Suomella ei ole enää varaa siihen, mitä Jyrki Kataisen / Alexander Stubbin hallituksessa edellisellä vaalikaudella tapahtui. Vastuunkannon tiukassa paikassa rintamasta lipesivät niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin, joille Suomen tarpeet olivat sivuseikka. RKP:n Carl Haglund kertoi julkisuudessa avoimesti pettymystään edellisen hallituksen loppusuoraan, jota leimasivat monet ristiriidat, päätöksenteon vaikeudet sekä hallituspohjan kaventuminen. Häneltä katosi usko järkevän politiikan tekemiseen siinä määrin, että lopetti oman poliittisen osallistumisen kesken.
SDP:n entinen puheenjohtaja, puoluesihteeri, pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Ulf Sundqvist kirjoitti puoluelehden kolumnissaan 3.8.2016, että Suomessa toteutetaan nykyisin ulkomaalaispolitiikkaa, joka on räätälöity perussuomalaisten mukaan. Tämä on tärkeä huomio, sillä kyse on yhteisten resurssien kohdentamisesta ja varsinkin siitä, että samanlaisella poliittisella tekemisellä emme saa erilaista lopputulosta.
Suomen ulkomaalaispolitiikka ei ole irrallaan kaikesta muusta. Esim. Suomen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut eurooppalaisessa mittakaavassa erittäin sinisilmäistä. Perheenyhdistämisen helppous, ulkomaalaislain lepsu tulkitseminen ja antelias sosiaaliturvajärjestelmä ovat tehneet Suomesta halutun kohdemaan turvapaikanhakijoille. Juuri nyt on uutisoitu, että Suomi joutuu ottamaan lainaa 5,6 miljardia euroa ja ensi vuonna jo 5,9 miljardia selvitäkseen yhteiskunnallisista velvoitteistaan. Edellisen hallituksen teot lankeavat maksuun nyt ja suurinta kritiikkiä pitävät ne, jotka päätökset silloin tekivät. Perussuomalaisena olen tyytyväinen siihen, että puolueeni on hallituksessa ja pyrkii tosissaan muuttamaan Suomen suuntaa.
Myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näkyy perussuomalainen politiikka ja asenteemme maan turvallisuudesta huolehtimiseen. Maalaamatta piruja seinille on selvää, että Suomen turvallisuusympäristö on selvästi muuttunut ja Suomen on reagoitava näihin muutoksiin. Perussuomalaisille on aina ollut tärkeää, että puhumme poliittisista kysymyksistä avoimesti ja ollessamme hallituksessa pystymme näin myös toteuttamaan. Tämä on selvä ero aiempien hallitusten toimintaan ja se antaa kansalaisille mahdollisuuden muodostaa tosiasioista oma kanta.
Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ovat vaikuttaneet merkittävästi Euroopan turvallisuustilanteeseen. Samoin muitakin uhkia, kuten terrorismi, siirtolaiskriisi, kyberhyökkäykset ja arktisen alueen ilmastonmuutos, joita on entistä vaikeampi ennakoida. Suomella onkin nyt turvallisuuteen kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon eri hallinnon alojen turvallisuuteen liittyvät toimet. Vasemmiston, vihreiden ja demarien puheet kaikkia syleilevästä avoimuudesta on sivuutettava järjen ja perusturvallisuuden vastaisena?
Populismin pinnan ärsyttäessä, ei kriitikoillakaan riitä pitkäpinnaisuutta katsoa sen taakse. Punavihreät toimittajat hylkäävät mieluummin journalismin etiikan kuin oman poliittisen aatteensa. Kuitenkin päätösten piilovaikutukset ovat ne, joiden kanssa meidän on elettävä.
Perussuomalaisten kannanotot aiempien hallitusten tekemän politiikan ongelmista on kuitattu populistisena puutaheinänä, jota ei pidä ottaman vakavasti. Vuosikaudet kriittisiä kannanottojamme on pidetty niin kansainvälisen oikeuden kuin hyvän maun vastaisina, mutta ei enää. Euroopan ja Lähi-idän kriisien laukeamisen myötä perussuomalaisesta ajattelusta on tullut valtavirtaa.
Konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on viime vuoden joulukuussa laadittu hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma. Se toteuttaa käytännössä kaikki ne toimenpiteet, joita olemme aikaisemmin vaatineet, mm. perheenyhdistämisen edellytykset tiukentuvat ja turvapaikan saaneiden sosiaaliturvasta on tulossa vastikkeellista. Perussuomalaisten turvapaikka- ja kotouttamispolitiikasta on tullut Suomen turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkaa, jolla pyritään muuttamaan myös EU:n rakenteita. Entisen sisäministerin ja nykyisen valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) toukokuisen lausunnon mukaan eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei nyt toimi, minkä vuoksi Suomi on mukana uudistamassa sitä. Orpo on tuonut vahvasti esiin, että "tehokas palauttamispolitiikka on osa tehokasta kotouttamispolitiikkaa".
Tämä on sisäistetty myös oppositiossa, jossa sosiaalidemokraattinen puolue kannattaa hallituksen turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa. Sama näkemysten muutos on havaittavissa paikallispoliittisissa toritilaisuuksissa, jossa asioista keskustellaan puoluerajoja ylittävissä kohtaamisissa. Suomessa oppositio sekä itkee perussuomalaisten suurta vaikutusta hallituksen toimenpideohjelmiin että kiittää sitä. Kiitokset tulevat siitä, että olemme pureutuneet kysymyksiin, joihin muilla puolueilla ei ole ollut asiantuntijuutta. Itku kumpuaa samasta lähteestä, koska olemme oikeassa ja se on tuskallista myöntää.
Poliittinen vaalienväliviihde gallupit vaativat mediakriittisyyttä, sillä gallupien tehtävänä on liikuttaa massojen mielipiteitä. Toisin kuin kuvitellaan, massat eivät luo galluptuloksia, vaan ne tehdään. Kontaktit ihmisiin tuotetaan organisoidusti ja on luottamuksen varassa uskoa satunnaisotantaan. Ei ole tavatonta, että samaa asiaa mittaavasta otannasta saadaan päinvastaisia tuloksia. Kuten tutkimustuloksista, myös gallupeista kannattaa selvittää kuka on sen maksaja ja suhteuttaa tulos siihen. Faktaa on myös se, että galluptulos on uutisoitavissa tulkinnanvaraisesti ja heikkohermoiset reagoivat raflaaviin otsikoihin, koska usko yhteiseen tekemiseen on toissijaista ja omien tarpeiden varjossa.