Euron tulevaisuudesta on aloitettava avoin keskustelu. Näin vaatii valtiovarainministeri Alexander Stubb. Hän sanoi puheessaan 24.8.2015, että ”Euro on ollut Suomen historian ylivoimaisesti vakain valuutta. Se tekee meidän valuutasta niin hienon, että ensimmäistä kertaa meillä on sananvaltaa. Aiemmin meidän markkahan oli suurvaltapolitiikan väline”.
Jaa että Suomen markka (1860-2002) oli suurvaltapolitiikan väline? Millä ihmeen tavalla? Miten pienen maan oma raha voi olla suurvaltapolitiikan väline? Onko Ruotsin kruunu nyt suurvaltapolitiikan väline?
Stubbin mukaan ”meidän” valuutta on niin hieno, että ensimmäistä kertaa meillä on sananvaltaa. Mihin suomalaisilla nyt on sananvaltaa? Ei ole omaa rahaa, ei omaa rahapolitiikkaa, ei itsenäistä talouspolitiikkaa. Kun rahan kurssi ei jousta, pitää ihmisten joustaa. Työttömyys ja köyhyys lisääntyvät. Yhteiskunnallisen kehityksen ohjat on annettu pois käsistä.
Ja todellakin euro on suurvaltapolitiikan väline – eikä markka! Eurolla alistetaan valtiot ja kansalaiset markkinakuriin. Valtiot on alistettu yksityispankkien laina-asiakkaiksi, vaikka nuo valtiot – siis kansalaiset, veronmaksajat – joutuvat takaamaan pankkien pystyssä pysymisen. Euron avulla viedään pohja julkisilta palveluilta ja yksityistetään kansallisomaisuuksia. Tästä harvainvallasta harvat hyötyvät, monet kärsivät.
On pakko olla tyly. Lainaan professori Keijo Korhosta, joka 1990-luvun alussa sanoi, että elämme poliittisten kääpiöiden aikaa. Myöhemmin Korhonen on todennut, että EU-Suomi muistuttaa yhä enemmän potilaiden runnaamaa hullujenhuonetta. Pahinta arviossa on sen totuudenmukaisuus.
Stubbin väite euron vakaudesta on kaiken muun keskellä vähemmän huomiota herättävää. Mutta millainen olisi ollut epävakaa euro? Euro vahvistui muutamassa vuodessa esim. suhteessa USA:n dollariin yli 90 prosenttia. Se tuli Suomessa hyvin kalliiksi.
Entä se avoin keskustelu euron tulevaisuudesta? Mitään todella avointa keskustelua EU-asioista ei Suomessa ole ollut tähän mennessä.
Hallituksessa on nyt keskusta, joka ratkaisi Suomen EU-jäsenyyden 1994 vastoin omien äänestäjiensä enemmistön tahtoa. Siellä on perussuomalaiset, joka nousi suurpuolueeksi, koska esitti olevansa vaihtoehto europolitiikalle, ja valtamedia tarjosi tämän näennäisopposition äänestäjille tarjottimella. Siellä on kokoomus, joka yhdessä edellisten kanssa toteuttaa hyvässä hengessä kansalaisten enemmistöä kyykyttävää politiikkaa.
Meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu. Harvainvalta on nyt tukevasti niskan päällä, koska kansalaiset on vallannut alistuminen. Taisi olla Snellman, joka 1800-luvun synkkinä hetkinä kirjoitti, että ”Suomen kansa on laskettu hautaansa. Siitä itsestään riippuu nouseeko se sieltä”.