On muotia leimata omaa mielipidettä ja kannanottoa vastustava ihminen, poliitikko, media tai julkinen taho populistiksi.
Populismille on olemassa monenlaisia määritelmiä. Vanha termi olisi varmaankin kansankosiskelu ja liiallisten yksinkertaistusten viljeleminen.
Populistin vastakohta olisi tällöin taho, joka ei yritä miellyttää kansalaisia ja esittää asiat mahdollisimman monipuolisesti ja hyvin perustellen.
Mitä olen seurannut keskimääräistä suomalaista tiedotusvälinettä, aikauslehteä tai verkkojulkaisua, niin karkea arvioni on, että noin yhdeksän median esittämää juttua kymmenestä ovat lähinnä populistisia.
Mihin perustan syytökseni? Siihen, että ne esittävät äärimmäisen yksipuolisia ja yksinkertaistettuja juttuja monitahoisista ja haastavista aiheista. Mediat aivan liian usein tyytyvät toteamaan, että joku asiantuntija tai poliitikko on asiasta jotain mieltä, eivätkä osaa itse esittää aiheeseen yhtäkään kriittistä vasta-argumettia. Korkeintaan jutussa voi olla yksi vastapuolen näkemys ja sitten ollaankin jo tyytyväisä lopputulokseen.
Eli tulokseksi saadaan kansaa kosiskelevia ja uutisarvoltaan sangen heppoisia yhden tai kahden totuuden juttuja. Harvemmin näkee artikkeleja, joissa asioiden molemmat laidat esitetään analyyttisesti ja hyvin perustellen ja kuvaten eri vaihtoehtojen ongelmat tai vahvuudet. Eli populistisella tyylillä saadaan lähes valmiiksi pureskeltua helposti sulatettavaa uutishöttöä.
Minua on vuosia harmittanut, jos toimittaja esittää kysymyksen vaikka TTIP:stä, maatalouden tukiaisista, NATO:sta, sotesta tai maahanmuutosta vastaavalle ministerille/virkamiehelle, niin vastaus on tasoa. "Uhka on liioiteltu" tai "uskomme, että tämä on maalle parhaaksi". Parhaimmilaan saadaan vastaukseksi, että "ministeriössä on laskettu tarkoin eri vaihtoehdot". Kyseisten repliikkien informaatioarvo on täysi nolla. Jokaisen itseään kunnioittavan toimittajan tulisi vaatia vähintään kymmenen kohdan perustelut lausujan uskomukseen tai väitteeseen.
Mutta eihän tällaista perustelua populismin aikakaudella osata vaatia. Tyhjänpäiväinen lauseke riittää jutun aiheeksi ja netin tai uutissivun täytteeksi.
En tiedä juuri yhtäkään poliitikkoa tai mediajulkaisua, joka ei syyllistyisi nykyään populististen latteuksien viljelemiseen täysinä totuuksina ja surkeasti perustellen. Joku saattaa vaivautua vähän perustelemaan omaa agendaansa, mutta oman ajattelun heikkojen kohtien arvioiminen onkin jo täysin ylivoimaista. Eli tämän maan sisäistä tiedonvälitystä johdetaan latteuksien viljelemisellä, joista keskimääräinen kansalainen ei hyödy juuri mitään.
Ja viimeisenä populismille tyypillisenä piirteenä tyydyn toteamaan, että faktojen sijasta ihmisille myydään nykyisin mielikuvia. Olennaista ei ole se, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan miltä ne halutaan saadaan näyttämään. Ja se jos mikä on populismia. Siihen syyllistyy lähes koko mediakenttä ja poliittinen järjestelmä. Tavallisen kansalaiset saavat valmiiksi pureskeltua populismia suun ja silmät täyteen joka taholta. Tälläkö median ja politiikan tasolla sitten kasvatetaan medialukutaitoisia ja kriittisesti lukevia kansalaisia? Sen päivän kun vielä näkisi.
