Työministeri ehdottaa, että yli kuusikymppiset pitkäaikaistyöttömät voisi siirtää eläkkeelle. Jo on ääni kellossa muuttunut Matti Vanhasen Rukan hangilla keksityn työajan pidentamismallin ajoista. Silloinhan perusteena oli jatkaa työsarkaa ja siirtää eläkerajaa tuonnemmaksi. Nyt on sitten palattu sellaiseen työajan lyhennysmalliin, että silpaistaan eläkkeelle, jos ei työtä löydy.
Nuo kaksi ajatusta ovat hiukan samantapaisia, vaikka ajavat näennäisesti eri suuntiin. Kumpikin ajatus on hyvässä tarkoituksessa, mutta sen enempiä harkitsematta. Ne ovat palloja keskustelulle. Nyt keskustelu on vain jämähtänyt tasolle hylkää tai kannata. Matti Vanhasen ehdotus sai kansalta hylkäyksen ja tämä Jari Lindströmin aivopieru sai puolestaan suuret taputukset.
Onko missään laskettu montako yli kuusikymmentä vuotta vanhaa pitkäsiksistyötöntä on ja mitä toimenpide tarkoittaa jatkossa. Alkaako eläkeikä sitten jatkossa 60 vuotta täyttäneistä? Laitetaanko 55 vuotiaat kilometritehtaalle ja sanotaan, että sinähän pääset sitten eläkkeelle, kun työttömyyskorvausjaksosi on kulunut loppuun?
Varmasti suuremmat aploodit olisi tulleet Jarille, jos hän olisi ehdottanut eläkeiän laskemista rippikouluikään kaikilta työttömiltä. Silloinhan työttömyys olisi poistunut Suomesta kokonaan hänen ministerikaudellaan. Jos erikoisjärjestelyillä halutaan saada Suomen työllisyys paremmaksi ei siinä silloin kosmeettinen työttömien hyysäys auta. Suomen vienti ei nouse, eikä kotimaan kysyntä nouse tuon toimenpiteen johdosta, mutta nouseehan Jari Lindströmin suosio ja sitä kai tällä on haettukin.
