Ei liene mikään yllätys, että kun kysytään yrittäjiltä syytä Suomen huonoon taloustilanteeseen, syy löytyy aina muualta kuin yrittäjistä itsestään.
Joskus tarjotaan syntipukiksi työntekijöitä, mutta se ei voi pitää paikkansa, koska tutkimuksissa suomalainen työ on markkina-alueen kontekstissa kovin halpaa ja irtisanominenkin on helppoa. Joskus ehdotetaan, että tuotekehittelyä tai innovaatioita tarvitaan lisää, mutta toisaalta Suomihan oli kauan kriisin alun jälkeenkin innovatiivisuuden kirkkainta kärkeä. Kilpailukyvyssä olemme edelleen huipulla. Yritysjohtajilta kysyttäessä syy löytyy aina muualta, paitsi johdosta itsestään.
On jo sinänsä mielenkiintoista, että miksi yritysjohdolta ylipäätään kysytään aina mielipidettä talouteen. Ei tehtaan työntekijä tiedä välttämättä tuotesuunnittelusta mitään, joten miksi pankkiiri tai firman johtaja tietäisi mitään makrotaloustieteestä?
Jopa täysi idiootti osaa myydä tuotteita, jotka on tuotettu puoli-ilmaiseksi. Ei kiinalainen myyntimies omaa mitään itämaista viisautta, vaan hänen aineellinen tilanteensa on naurettavan helppo. Myyntitaitoa vaatii se, kun tuote ei ole halvimmasta päästä, vaan tuote pitäisi osata kaupata laadulla tai muilla ominaisuuksilla. Mukavuudentunteeseen tuudittautunut suomalainen myyntimies ei kerta kaikkiaan osaa tätä, ja vie koko maan mukanaan. Sitten hän vielä kehtaa valittaa, että maailma ei tarjoa hänelle kaikkea helposti tarjottimella.
On asia sinänsä jos suomalainen yritysjohto on yksinkertaisesti uusavutonta, mutta lisäksi se vaatimalla vaatii itselleen leijonanosan siitä jäljellekin jäävästä vauraudesta. Siivooja sentään noudattaa palkkamalttia, mutta yritysjohtajat mässäilevät ja ahmivat itselleen silmittömat omaisuudet, vaikka ammattiryhmänä he aiheuttavat suoranaista vahinkoa.
Myönnän toki, että yritysjohdon syyttäminen yleisesti on epäreilua. Pienyritysten johdolla on vielä omassa toimintansa vaiheessa vähän tekemistä koko maan taloustilanteen kanssa, joten tietenkin syy on lähinnä suurten ja keskisuurten firmojen päsmäröivässä johdossa. Silti, tärkeintä olisi myöntää, että perinteiset selitykset eivät päde. Työvoima ei ole erityisen kallista, irtisanominenkin on helppoa, innovaatioita on löytynyt ihan viime vuosiin asti, teknologiassa olemme edelleen kärkimaa ja kilpailukyvyssä nyt vain olemme kerta kaikkiaan hyviä. Ainoa jäljelle jäävä ketjun osa on johto ja myynti, joka tehdään ala-arvoisesti. Tämä nyt kokonaan sivuuttaen kysymykset siitä, että missä määrin loputtoman talouskasvun tavoitteleminen ja ikuinen vienti on edes realistista.
Suomalainen liike-elämän johto on eittämättä sitä mieltä, että se tekee parhaansa Suomen tilanteen parantamiseksi. Ollaan kuitenkin rehellisiä itsellemme: siihenkin on jokin syy, miksi suomalainen yritysjohto toimii Suomessa, eikä saa työtarjouksia Wall Streetilta. Mihin me edes tarvitsemme tätä myyntitaidotonta ja hillittömän kallista pomojen yhteiskuntaluokkaa? Lopetetaan jo insinöörien, duunareiden, viranomaisten ja professoreiden turha kiusaaminen. Ongelma on alisuoriutuvassa myyjässä.