Hiljattain uutisoitiin poliisikoira Börjestä, joka loukkaantui vakavasti työtehtävällä. Koira toimitettiin uutisten mukaan asianmukaiseen hoitoon ja myös leikattiin. Eräässä kuppilakeskustelussa sanottiin, että koiralta olisi pitänyt ottaa nirri pois eikä tuhlata verorahoja sen hoitoon, koska ei siitä enää kuitenkaan koskaan kunnon palveluskoiraa tule. Olen jyrkästi eri mieltä.
Pitää muistaa, että koulutettu koira toimii käskyjen mukaan niinkuin ihmiset ovat sen opettaneet. Siihen, että koira loukkaantuu työssään jonkun höyrypään toimesta on osavastuu myös niillä joille koira työtään tekee. Vähintä mitä voi tehdä on hoitaa koira kuntoon riippumatta siitä pystyykö se enää koskaan toimimaan niissä tehtävissä joihin se on koulutettu. Koira voi saada traumoja siinä kuin ihminenkin.
Koira on hyvä ja tarpeellinen apu poliisille. Kenestä hyvänsä ei koirapoliisiksi ole, ja niinpä koirien hoitajiksi valikoituvatkin ne, jotka tulevat luonnostaan niiden kanssa hyvin toimeen. Tunsin takavuosina yhden koirapoliisin, ja voin hieman humoristisesti todeta, että en koskaan kuullut hänen puhuvan vaimostaan samanlaisella lämmöllä kuin hoidossaan olleesta saksan paimenkoirasta.
Myös koiran nimi Börje sai keskustelussa huomiota. Valistuneen kuppilajengimme yhteinen johtopäätös oli, että jäämme odottamaan Perussuomalaisten kansanedustajilta kysymystä siitä miten Suomen valtion palveluksessa olevalla koiralla voi olla ruotsalaisperäinen nimi. Sankarikoirahan on nimensä perusteella ilmiselvästi pakkoruotsitettu. Ainakin Laura Huhtasaaren kommenttia odotellaan, vaikka lomakiireet painavatkin päälle.