Viikonloppuna Helsingissä osoitettiin mieltä. Kohteena oli hallituksen oletetut tulevat leikkaukset. Mitä jäi käteen? Innovaatio per---een? Kapitalismi alas? Kivat hegailut Hesassa kavereiden kaa?
Tuskin kukaan sekalaisesta mielensäosittajien joukosta "aikuisten oikeasti" ajatteli, että tällä riehumisella olisi jotakin merkitystä Suomen lähitulevaisuuden kannalta. Tuskin monikaan löi vetoa sen puolesta, että maanantaina hallitusherrat istuvat neuvottelupöytään kämmenet märkinä ja päivittelevät väkimäärää viikonlopun mielenilmaisussa. Pian pullat ja kaffeet juotuaan herrat peruvat eläkeläisten asumistuen rokotukset ja koulutusleikkaukset. Stubb ehtii lähettää twiitin, jossa kiiittää mielensäosoittajia neuvokkaista ohjeistuksista.
Hallitusherrat kokoustivat kyllä maanantaina, mutta kukaan heistä tuskin muisti miksi tv:n uutisissa punaliput heiluivat. Oliko uutispätkää Pohjois-Koreasta? Porukkaa vaeltamassa Sillanpään, vai Keekin, konserttiin?
Mielenosoitukset ovat sallituja sen vuoksi, että kansa saa purkaa paineitaan ja eliitti jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Elämä rullaa täysin demokratian ohjekirjasen mukaisesti. YK:n ihmisoikeuksien julistusta ei ole loukattu, kansainvälinen media ei osoita syyttävää sormeaan ilkeitä hallitusherroja kohtaan. Ja mielensä osoittajat ovat tyytyväisiä kun "ovat sentään yrittäneet jotain", palailevat kotikonnuillensa ja alkavat odottaa mitä media heistä suostuu kertomaan ja onko facebuukissa peukalot ylös vai alas päin. Suomessa ja maailmalla kaikki hyvin.
Mielenosoitukset tulisi Suomessa kieltää. Kansa saisi kasvattaa kiukkuaan ilman tietoa kiukunpurkauskulkueista. Kansalaiset saisivat pienissä ryhmissä jupista keskenään, mutta järjestäytyneet mielenilmaisut tulisi kieltää ankaran rangaistuksen uhalla. Kuinka moni eläkeläinen silloin nousisi sohvatuoliltaan ja uhmaisi valtiovaltaa? Veikkaisin ettei kovin moni, ei yksikään. Kuinka moni "Kallion Kuplassa" asuvat rohkenisi heiluttaa "Sosialismi nyt"-banderollia kadulla , jos rangaistuksena olisi viisi vuotta vankeutta? Ei kukaan. Hallitus on äänestetty hallitsemaan.
Jos kansa kiellosta huolimatta alkaisi jupista hallitusvaltaa vastaan, se täytyisi tehdä piilossa, salaa, maan alla. Asumistukensa puolesta huolissaan oleva eläkeläismummo Korsosta alkaisi kirjailla tyynyliinoihinsa "Alas Sipilä!" tekstiä ja tuulettaisi niitä parvekkeellaan. Opinnoistaan huolissaan oleva kalliolainen nuori suoltaisi yliopiston kopiokoneella lentolehtisiä. Vanha vallankumousromantiikka valtaisi maan: taistelurunot kulkeutuisivat kädestä käteen taksijonoissa, festareiden kaljateltoissa. Joku peräkammarin poika kokisi elämänsä vihdoinkin tärkeäksi piilotellessaan pyssyntorrakoitaan heinäpaalien alle, valtionvirkamiehet alkaisivat boikotoida hallituksen päätöksiä jakamalla ylimääräisiä avustuksia hädänalaisille jne.
Hallituksella olisi tietenkin kätyrinsä vakoilemassa kansalaisia. Tieto salaisista operaatioista kantautuisi Kesärantaan. Sipilän otsalla kihelmöisi hiki. Otsaluun takana alkaisi kyteä ajatus, että ehkä se eläkeläisten asumistukijuttu on liian raju tässä vaiheessa, antaa tilanteen rauhoittua, maa ei kaipaa enempää sekasortoa. Leikkauksien terävin kärki perutaan, ja kätyrit viestittäisivät, että kansa on palannut päätteittensä ääreen pasianssia pelaamaan. Maassa kaikki hyvin.
Neuvostoliitossa oli aidot mielenosoitukset kiellettyjä. Silti se hajosi, valta vaihtui. Saiko kansa siellä mitä kansa halusi, on toinen juttu. Mutta Suomessa mielenosoitukset tulisi kieltää.