jatkoa 31.7. ja 4.8. julkaistuihin kirjoituksiin
Osa III Asuntokannan parantaminen
Suomessa on valtava määrä omakotitaloja ja pienehköjä taloyhtiöitä, joilla ei ole varaa eikä kenties jaksamistakaan korjata/korjauttaa sisäilmaongelmaista asuntoaan. Suomalainen verotus pitää huolen siitä, että keskituloinen palkansaajakin joutuu usein lykkäämään talonsa ylläpitoa, varsinkin jos ei osaa tehdä sitä itse. Tähän olisi helppo ratkaisu: kiinteistön korjauskulut tulee saada vähentää verotuksessa. Tämä koskisi niin yksityishenkilöitä kuin taloyhtiöiden osakkaitakin silloin, kun kyse on kiinteistön ylläpidosta.
Samalla suuret vuokranantajat, kunnat mukaanlukien, tulee tiukan korvausvelvollisuuden uhalla velvoittaa pitämään asuntojensa sisäilma kunnossa. Nyt on useita asuntokohteita, joissa asukkaat sairastuvat muutamassa viikossa ja joutuvat muuttamaan pois, sillä korjauksia ei suostuta tekemään. Sama asunto vuokrataan yksinkertaisesti taas seuraavalle uhrille. Vuokranantajalla tämä merkitsee katkeamatonta vuokratuloa, mutta asukkaille terveyden ja usein irtaimistonkin menetystä. Pelkästä muutto- ja asunnonetsimisstressistä puhumattakaan. Homesairaiden keskusteluryhmiä seuraamalla huomaa, että tarpeeksi sairastuttuaan moni ei enää löydä asuntoa, jossa kykenisi asumaan. Useampi perhe on asunut tämänkin kesän teltassa, koska asumiskelpoista asuntoa heille ei ole mistään löytynyt. Kuvitelkaapa omalle kohdallenne.
Vuokralaisten valituksille on luotava luotettava kanava, johon he tietävät ottaa yhteyttä, jos vuokranantaja ei valituksiin reagoi. Kunnallinen terveystarkastaja lienee pääsääntöisesti hyvä osoite, mutta kunnallisten vuokra-asuntojen kohdalla tässä saattaa ilmetä ikävä eturistiriita. Terveystarkastajalla tulee kuitenkin olla valtuudet määrätä em. korvauksia asukkaan kokemasta haitasta, jotta kiinteistönomistajat todella painostetaan korjaamaan epäkohtia.
On järkyttävää, kuinka veronmaksaja maksaa asumistukina kiinteistösijoittajille valtaisat tulot ja sen lisäksi kustantaa terveydenhuolto- ja toimeentulotukimenoina kyseisissä taloissa sairastuneiden ihmisten elämän. Yhteisille rahoillemme löytyisi parempaakin käyttöä ja ihmiset ansaitsevat säilyttää terveytensä.
Loppukaneettina haluan vielä todeta, että meidän jokaisen on voitettava välinpitämättömyytemme, pelkomme ja/tai häpeämme tähän teemaan liittyen. Jos työyhteisöstä tai luokasta 10 % oirehtii sisäilmasta, otetaan tieto vastaan kiitollisena siitä, että he varoittivat meitä ennen kuin itse sairastuimme ja jättivät siten aikaa ongelman korjaamiseen. Kannetaan vastuumme terveellisestä ympäristöstä, kieltäydytään työskentelemästä terveytemme uhalla, otetaan lapset pois sairaista kouluista, luodaan monipuolisia ratkaisuja kohtuuhintaiseen ja terveelliseen rakentamiseen, ehdotetaan lainsäädännöllisiä muutoksia jne. Kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan toimien ja yhteistyössä muiden kanssa.
Luottakaa aisteihinne – jos voitte rakennuksessa huonosti ja muualla paremmin, ongelma piilee rakennuksessa.
Sisäilmatrilogia päättyy tähän.