Useimmat ihmiset turvautuvat uskomiseen, kun tilanne on riittävän tukala. En voi kuin ihmetellä ihmisten kokemattomuutta myötätuotoisesta elämästä ja kovista kokemuksista, jos ihminen ei ymmärrä toisen ihmisen kääntyvän äärimmäisessä kriisitilanteessa jonkun korkeamman ehkä silti kuitenkin opitun uskomisen puoleen esimerkiksi ristimällä kätensä.
Uskonto vai usko?
Usko on tärkeämpi, koska se herää ihmisessä ja uskomisen lahja on joillakin suurempi kuin toisilla. Usko on siis lahja? Kyllä uskoa voi pitää lahjana, jos se on oikein virittäytynyttä, niin se auttaa ihmistä monin eri tavoin kohtaamaan elämän kriisejä.
Uskonto on puolestaan joidenkin yleensä miesten laatima opetus uskomisesta. Puhtaasti oikeamielinen rakkaudessa on aina korkean moraalin edustaja, eikä sellainen ihminen elä muita miellyttääkseen, vaan hän haluaa olla muita palvelemassa omassa uskossaan.
Omaa suhdetta uskomiseen
Olen elämäni heikkoimpina hetkinä halunnut uskoa yliluonnolliseen ja jopa jossain määrin tuonpuoleiseen ja jälleennäkemisen ihmeeseen. Nyt kun ajattelen asiaa rationaalisesti, niin en jaksa uskoa mihinkään muuhun kuin tähän annettuun elämään. Toisaalta en halua pilata uskomisen heiltä, joille se on annettu!
Enkeleistä
Enkelit ovat nähdäkseni sellaisia ihmisiä, jotka ovat kilttejä, ystävällisiä ja he tekevät rakkaudessaan hyviä tekoja. Arvostakaa enkeleitä, jos osaatte - toivon todellakin että osaatte!
Alla vielä puhettani enkeleistä. :)
https://