Turkki on ärsyttänyt EU:ta ihmisoikeusrikkomuksilla, jotka lisääntyivät vallankaappausyrityksen, vai pitäisikö kirjoittaa "vallankaappausyrityksen" jälkeen? Ongelmana on nyt se, että Turkki vaatii EU:lta kansalaisilleen viisumivapautta ja kiristää vaatimustaan uhkaamalla irtisanoa EU:n kanssa solmimansa pakolaissopimuksen.
Tämän uhkauksen toteutuminen merkitsisi entisenlaista pakolaiskaaosta mm. Italiaan, joka ei pysty rajojaan valvomaan, eikä myöskään käsittelemään pakolaistulvaa. Näin ollen ihmisvirta valuisi muihin EU-maihin – aina Suomeen saakka.
EU:n edustajat ja myös pääministerimme ovat puheissaan osoittaneet tiukkuutta ja vaatineet Turkilta ihmisoikeussopimusten noudattamista. Tällainen puhe kaikuu kuuroille korville, sillä diktaattori, jolla on valtit käsissään, on huono kuuntelija. Presidentti Erdogan on nyt erityisen vahvoilla, koska hän on pääsemässä väleihin Venäjän kanssa.
Nyt EU:lla olisikin neuvottelun ja sovittelun paikka, koska se ei pysty hoitamaan omia ulkorajojaan – mikä on sinänsä häpeällinen tosiasia. Nyt olisi tarve saada aikaan se kuuluisa "sopimus perkeleen kanssa", eikä hirttäydyttävä omaan erinomaisuuteensa ja moralismiinsa. Maailmanpolitiikassa ei uhittelu ja kiukuttelu auta, kun on altavastaajan asemassa.
Näin ollen Turkin kanssa olisi päästävä sopimukseen sekä lykättävä maailmanparantajan tehtävä parempiin aikoihin. Diktaattorin käyttäytymistä ei EU:n kaltainen heikko tekijä pysty muuttamaan, joten mitä haittaa viisumivapauden myöntämisestä Turkille olisi? Mutta sen epäämisestä olisivat seurauksena mainitut pakolaisongelmat – eikä Turkin ihmisoikeustilanne siitä paranisi vähääkään.
EU:n on arvioitava oma tilansa ja asetettava sanansa ja liikkeensä sen mukaisesti. Vain typerys pyrkii puhumaan "suulla suuremmalla" ja näyttelemään vahvempaa kuin onkaan.