Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on rikki – elämme purkajien aikaa
YLE Radio 1, Ykkösaamu, ke 17.8.2016, klo 08:10 -:
Studiovieraana oli viime viikolla Yhdysvalloista Minnesotan yliopistosta vuoden vierailulta palannut Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma. Juontajana Olli Seuri.
Aiheena Yhdysvaltain poliittisen umpisolmun salat, populismin takana jylläävät talousjärjestelmän tuottamat jännitteet, pelot ja epävarmuudet, sekä olemassa olevien rakenteiden natina, ja niihin kohdistuva kritiikki. Mitä tilalle? Johtopäätös: Elämme purkajien aikaa!
Ykkösaamut ovat yleensäkin ykköskamaa, mutta toimittaja Olli Seurin todellista priima+ , kuten tänäkin aamuna!
Ohjelma on kuultavissa Areenassa: http://areena.yle.fi/1-3508761 ajassa: 27:oo – 44:oo min (kesto 17 min.)
*
Rohkenin aiheen ja keskustelun tärkeys + antoisuus huomioiden litteroida olennaiset osat keskustelusta tähän, kaikkien halukkaiden tavoitettaviin. Myös Areenassa oleva nauha kannattaa kuunnella!
Minnesotan kokemukset:
Näin Juhana Aunesluoma, haastattelijana siis Olli Seuri:
Vuosi on ollut jännittävä; Usan presidenttivaaliruljanssi pyörähti käyntiin elokuussa 2015, juuri kun saavuin sinne.
Vuosi on ollut opettavainen, siinä näkee että Yhdysvallat on aika jakaantunut yhteiskunta, siinä on paljon muutakin kuin vain presidentinvaalikampanja ja Trumpin tulo republikaanien presidenttiehdokkaaksi.
Kuva Yhdysvalloista on kaksijakoinen: yhtäältä siellä talous kasvaa, työpaikkoja syntyy ja ilmassa on varovaista optimismia, uskoa siihen että Yhdysvallat aika hyvinkin pärjäisi tässä globaalissa murroksessa.
Mutta toisaalta siellä on jäytävää epävarmuutta ja pelkoja, poliittinen tilanne on erittäin tulehtunut, mikä näkyy tässä presidentinvaalissakin. Ja toisaalta väkivaltaa, välikohtauksia; poliisiväkivaltaa ja afrikan-amerikkalaisen väestön keskuudessa on kuohuntaa, vähän kuin 60-luvun kansalaisoikeustaistelun tapaan, ”Black Life Matter” –liike tuo oman värinsä tähän tilanteeseen.
Mutta ehkä se on tyypillistä Yhdysvalloille, että Amerikoja on monta rinnakkain, mikä näkyy tässä presidentinvaalikamppailussa.
*
Trumpin nousu – valkoinen väestö pelkää asemansa puolesta
Olli: Täältä käsin Trumpin nousua on vaikea käsittää. Miten te selitätte tämän?
Juhana: Siinä on useita selityksiä. Ehkä se on niin, että on monenlaisia Trumpin kannattajia. Ei ehkä ole sellaista yhtä tyyppiä, joka olisi tyypillinen Trumpin kannattaja. Joukkokouksissa tietenkin käy tietyntyyppisiä kannattajia, mutta hänen kannatuksensa on nykyisin noin 40 % niistä jotka äänestävät presidentinvaalissa, joten siihen mahtuu monenlaisia; konservatiiveja, kristillistä oikeistoa, entisiä demokraattien kannattajia, sen tyyppisiä ihmisiä jotka eivät yleensä edes äänestä. Kyseessä on hyvin monimuotoinen ilmiö.
Olli: Mutta miksi juuri hänen kaltaisensa ehdokas vetää niin paljon kannattajia? Kun kuuntelee hänen puhumisiaan..
Juhana: Juuri tällä tavalla ymmärtää sen kannatuksen pohjan, siellä on sellainen populistinen ydin, kuten Perussuomalaiset meillä ja muut populistiset ryhmittymät Euroopassa.
Amerikassa käydään suurta keskustelua eri väestöryhmien välisistä suhteista, eri etnisten ryhmien välisistä suhteista; latinojen, afrikan-amerikkalaista, aasialaisten, ja sitten valkoisen valtaväestön välisistä suhteista. Aika paljon on kysymys kulttuurisista eroista, ja niihin liittyvistä jännitteistä, peloista.
