Kun illan pääuutislähetyksessä seurataan vakaviin rikoksiin syyllistynyttä kameroiden räiskeessä, olen miettinyt, että mihin noita kenties satoja salamalaukauksia tarvitaan? No, ehkä valittu kuvaotos tarvitaan sanomalehden etusivulle, aamukahvin seuraan. Kuvaaja kuvaa, journalisti laatii jutun ja lukija lukee. Fossiilisesta öljystä tehtyä kuvausfilmiäkään ei enää mene haaskuun näin digiaikana. Mutta mitä informaatioarvoa on kuvalla, jossa näkyvät epäillyn ilmeettömät tai vaatteella peitetyt kasvot? Miten se parantaa käsitystämme maailmasta?
Tai kun YLE:n oikeustoimittaja jahtaa kiimassaan Jari Aarniota sekunti sekunnilta tämän yrittäessä selviytyä sääntöjen mukaan turvatarkastuksesta. Tämä kaikki Aarnion pitkittynyt odottaminen on kuvamateriaalia, joka pitää näyttää illan TV:n pääuutislähetyksessä. Vain että Aarnio saa jälleen kerran päästä suorassa lähetyksessä toteamaan, kuinka kiistää kaikki syytteet. Sen jälkeen oikeussalin ovet säppiin. Kuten aina ennenkin.
Särkänniemen delfiinien siirtoon, erityisesti sen mediasalaisuuksiin liittynyt, naurettavuuksiin mennyt sopulien mediakohu tuomittiin ansiokkaasti jo Suomen kuvalehdessä. Medialla tarkoitan virallisten uutistalojen lisäksi myös sosiaalista mediaa, esimerkiksi poliitikkojen tai muiden kansakunnan kaapin päällä istuvien twiittejä tai Facebook-viestejä.
Harmittomiahan nämä suurimmalta osalta ovat, kunhan ei vain kävisi niin, että sopulien painostuksesta järki sumenee ja päätökset pyörretään. Jos esimerkiksi Särkänniemen valittu niukka tiedotuslinja olisi peruttu liian aikaisin. Ja täten aiheutettu se turvallisuusriski delfiineille ja asianosaisille ihmistoimijoille, jota ”salailulla” pyrittiin välttämään.
Kuolemanvakaviakin seurauksia sopulimedialla on. Kun Jokelassa, Kauhajoella tai Utoyan saarella ammutaan ihmisiä kuoliaaksi, mediassa uutinen leviää läpi maailman sekunneissa. Media perustelee verenhimoaan sillä, että tällainen uutinen on oikeus ja velvollisuus kertoa. Hyvä on, mutta julkisuus on toisaalta joukkosurmien keskeinen motiivi, siis kun ampuja jo etukäteen hykertelee, kuinka saa tehokkaasti omaa kieroutunutta agendaansa jakeluun.
Sopulit ja populismi = sopulismi.