Tieliikennelain 28a§:ssä määritellään pysäköintikiekon käyttövelvollisuus seuraavasti:
"Jos pysäköinnin enimmäisaikaa on liikennemerkein rajoitettu, autoa ei saa pysäköidä ilman pysäköintikiekkoa, jos kunta on päättänyt ottaa pysäköintikiekon käyttöön kunnan alueella. Kiekkoa ei kuitenkaan käytetä maksullisella pysäköintipaikalla ja pysäköintikiekon käyttövelvollisuus on liikennemerkein osoitettava.
Pysäköintikiekko on pysäköinnin ajaksi sijoitettava näkyvään paikkaan autossa ja siihen on merkittävä saapumisaika siten kuin liikenneministeriö tarkemmin määrää.
Liikenneministeriö antaa myös tarkemmat määräykset pysäköintikiekosta ja sen käyttövelvollisuudesta."
Tieliikenneasetuksen 21§:ssä määritellään lisäkilvet ja kohdassa 856a ja 856b määritellään aikarajoitetussa pysäköintipaikassa käytettävät lisäkilvet. Niistä todetaan seuraavaa:
"Lisäkilvellä osoitetaan pysäköintikiekon käyttövelvollisuus autoa pysäköitäessä sekä pysäköintiin liittyvä aikarajoitus.
Aikarajoituksesta on voimassa, mitä edellä lisäkilven 854 kohdalla säädetään. Aikarajoitus lasketaan kuitenkin alkavaksi pysäköinnin alkamista seuraavasta puoli- tai tasatunnista.
Jos aikarajoitus on voimassa vain tiettynä aikana ja ajoneuvo on pysäköity aikana, jolloin rajoitus ei ole voimassa tai jolloin rajoituksen voimassaolon päättymiseen on alle puoli tuntia, sallittu pysäköintiaika lasketaan alkavaksi silloin kun rajoitus tulee seuraavan kerran voimaan. Pysäköintikiekon käyttövelvollisuus ei koske henkilöä, joka on pysäköinyt auton vammaisen pysäköintiluvalla."
Viime vuoden joulukuun alusta voimaan tullut uusi liikenne- ja viestintäministeriön asetus pysäköintikiekosta ja sen käyttövelvollisuudesta täsmensi pysäköintikiekon ajan asettamista ja sen perusteella hallinto-oikeuksissa ratkaistuja pysäköintivirhemaksuista tehtyjä valituksia. Vaikka pysäköintikiekko on ollut käytössä jo ties kuinka kauan, siitä annetut ohjeet eivät olleet täsmällisiä sen osalta, miten kiekkoon merkittävä aika tuli merkitä kiekon käyttövelvollisuusajan ulkopuolella pysäköitäessä. Autoilijat eivät tienneet, tuliko voimassaoloajan ulkopuolella merkitä pysäköimishetkeä seuraava tasa- tai puolitunti vai asettaa kiekko voimassaoloajan alkuun. Eri hallinto-oikeudet ehtivät antaa useita ristiriitaisia tulkintoja tapauksiin, jossa pysäköintivirhe oli määrätty joko sallitun pysäköintiajan ylityksestä tai p-kiekon käyttövirheestä tapauksissa, joissa kellonaika oli merkitty kuten säädökset sanovat.
Nyt voimassa olevassa asetuksessa, joka korvasi ministeriön vuodelta 1990 olevan pysäköintikiekon käyttöä koskevan päätöksen, asia sanotaan selkeämmin eli kiekon kellonajan asettaminen saapumisajan mukaan riippumatta voimassaoloajan alkuajasta on täysin sallittua eikä ole pysäköintivirhe:
"Pysäköinnin alkamisajaksi on merkittävä aika, jolloin ajoneuvo pysäköidään. Alkamisajaksi voidaan merkitä myös pysäköinnin alkamista seuraava tasa- tai puolitunti riippuen siitä, kumpi ajankohta on aikaisempi.
Pysäköinnin alkamisaika merkitään 1 momentissa mainitulla tavalla, vaikka pysäköintikiekon käyttövelvollisuus olisi voimassa vain osan pysäköintiajasta. Pysäköintikiekkoa ei tarvitse käyttää, jos pysäköinti tapahtuu kokonaan kiekon käyttövelvollisuuden voimassaoloajan ulkopuolella.
Pysäköinnin alkamisaikaa ei saa pysäköintikiekon käyttövelvollisuuden voimassaoloaikana muuttaa."
