Kansainvälinen käsite tolerance on suomennettu suvaitsevaisuudeksi vaikka sen voisi myös kääntää sietämiseksi. Jos ottaisimme käyttöön sanan sietäminen, niin siitä voisi olla monenlaisia etuja. Suurin etu olisi siinä, että sana sietäminen olisi selkeämpi ilmaisu omaksua suurelle yleisölle, sillä kyse on nimenomaan siitä, että suostumme sietämään jotain asiaa tai ihmisryhmää, jonka ajatuksista ja arvoista emme itse innostu. Esimerkiksi suostumme sietämään uskonryhmä X:ää, vaikka emme itse mitenkään innostu uskonryhmän opeista tai arvoista, ja ilmaisemme tämän sietämisen siten, että emme puheissamme hyökkää tätä ihmisryhmää ja sen uskonnollisia oppeja vastaan, vaan annamme näiden ihmisten elää rauhassa.
Joku tai jotkut ovat joskus kääntäneet kansainvälisen käsitteen tolerance suvaitsevaisuudeksi. Ehkä käännöstä harkittaessa on mietitty myös sanaa sietäminen, mutta käännöstyötä tekevä virkamies on sitten valinnut sanan suvaita soveliaammaksi käännökseksi. Ehkä hän on näin halunnut antaa positiivisemman kuvan asioista. Kuitenkin nykypäivän vihapuheen täyttämässä maailmassa voisi olla parempi puhua sietämisestä, sillä nykymaailma on raaempi ja raadollisempi kuin mitä se oli vielä muutama vuosikymmen sitten, kun käännöstä mietittiin. Kääntäminen on aina luovaa, ja sen huomaa mm. siitä, että toinen käsite, integroituminen, päätettiin kääntää suomeksi muotoon kotouttaminen.
Yksi vaihtoehto olisi myös se, että sanaa ei suomennettaisi lainkaan, vaan kansainvälisestä muodosta tehtäisiin sivistyssana, toleranssi, ja käytettäisiin sitten sitä. Näinhän on menetelty lääketieteessä, jossa puhutaan toleranssin kehittymisestä, eli siitä, että ihminen alkaa sietämään jotain lääkeainetta tai esimerkiksi huumetta, ja vaaditaan aina suurempia ja suurempia annoksia vaikuttavaa ainetta saman vaikutuksen saamiseksi. Tällöin voitaisiin puhua esimerkiksi toleranssista homoja ja lesboja kohtaan, ja vastaavasti toleroimattomuudesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Sietäminen olisi parempi suomennos tolerancelle sen vuoksi, että monille ihmisille sanan suvaitsevaisuus kautta on syntynyt virheellinen käsitys siitä, että vähemmistön uskomuksista tai ominaisuuksista olisi jotenkin oltava innostuneita. Suvaitsevaisuus antaa sanana sen kuvan, että vähemmistön asioihin olisi jollain lailla mentävä mukaan. Tämä on kuitenkin aivan väärä olettamus. Emmehän esimerkiksi voi olla innostuneita toisen uskonnon opeista, koska ne ovat oman uskontomme oppien kanssa ristiriidassa. Sietämisen tai suvaitsevaisuuden ajatuksena kuitenkin on se, että noudatamme hyviä käytöstapoja ja annamme toisten ryhmien olla rauhassa. Vaikka toisen ryhmän tavat tai uskomukset tuntuvat meistä etovilta, niin hyvien tapojen vuoksi emme mitenkään tuo kanssakäymisessä esille näitä meidän tuntemuksiamme, vaan esitämme roolia, jossa suhtaudumme vähemmistön tapoihin neutraalisti tai välinpitämättömästi. Rooleja omaksumalla ja esittämällä voimme toimia vuorovaikutuksessa sellaistenkin ihmisryhmien kanssa, joiden uskonnollisia, seksuaalisia tai muita ominaisuuksia emme sisimmässämme tunnetasolla hyväksy.
Kaikkea meidän pitääkin sietää.