Jokaisella meistä, jotka synnymme ihmisenä maailmaan on omanlaisensa fyysiset edellytykset elää elämänsä. Me emme voineet itse valita elämämme alkuhetkiä. Meillä ei ollut osaa ei arpaa siihen minkälaisina synnyimme. Me emme voineet valita ihomme väriä, emme maata, emme yhteiskuntaa, emme vanhempiemme varallisuutta, yhteiskunnallista asemaa, emme tulevaa ulkonäköämme, emme voineet valita tulevaisuuttamme – synnyimme ja haukoimme elämän kehoomme tahtomatta.
Meidän syntymämme oli ihme, syntyä ihmisenä, mutta me syntyessämme emme voineet valita, emme päättää, että synnymmekö fyysisesti terveenä vai fyysisesti vajavaisina. Kukaan meistä ei ole syntyessään tähän maailmaan voinut valita fyysistä rakennettaan tai sukupuoltaan.
Et Sinä, en Minä, voinut tietää sitä, mitä elämä tuo tullessaan.
Me emme voineet ennen syntymää valita ympäristöä, jossa tulemme elämään. Emme voineet valita mitään uskontoa tai poliittista suuntausta, joka luo elämämme edellytykset.
Katsokaa muitakin lapsia, kuin omianne, niin näette vauvojen, lapsien, hymyn ja naurun, ilon ja surun. Viattoman elämän alun, jonka vanhemmat voivat taata onnelliseen tulevaisuuteen tai tuhota sen kaiken. Hyvän ainutkertaisen elämän.
Juuri Sinä olisit voinut syntyä varakkaaseen perheeseen. Juuri Sinä olisit voinut syntyä rakastavien vanhempien lapseksi, joka olisi tukenut Sinua elämän iloissa ja karikoissa. Juuri Sinä, olisit voinut syntyä Afrikkaan, kärsien nälkää ja puutetta. Juuri Sinä olisit voinut syntyä terroristien lapsena ja kuolla jo nuorena itsemurhapommittajana.
Vauva ei voinut valita syntymäänsä, mutta me aikuiset voimme valita, että minkälaiseen elämään lapsemme syntyvät.
Useasti, kun maailmalla kohtaan perheitä vauvojen tai lapsiensa kanssa, niin pohdin sitä, että miten niin kauniista, iloisesta ja elämää täynnä olevasta aikuisen alusta voi kasvaa niin erilaisia ihmisiä; välinpitämättömiä, itserakkaita, omaa etuaan tavoittelevia, suvaitsemattomia, terroristeja, rikollisia, väkivaltaisia… Yhdessäkään vauvassa ei ole niitä arvottomia siemeniä, vaan aikuiset ne siemenet lasten mieliin istuttavat.
Miksi me aikuiset pidämme kiinni uskomuksistamme, joihin ei ole mitään todistettavaa perustetta, kuin vain vanhat kirjoitukset. Miksi me aikuiset syötämme lapsille leivän mukana vihaa, suvaitsemattomuutta, eri arvoisuutta, väkivaltaa ja hyvään elämään kuulumattomia arvoja?
Miksi me aikuiset haluamme pitää kiinni sellaisista elämän arvoista, jotka luovat ja tuovat kärsimystä toisille ihmisille?
Miksi Me emme halua herätä aamulla iloisella mielellä ilman murheita, vaan haluamme aloittaa uuden päivän luomalla ja tuomalla murheita toisille kanssaihmisille, jotka elävät meidän kanssa tässä samassa ajassa?
Miksi lyhyt elämämme, joka kestää vain muutamat kymmenet joulut ja juhannukset, täytyy olla itsemme aiheuttamaa kärsimystä toisille, joka heijastuu meihin itseemme, kuin peilin kuvajainen, ja aiheuttaa meidän oman kärsimyksemme?
Se kaikki, minkä me keräämme vilpillisesti toisilta tässä ajassa eläviltä, me menetämme elämämme ajan loputtua – kuoltuamme. Kaiken sen, jonka toinen vilpillisesti meiltä vie, menettää sen kaiken hänen elämän loputtua – kuollessaan.
Vain hautakivet ja muistosanat meistä hetkeksi jää, kun iäisyys on loputon.
Lapsille jää se perintö, jonka loimme. Joko viha, kärsimys tai rakkaus, onnellisuus. Kaunis planeettamme tai tuhottu ainutkertainen Maapallomme.
Maailmalla on alkanut heräämään jälleen sotia edeltävä kansallistunne, joka erottaa ihmiset toisistaan, luo eriarvoisuutta ja vihaa, josta seuraa kärsimystä ja enneaikaista kuolemaa. On ihmissieluja, jotka kuvittelevat olevansa kuolemattomia ja fyysisesti vahvoja, mutta ovat henkisti heikkoja, erilaisten ajatussuuntien pauloissa. He tietämättään tuhoavat kaiken hyvän, josta heidän lapsensa olisivat voineet nauttia.
Toisaalta viimeisten vuosikymmenten taloudellinen ahneus on luonut valtavasti maailmanlaajuista kärsimystä, jota ei ehkä voi tuhota muulla tavoin, kuin tuhoamalla sen ahneuden perustan, sillä eriarvoisuus on kasvanut sellaiseen mittaan, josta ei voi kehittyä tasa-arvoista yhteiskuntaa?
Itse olen vain maatalon poika, joka on nähnyt laajasti elämää, mutta nähnyt myös kuinka karja viedään teuraaksi ja sika ripustetaan jaloistaan roikkumaan ajusillan alle jouluna ja valetaan verestä tyhjäksi. Itse olen sitä verta pitänyt juoksevana lakkaamatta sekoittaen. Verilettuja tehtiin ja joulukinkku paistettiin. Niin loppui sian elämä ja niin loppuu ihmisen elämä. Ei ole eroa kierrätetäänkö ruho vai haudataanko se siunattuun maahan. Ero on vain siinä, että ihminen tappaa eläimen ravinnokseen ja toisen ihmisen valtaa, varallisuutta, uskonnollisia tai muita arvoja tavoitellakseen.
Valinnan me teemme sinä aikana, kuin elämme – emme ennen sitä, emmekä kuolemamme jälkeen.
Tässä Sunnuntaisaarnani tänään. Tee itse valintasi – sen mukaan lapsesi valitsevat elämän suunnan, joka luo ihmiskunnan tulevaisuuden. Valinta on Sinun, ei kenenkään toisen.