Vuonna 1974 Britanniassa julkistettiin virheellinen tutkimustulos hinkuyskärokotteen vaikutuksesta. Sen seurauksena rokotteen ottajien määrä putosi noin 80 prosentista alle kolmannekseen, sadattuhannet saivat hinkuyskän, 5000 joutui sairaalahoitoon ja 36 lasta kuoli. Näin kirjoittaa toimittaja Olli Sulopuisto viime vuonna julkaisemassaan artikkelissa rokotevastaisuudesta.
Rokotteet ovat yksi esimerkki salaliitoista, tiedon vääristelystä tai tietämättömyydestä, jota viranomaisten väitetään levittävän. Rokotusten lisäksi suosittuja viranomaisten väärän tiedon lähteiksi väitettyjä ovat myös ruoan terveellisyys ja katastrofin mittasuhteet saavuttavat onnettomuudet.
Estonian uppoamisesta varmasti kuulee vielä väitettävän, että se on ollut rikollisten tai jonkin vihollisvaltion tekosia. WTC kaksoistornien tuhoutumisen yhteydessä tuhoutuneesta pienemmästä tornista on salaliittoteorioita edelleen, vaikka videokuvat ja tutkimustieto tukevat muuta.
Ruokaan liittyvistä kiistoista yleisimmät epäluulot liittyvät rasvoihin ja ravintoympyrän antamiin ohjeisiin. Keväällä A-studiossa tuli ilmi, että siinä kun itseoppinut ravintotieteilijä, joka väitti ravintosuosituksia virheellisiksi, saa elää elämäänsä rauhassa, ammattilaisen ravintotieteiljän turvallisuutta on uhattu.
Itsekin olin hiljattain keskustelussa, jossa viittaamaani ruotsalaista virallista terveystilastoa väitettiin vain kylmästi viranomaisten väärentämäksi. Miten sellaista keskustelua enää voi jatkaa? Pitääkö lähteä ajatuksesta, että kaikki mitä viranomaiset sanovat, on joko valhetta, vääristelyä, tietämättömyyttä tai jopa salaliittoa?
Salaliittoteoreetikkojen argumentit ovat vieläkin huonompia
Pidän ihan terveellisenä sitä, että viranomaisten toimintaa kohtaan ollaan kriittisiä. Mutta näiden kriitikoiden väitteet vain tuntuvat usein olevan vielä huonompia kuin se mistä he syyttävät viranomaisia. Vastaväitteitä ei useinkaan pystytä todistamaan, vaan ne perustuvat mutulle. Ja koska on muodikasta epäillä auktoriteetteja, mutu menee kivasti läpi. Niinpä joku voi vaikkapa julistaa, kuinka on jättänyt rokottamatta lapsensa, eikä mitään ole sattunut. Tuossa Sulopuiston artikkelissa viitataan tällaisen käyttäytymisen seurauksiin.
"Yhdysvalloissa on tämän vuoden alkupuolella löydetty jo 173 tuhkarokkopotilasta. Niistä kaksi kolmasosaa sai alkunsa Kalifornian Disneylandissa, josta se levisi rokottamattomien ihmisten mukana maan toiselle puolelle ja Kanadaan saakka."
Nyt kun brexit on tapahtunut poliitikkojen valheiden seurauksena, olympiaurheilijoita on jäänyt kiinni dopingista ja Donald Trump kilpailee Hillary Clintonin kanssa siitä, kumpaa pidetään pahempana valehtelijana, on toki otollinen hetki uskotella, että koko maailma on pelkkää salaliittoa.
Mihin on kadonnut ajatus siitä, että suurin osa ihmisistä pyrkii kuitenkin tekemään asioita hyvin ja tutkimukset ovat yleensä vertaisarvioituja? Toiset tiedemiehet ovat tarkistaneet kilpailevan tutkimusryhmän metodeja ja tulosten luotettavuutta. Aina on toki ollut niitäkin ihmisiä, jotka likaavat pesän, valehtelevat, vääristelevät ja pelaavat omaan pussiin. Mutta eikö se ole kuitenkin hupaisaa, että viranomainen, joka joutuu aina perustelemaan asiansa virallisella tutkimustiedolla, on tulilinjalla ensimmäisenä?
Winston Churchill on kuulemma joskus sanonut, että hänen puheessaan oli niin paljon yksityiskohtia, että vaikka niissä olisikin ollut virheitä, vastapuolella olisi mennyt viikkoja tarkastaa kaikki yksityiskohdat. Mitä luulette, kumpi puoli, viranomaiset vai salaliittoteoreetikot, käyttävät tätä taktiikkaa useammin?