huvipuistoissa, milloin hautausmailla.
Nuo nyt ovat vielä kohtuu pieniä harmin aiheita, mutta vastuukysymyksiä aletaan varmasti penätä, jos pääradalla joku 12v. poitsu jää junan alle Pokémon-jahdissa. Ja Iltalehtikin osoitti uutisessaan kuinka nuori poika juoksi risteysalueella jonkun hahmon perässä. Autoilija sai laitettua ajoissa liinat kiinni, mutta näin ei aina tapahdu. Enemmän kriittinen paikka maantie on kuin joku hautausmaa tahi Linnanmäki.
Ja tämän lisäksi onhan Suomi täynnä muitakin kiellettyjä alueita. Kaikki varuskunta-alueet ovat esimerkiksi tällaisia alueita, samoin toista tuhatta kilometriä pitkä itärajamme rajavyöhykealue. Koskakohan saamme lukea ensimmäisen itärajan ylittäneestä teini-ikäisestä Pokemon-jahtaajasta?
Ja samaten aivan hengenvaarallisia paikkoja ovat esimerkiksi sähkön jakelukeskukset. Voiko näiden aitojen sisäpuolella olla Pokémoneja?
Hei, sinä karttapohjan luoja eli Google sekä pelin luoja, herätys! Eikö joitain varoalueita voi luoda, mistä näitä digitaalisia hahmoja ei voi löytää? Esimerkiksi maanteille ja rautateille kymmenen metrin turva-alue. Ihan simppelistä turvallisuuskysymyksestä on kuitenkin kyse ja aivan varmasti nykytekniikalla toteutettavissa.
Näyttää siltä, että Pókemon-villitys ei ole ihan näillä näppäimillä laantumassa. Koulujen alkuunkin on vain muutama viikko enää. Jonnekin tämän päivän yhteiskuntaopin tunnille soisi opetussuunnitelmaan lisäyksen siitä, miten Pokémon Go pelissä soisi toimivan tässä päivässä.
Pelin luoja puhuu peitellysti laajennetun todellisuuden pelistä, missä yhdistyvät virtuaalimaailma ja todellisuus.
Laajennetussa todellisuudessakin 160 km/ h. ajavan junan jarrutusmatka on kilometrin luokkaa eikä se voi väistää ja sähkölankojen jännite ei vähene pätkäkään riippumatta siitä ollaankaan laajennetussa todellisuudessa vai ei.
Siinäpä opettajille, pelin laatijoille, vanhemmille, pelaajille ja meille kaikille muille vähän miettimistä.