Yksi aika vahva selitys Trump-ilmiölle on se että valkoinen väestö joillakin alueilla, joltakin osin kokee oman etuoikeutetun asemansa uhatuksi tässä demografisessa muutoksessa, jossa Yhdysvaltain väestöllinen pohja vähitellen muuttuu. Sitten meillä on muita selityksiä, mutta itse pidän tätä hyvänä syynä, Yhdysvaltain väestöpohjan muutoksiin liittyviä pelkoja.
Etnisiä jännitteitä koskeva kysymys on kipeä
Olli: Mistä sitten johtuu, että nämä ilmiöt, ”Black Live Matter” ja presidentinvaalit eivät kohtaa? Tuntuu että ne ovat aivan eri maailmoissa.
Juhana: Aihe on amerikkalaisille hyvin vaikea; rotukysymys, yhteiskunnan jakautuminen ihonvärin mukaan, se menee niin syvälle amerikan yhteiskunnan ytimeen. Se on niin vaikea kysymys, että he itsekin mielellään selittävät Trumpin kaltaisia ilmiöitä vähän jollain muilla seikoilla. He eivät kiistä sitä, mutta se on vaikea asia keskustella. – Rasismia on kaikkialla maailmassa, se on ehkä kysymys joka liittyy ihmisyhteisöihin, mutta heidän on vaikea käsitellä sitä.
Olli: Se ei sovi amerikkalaiseen unelmaan..
Juhana: Se ei sovi siihen, eikä tähän kuvaan, että afrikan-amerikkalaiselle yhteisölle on saatu ihmisoikeudet, 60-luvun kansalaisoikeustaistelu.. ja nyt on ollut 8 vuotta afrikan-amerikkalainen presidentti, niin että eiks tämä asia ole jo hoidettu? No, sitä ei todellakaan ole hoidettu. Nämä ongelmat ovat edelleenkin erittäin syvällä. Afrikan-amerikkalaisten keskuudessa on syvempiä sosiaalisia ongelmia enemmän kuin muualla. Siihen liittyy hyvin hankalia ongelmia, miten näihin asioihin voitaisiin puuttua, miksi poliisiväkivaltaa esiintyy niin paljon. – He eivät Donald Trumpia katsoessa halua yhdistää näitä pisteitä: kokonaiskuva ei oikein hahmotu. Ja siitä on Amerikassa hyvin vaikea käydä analyyttistä julkista keskustelua.
Pelot ja pessimismi
Olli: Pelot ja pessimismi – ne ilmeisesti kietoutuvat tähän kysymykseen?
Juhana: Ehdottomasti. Jos ihmiset mieltävät oman toimeentulonsa epävarmaksi, omat työpaikkansa epävarmaksi, silloin he myös katsovat muita yhteiskunnallisia epäkohtia, ongelmia toisin silmin. Epäillen; nähden enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Vieras ja tuntematon tuntuu enemmän uhkaavalta kuin jännittävältä, kiehtovalta tai muulta houkuttelevalta uudelta, johon olisi hyvä perehtyä.
Tietenkin tämä taloudellinen epävarmuus, joka Yhdysvalloissa on edelleen finanssikriisin ja taantuman jäljiltä osa arjen kokemusta. Se liittyy muihin kultuurisiin kokemuksiin; onko yhdysvaltalainen elämäntapa ja amerikkalaiset arvot vaarassa?
Ja sitten tulee tällaisia pardoksaalisia ratkaisuja, lopputulemia, tulee Donald Trump, joka itsessään on monella tapaa amerikkalaisten perusarvojen vastainen ilmiö, kun kuuntelee hänen puheitaan, - uskontoon liittyen, maahanmuuttoon liittyen. Nämä ovat hyvin epäamerikkalaisia teemoja, ja näinhän häntä on Barack Obama luonnehtinut.
Yhdysvaltain liittovaltion poliittinen järjestelmä on rikki
Olli: Yhdysvaltalainen poliittinen järjestelmä on saanut kamppanjan aikana paljon kritiikkiä osakseen? Mutta ei vain Donald Trumpilta, vaan myös demokraattien pitkään mukana olleelta ehdokkaalta Bernie Sandersilta. Millaisessa kriisissä järjestelmä on, ja miten perusteltuna pidätte kritiikkiä nyt kun olette läheltä Yhdysvalloissa seurannut sitä?
Juhana: Monet amerikkalaiset – niin republikaanit kuin demokraatit – ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain liittovaltion tason poliittinen järjestelmä on rikki. Washingtonin päätöksentekojärjestelmä on jumiutunut. Siellä on rahalla liikaa valtaa. Kongressiin ei tule valituksi ilman isoa vaalikassaa. Järjestelmä, amerikkalaisen demokratian ydin, on monen mielestä lahoamassa, ellei jo lahonnut. Sitä pidetään korruptoituneena. Ja nämä syytökset ovat ihan aiheellisia.
