Tunnen sympatiaa nykyään Israelin kansaa kohtaan, koska koen syrjittynä suomalaisena yhteenkuuluvuutta natsien vainoamiin juutalaisiin.
Kansa ilman valtiota on erikoinen asia tällä aikakaudella. Ei ole silti ollut helppoa tunnustautua valtioksi, kuten Tiibetin ja kurdien tilanne näyttää toteen. Israelin valtion nykyinen olemassaolo on siksi mielestäni lähes maailman ihme.
Toivon silti rauhaa Lähi-Itään, mutta se edellyttää ensin juutalaisten kunnioitusta muslimeilta rakkaudellisessa mielessä eikä heidän halveksuntaa ja juutalaisia vastaan kiihottavaa sotapropagandaa.
Vastuu rauhasta on ensin äärimuslimeilla ja vasta sen jälkeen juutalaisilla. Puolustautumisessa ei ole mitään väärää. Hirmutekoja siviilejä kohtaan yllyttävät ja heitä ihailevat muslimipiirit ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet suuren luottamuspulan Israelin valtiojohdon ja muslimien välille.
Tämä luottamussuhde ei hetkessä palaa ja se edellyttää tosi paljon sivistävää moniarvoiseen maailmaan ymmärrettävästi suhtautuvaa koulutusta. Pitää muistaa sekin, että ei luottamus voi rikkoontua jos sitä ei ole ikinä kovin vahvana ikinä edes ollut. Toisaalta luottamuksen voi rakentaa, kun annetaan uudistusmielisille ja maltillisille ajatuksille tilaa ääriajatusten piireissä.
Toivon, että luottamussuhteet kansojen välillä rakentuvat ajan kuluessa niin vahvoiksi, että enemmistö maapallon väestöstä tuntee itsensä rajattomiksi maailmankansalaisiksi!
Rauhaa toivon, onko se liikaa toivottu?
0