Kansalaisten oikeusvarmuus siitä, miten pysäköintivirhemaksulle edellä mainituissa tilanteissa käy hallinto-oikeudessa, on siis muuttunut epävarmasta selväksi. Täytyyhän kansalaisten voida luottaa siihen, että jos he toimivat pysäköidessä lain edellyttämällä tavalla, kyseessä ei voi olla pysäköintivirhe. Osa hallinto-oikeuksista oli edellisen kumoutuneen ministeriön päätöksen valossa tulkinnut säädöksiä siten, että pysäköintikiekko tuli asettaa käyttövelvollisuusajan ulkopuolella pysäköitäessä voimassaolojan alkuun ja piti annetut pysäköintivirhemaksut voimassa. Järkevämmät hallinto-oikeuden ratkaisut totesivat, että säädöksissä vaaditaan laittamaan kiekkoon pysäköintiaikaa seuraava tasa- tai puolituntilukema eikä voimassaoloajan ulkopuolella pysäköimistä varten ollut annettu eri ohjeita. Nämä hallinto-oikeudet olivat myös huomanneet, että vaikka P-kiekkoa ei tarvitse käyttää voimassaoloajan ulkopuoella, sitä ei ole kiellettykään eikä pysäköintiajan asettaminen säädösten mukaan tuona aikana voi myöskään olla kiellettyä.
Vaikka yksityisalueilla, jotka eivät ole vilkkaasti liikennöityä tieksi katsottua aluetta, eivät tieliikennelaki ja liikennemerkit ole voimassa ja sellainen yksityisalue voi määrätä pysäköintisääntönsä vapaasti, olen silti käynyt Q-Parkin kanssa väännön P-kiekon käyttövelvollisuudesta. Olin pysäköinyt kotikiinteistön aikarajoitetulle pysäköintipaikalle kello 7.20, jolloin merkitsin kiekkoon ajan 7.30/19.30, kuten kiekkoon kuuluu aika laittaakin. Voimassaoloaika on paikalla joka päivä 8.00-23.00 ja enimmäispysäköintiaika on 4 tuntia. Q-Parkin valvoja oli käynyt aamulla kello 8 jälkeen paikalla ja laittanut valvontamaksun pysäköintiajan ylityksestä. Valvoja oli omavaltaisesti todennut, että koska kiekko oli asetettu voimassaoloajan ulkopuolelle, olin siis pysäköinyt edellisenä iltana kello 19.30. Kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa asia olisi hoidettu niin, että aamulla ennen kello 8:aa tai edellisenä iltana olisi käyty katsomassa, mitkä autot ovat paikalla ja mitä kiekon lukemat näyttävät ja myöhemmin käyty toistamiseen tai useammin katsomassa laputettavat autot. Tällä saadaan selko siitä, onko auto pysäköity aamulla vai edellisenä iltana. Q-Park yritti väittää, että sen ohjeiden mukaan kiekkoa ei saa käyttää voimassaolojan ulkopuolella. Vastasin sille, että mikäli alueella noudatetaan yksityisalueen omia ehtoja, ne pitää olla ilmaistuna sisäänajon yhteydessä kylteissä ja jos alueella liikennemerkeistä päätellen on tarkoitus noudattaa yleisen katualueen liikennemerkkejä ja pysäköintisäädöksiä, lainsäädännön mukaan kiekkoni oli asetettu oikein eikä sen käyttö ole kielletty voimassaoloajan ulkopuolella. Totesin, että voin todistaa auton pysäköinnin tapahtuneen kello 7.20 ja että edellisenä iltana kello 19.30 auto oli ollut yli 100 kilometrin päässä todistettavasti omistajansa käytössä. Silti Q-Park väitti pitävänsä valvontamaksun voimassa ja riitaisena. En sitä tietenkään maksanut, mutta eipä Q-Parkikaan uskaltanut lähteä kokeilemaan onneaan käräjille. Ongelmaksi kun olisi tullut se, että sen infokylteissä ei mainita sen omaa kiekonkäyttösääntöä eikä se olisi menestynyt tieliikennelain tarkoittamien alueiden pysäköintisäädöstulkinnoilla.
Seuraavaksi toinen pysäköintiin liittyvä oikeusvarmuuden pilaaja eli yksityinen pysäköinninvalvonta pitäisi määritellä lailla tai kieltää se. Nythän yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lakiluonnos on jumittunut edellisen eduskunnan jäljiltä jonnekin mappi-ööhön eikä etene tämän hallitusohjelman perusteella ainakaan. Osa autoilijoista luottaa perustuslakivaliokunnan kantaan, että valvontamaksut menevät julkisen vallan tontille ja ovat perustuslain vastaisia, kun taas valvontafirmat luottavat korkeimman oikeuden päätökseen niiden sopimusoikeudellisesta hyväksyttävyydestä. Tämän lisäksi kuluttajaviranomaiset ja oikeusoppineet eivät osaa antaa pätevää vastausta kuluttajille - valvontamaksuihin pätee kuluttajalainsäädäntö, pitääkö valvontamaksut maksaa vai ei. Minusta tällaisen tilan jatkuminen vuodesta toiseen on häpeällistä.
Anne Berner ja liikenneministeriö eivät siis vain saaneet vapautettua pysäköintikiekon ulkonäkövaatimuksia, vaan selkeyttivät pysäköintikiekon käyttösääntöjä, mikä on tietysti parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti sama jatkuu muidenkin epäselvien säädösten kohdalla.