Varsinkin Yhdysvaltain muissa osissa tuntuu siltä, että Yhdysvaltain päätöksenteko toimii paremmin paikallisella, osavaltioiden tasolla, mutta erityisesti liittovaltion tasolla ei: Washington DC – sitä pidetään käärmeiden pesänä. Silloin kun siellä tehdään päätöksiä, ne eivät ole valtaväestön etujen mukaisia, - ja usein vielä ei tehdä päätöksiä, koska päätöksentekojärjestelmä ei toimi.
Yhdysvalloissa on myös tällä hetkellä hyvin vahva vasemmistolainen aatteellinen virtaus. Ja sekin on ehkä osa tätä taloudellista käännettä. Ja ehkä osa vastausta tähän ihmisten kokemaan epävarmuuteen. Halutaan ehkä vähän isompaa julkista sektoria, suojaamaan elämän riskeiltä, halutaan ilmaista koulutusta ja laajempaa terveydenhoitoa. Ja sitten ajatellaan, että tämä Washingtonin järjestelmä, varsinkin sieltä vasemmalta katsottuna, ei tuo sitä. Siksi Bernie Sanders sai niin paljon kannatusta, koska näytti siltä, että hän johtaa tätä muutosta, joka saisi seisovat vedet liikkeelle Washington D C:ssä.
Toisaalta Trumpin kannattajien puolella on hyvin vahvaa epäluottamusta tähän liittovaltion tason poliittisen järjestelmän toimintaan ja ajatellaan että Trump – oli hän sitten minkälainen ihminen tahansa, olivat hänen arvonsa mitkä tahansa - hän nyt ainakin olisi sellainen poliittinen panssarivaunu, joka menisi sinne Washingtoniin ja räjäyttäisi ne mädät rakenteet pois. Niin että i rakentaa tilalle jotakin uutta.
Onko Trump syy vai seuraus?
Olli: Eilisessä (16.8.) Kauppalehdessä Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoi vähän samansuuntaisesti, että maailman suurimmassa sotilasmahdissa ja taloudessa järjestelmän pohja on pettänyt; toisesta suuresta puolueesta ei olisi saanut tulla ulos tällaista ehdokasta kuin Trump. Mutta onko Trumpin valinta se kohta jossa järjestelmä pettää, vai onko se vain oire jostain muusta?
Juhana: Kyllä kyse on enemmänkin oireesta. Ellei Trumpia olisi valittu nyt, niin jokin vastaava ilmiö olisi noussut jossain lähitulevaisuudessa.
Republikaanipuolue on sisältä jo jakautunut, oikeastaan koko Obaman presidenttikauden ajan (v:sta 2009-) on nähty miten puolue on kahtiajakautunut. Sama pätee itseasiassa demokraattipuolueeseen. Siellä on vasemmisto saanut virtaa ja vie sitä puoluetta toiseen suuntaan. Clintonin johtamassa Demokraattipuolueessa on voimakkaita jännitteitä
Nämä molemmat puolueet ovat sisäisesti heikkoja. Ja heikentyneitä. Niinpä edustuksellinen demokratia Yhdysvalloissa toimii huonosti. Lobbareilla on liikaa valtaa. Ja näillä erityis-eturyhmillä on liikaa valtaa, en nyt puhu Sandersista – Washingtonin päätöksentekoon. Kysymys on rakenteellisesta ongelmasta, rakenteellisesta muutoksesta Yhdysvaltain demokratiassa.
Trump on tämän muutoksen oire tai jonkinlainen symboli tälle. Kysymys ei myöskään ole pelkästä protestista. Vaan kysymys on siitä, että siinä järjestelmässä itsessään on vikaa, ja se näkyy näin.
Olli: Trump lupaa tehdä Amerikasta jälleen suuren: Clintonin kampanjassa on aika paljon samoja teemoja kuin Obaman toivon ympärille rakennetussa kamppanjassa. Miltä ”establishmentin vastaisku” vaalien suhteen nyt näyttää?
Juhana: Tällä hetkellä establishmentin (valtakeskuksen) vastaisku näyttää aika vahvalta. Trump on pärjännyt eriomaisesti tähän kesään asti. Nyt näyttää siltä että hän ei kertakaikkisesti pysty sellaiseen loppukiriin, jota hän tarvitsisi voittaakseen näitä vaa´ankieli-osavaltioita, kuten Florida ja eräät keski-Lännen osavaltiot, jotka olisivat hänelle elintärkeitä. Nyt tämä establishmentin taktinen silmä ja myös resurssit näyttävät toimivan, niin että tilanne Trumpin kannalta näyttää huonolta.
Mutta Trump-ilmiö ei häviä, en usko, että se häviää vaalien jälkeen, Trumpin häviöön, vaan että tässä on tapahtunut jotain joka jättää jälkiä. Ja voi ajatella, että minkälaisen lähdön se antaa Hillary Clintonin presidenttikaudelle, kun tämä taistelu on ollut tällaista kuin se on ollut. Eli vaikka Trump häviäisi vaalikamppailun, tässä on tapahtunut riittävästi, niin että se muovaa yhdysvaltalaista poliittista kenttää, niin että sieltä saattaa nousta uusia poliittisia yrittäjiä, jotka soveltavat aika samantyyppistä, rasistista, muukalaisvihamielistä eristäytymiseen vievää linjaa, yhdysvaltalaista poliittista agendaa. …
Trumpin möläytykset ja keksityt faktat ei ole ongelma hänen kannattajakunnalleen: sille merkitsee lähinnä vain se, että Trump järkyttää vallitsevaa järjestystä. Tuo siihen jotain uutta, ja toimii tällaisena hajottavan voimana. …
Vaalikampanjassa kannattajat saattavat lähinnä katsoa, miten voimakkaasti Trump hyökkää Clintonia vastaan, ei niinkään miten hän sen tekee. Kiinnostus voi kohdistua vain hyökkäyksen voimaan, koska siitä voitaisiin päätellä, miten voimakkaasti hän Washingtonissa hyökkäisi sen rakenteita vastaan. …
Miten voimakkaasti hän hyökkäisi establishmentin kimppuun, ja miten hän toimisi ikään kuin amerikkalaisen demokratian puolesta.
Tämä kuulostaa hyvin ristiriitaiselta, mutta näin hyvin monet amerikkalaiset ajattelevat, - että Amerikan demokratia on pelastettava, ja että hyvinkin epätavanomaiset keinot ovat siinä tarpeen.
*
Rakenteet natisevat liitoksissaan: elämme purkajien aikaa
Olli: Viime keskiviikkona Ykkösaamussa käsiteltiin kirjaa Järistyksiä Euroopan Unionissa. Te kirjoititte siinä Eurooppaa ja Yhdysvaltojakin kenties suuremmasta murroksesta, jossa toisen maailmansodan jälkeen rakennettuja sisäpoliittisia ja kansainvälisiä järjestelmiä oltaisiin purkamassa. – Minkälaista aikaa siis elämme?
Juhana: Yksi tapa ajatella näitä mm. Britannian EU-kansanäänestystä, Euroopan Unioniin kohdistuvaa epäluuloa, vaikkapa Suomen sosiaali- ja terveyspaleluja koskevaa keskustelua, ja Trump-ilmiötä, ehkäpä nämä kaikki ilmiöt olisivat kytköksissä toisiinsa ja tällä hetkellä elettäisiin sellaista käännettä, jossa järjestelmät – liittyivät ne sitten kansalaisten hyvinvointiin, talouden toimintaan, integraatioon tai kansainväliseen yhteistoimintaan, nämä kaikki rakenteet natisevat liitoksissaan.
Niiden korjaamiseen esitetään vaatimuksia, tai jopa kokonaan purkamiseen.
Jos ajatellaan Euroopan Unionia tai tätä Washingtonin establishmentia, me eletään tietyssä mielessä sellaista purkajien aikaa.
Brexit on siitä hyvä esimerkki. Donald Trump ja Bernie Sanders Yhdysvalloisat ovat molemmat hyviä esimerkkejä. Esitetään hyvin voimakkaita vaatimuksia olemassa olevien rakenteiden purkamiseksi, mutta me emme ihan tiedä, mitä siihen tilalle ollaan tarjoamassa. Koska nyt näyttää siltä, että nämä markkinaliberaalit ratkaisut eivät kelpaa. Trump puhuu maailmankaupan vapauttamisen trendin vastaisesti ja ajaa protektionistisempaa suhtautumista Yhdysvalloissa.
Jotenkin tuntuu että jonkin uuden aikakauden edessä olemme.
Olli: Kiitos.
*
Kiitos, molemmat, sekä toimittaja Olli Seuri, että USA:sta palannut Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma.
Todellinen aamunavaus! Suosittelen.
– Väliotsikot minun. Mahdolliset ja varmat virheet ja väärinkäsitykset litteroijan (VH) kontolle, anteeksi ja kiitos, siis.
*